Viimesiä viedään! Myös viimeinen päivä meni vielä nautiskellen mönkkärikyydistä. Käytiin hengailemassa yhellä ihan pikkuruisella biitsillä, nimi tais olla Nikotrsara tai jotain sinne päin. Se löytyy saaren koillisosasta. Sinne pääsy oli kunnon seikkailu kun tie oli aika jyrkkä ja rosoinen. Parasta! Rannalla oli meidän lisäksi kaks ihmistä. Bongattiin biitsi muutama päivä aikaisemmin sillä Lalarian paattireissulla. Pieni ranta pilkotti kahden kiviröykkiön välistä. Kövin pitkään ei rannalla köllitty, kun haluttiin vielä kierrellä saarta muutenkin.
Ajeltiin ihan siksakkia, välillä saaren keskellä, välillä taas lähempänä rantoja. Koitettiin löytää ihan oma biitsi missä hengailla ja löydettiinkin, mut niihin pääsy oli mahdotonta. :D Siisteimmän näköset rannat kun oli saavutettavissa vain veneellä. Oltiin kartasta bongattu ne etukäteen, mut ei tajuttu et tieltä niille oli mahdotonta päästä, edessä vain suuri pudotus. Se turhautti hetkellisesti, varsinkin kun oltiin ajettu aika paljon ja bensamittari heitteli välillä miten sattua. Tuli pieni jännitys, et päästäänkö enää pois syrjäisiltä paikoilta. Päästiin ja kaikki oli taas hyvin. Ei enää lähetty yrittää rannoille vaan nautiskeltiin Skiathoksesta muuten. Saaren keskelle jäätiin kahvittelemaan ja kattomaan maisemia.
Alkuillasta palautettiin hyvin palvellut kulkupeli, käytiin freesautumassa kämpillä ja lähettiin syömään. Oltiin katottu vikan illan rafla jo etukäteen, Scuna. Se oli rantakadulla, jossa oli paljon muitakin ravintoloita ja baareja. Satuttiin hyvään aikaan liikkeelle, Scuna tarjosi ennen seiskaa tuleville asiakkaille pullon viiniä ruuan kylkeen. Sehän kelpas. Ruoka oli hyvää ja maisematkin kohdallaan.
Seuraavana aamuna pakattiin laukut ja käveltiin lentokentälle. Lentokenttä ja Skiathos Town on ihan lähekkäin. Matkaa on vain reilu kilometri, joten se meni ihan iisisti kävellen. Soijaa kyllä pukkas ihan kiitettävästi aina kun aurinko alkoi porottaa selkään. Sellainen oli Skiathoksen reissu. Oltiin hyvään aikaan liikkeellä, just ennen sesonkia. Saari oli hieno, mönkkärillä kulkeminen siistiä ja seura parasta. Henen kanssa reissaaminen tuntuu kesäisin harvinaiselta herkulta, kun ite oon kalareissuilla yleensä useemman kerran kesässä...
Nyt on kesän eka reissu saatu muisteltua blogiin. Toivottavasti näistä sillisalaattipostaukista saa edes jonkin verran selkoa. Oon vähän jäljessä näiden reissujen avaamisen kanssa, mut mikäs siinä fiilistellessä kesää kun talvi kolkuttelee jo ovella. Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti