Täältä kaikki alkoi

Nyt kun tää talvi on ollu ihan oikeesti talvi täällä etelässäkin, on mua vaivannut koko ajan kauhee lasketteluhimo. Se on alkanu kyl jo hieman muuttuu kalastuskuumeeksikin, kun pakkaset väistyi ja lumet alko sulaa... Kalastuskautta saa vielä kuitenkin hetken venttailla, joten täytyy siis lääkitä laskuhinkua. Henellä oli listaan merkitty yöpyvä lento Ivaloon, jossa olis sen verran aikaa, et ehtii vähän nautiskelee lappimaisemasta. Kun lista viime kuun lopulla julkaistiin, aateltiin heti et mähän voisin lähteä mukaan.  Viime viikolla pakkasin laskuromppeeni ja lähdin katsomaan millaisia on Saariselän rinteet. Menin sinne jo aikaisemmalla lennolla, Hene oli tulossa vasta myöhemmin illalla. En oo ikinä käyny Saariselällä laskemassa. Oon ollu niissä maisemissa vain kesäisin. Kauniilta siellä näytti talvellakin. Vähän harmitti, et rinteet oli päivän aikana menny aika huonoon kuntoon, ihan sellaseks pehmoseks. En oikein siinä mössössä saanu laskuhimoani tyynnytettyä, mut muuten ei kyllä voinu valittaa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja illalla arskan laskiessa oli ihan tajuttoman kaunista. Auringonlaskun värit on vaan niin parasta.

Vaikka laskettelupaikkana Saariselkä oli mulle ennestään tuntematon, on ne hoodit muuten tuttuja ja hyvinkin rakkaita. Sieltä mä sain sen ensimmäisen kunnon kipinän kaikkeen luonnossa liikkumiseen. Elokuussa 2008 kävin ekaa kertaa valtamassa noilla seuduilla, Urho Kekkosen kansallispuistossa. Se oli ensimmäinen kerta muutenkin kun kävin lapsuuden autoreissujen jälkeen lapissa. Se lyhyt viisi päivää erämaassa ripariporukan apuohjaajana teki ihmeitä. Siitä ei ollu enää paluuta, ne maisemat ja se luonnossa olemisen ilo vei mennessään. Lappiin kaipaa aina uudestaan ja uudestaan. UKK:lla oon käyny vaeltamassa neljä kertaa. Oli ihanaa kattoa maisemia rinteiden päältä ja miettiä, et tuolla sitä tullu tarvottua satoja kilometrejä yhteensä niiden reissujen aikana. Bongasin Nattaset. Niille tuli varsikin ekalla reissulla hihiteltyä, kun ne näyttää ihan tisseiltä. Maisemien kattelu sai mut unohtaa ärsytyksen rinteiden kunnosta. Tuli kaipuu erämaahan, niille samoille paikoille josta kaikki alkoi silloin alkoi. Myös talvivaeltaminen niillä seuduilla olis joskus siistii päästä kokemaan.

Kun tulin pois laskettelemasta, oli mulla aika pitkä venaaminen siihen et Hene saapuu kans Saariselälle. Aika meni kuitenkin nopeesti kun olin omassa Lappikuplassani. Kävin Kuukkelissa syömässä poronkäristystä ja loppuajan hengailin hotellin aulassa. Mulla oli jotenkin jännä fiilis siitä, et Hene oli kans tulossa pohjoiseen samaan aikaan. Viimeisimmät lapin reissut on ollu sellasta mun omaa aikaa, jonka oon viettäny kalassa tai rinteessä. Se tuntu kivalta, et rakkaalle ihmiselle sai "esitellä" itselle tärkeen ja rakkaan paikan.

Hene oli sen verran myöhään perillä, et painettiin heti päät tyyniin kun päästiin huoneeseen. Seuraavana aamuna lähettiin aamupalan jälkeen muun miehistön kanssa Kaunispään huipuille kattelee maisemia ja nauttii kivasta aurinkoisesta säästä. Ulkona oli sopivan kirpsakka reilun kahenkybän pakkaskeli. Se kyl siitä lauhtui reiluun kymmeneen pakkasasteeseen kun päivä meni pitemmälle.

Kaunispäällä käytiin munkeilla, jonka jälkeen osa porukasta laski pulkilla sieltä alas. Pulkkamäki näytti hauskalta ja vähä harmitti, et ei Henen kans vuokrattu hotlalta pulkkia. :D Noh, kiva sieltä oli kävellenkin tulla alas. Lumimaisemat on kyllä ihan vieny mun sydämmen.

Pulkkamäen jälkeen porukka jakaantui. Me lähettiin Henen kans tutustuu talvireitteihin. Valittiin nopsakka ihan keskustasta lähtevä Aurorapolku, joka kulkee kuitenkin UKK:lla. Se ei ollut kun parisen kilsaa ja sen pääs menemään ilman lumikenkiä tai suksia. Mua olis ihan kauheesti himottanu ottaa jostain lumikengät vuokralle ja mennä joku vähän pidempikin reitti, mut rakas mieheni ei omista mitään vähänkään eräkelpoisia kenkiä, joten se haave piti nyt kuopata. :D Aurorapolulla oli tosi moderni taukotupa, jossa käytiin hetki istuskelemassa.

Hene taiteili lumeen oman pärstänsä, eiks ookkin kuin kaksi marjaa. Reippailujen jälkeen maistui porobursa! Syömisten jälkeen pitkin jo mennä takaisin hotelille, vaihtaa toppavaatteet siistimpiin vaatteisiin ja valmistella lähtöä kotia kohti.

Myöhemmin illalla tultiin kotiin. Koko matkan oli ihan pilvetöntä. Oli hauskaa bongailla Suomen kaupunkeja ja laskettelukeskuksia korkeuksista. Keskukset erottu tosi hyvin. Vaikka oon aina ollu ihan hyvä maantiedossa, oon jotenkin aivan surkee bongaamaan lentokoneesta yhtään mitään. :D Varsinkin aina mitä lähemmäksi tullaan pääkaupunkiseutua, hukun ihan kokonaan kartalta. Mennessä onnistuin bongaamaan Oulun, Hailuodon, Tornionjoen yms, mut sit yleensä aina paluumatkoilla lähestyttäessä pääkaupunkiseutua, hukun kartalta ihan kokonaan...

Tää olis taas ihana pieni irtiotto. Mä en voi sanoin kuvailla sitä, kuinka hyvä fiilis mulla tulee pohjoisesta luonnosta. Sinne liittyy paljon erilaisia muistoja. Ulkona oleminen on vaan parasta. Mä tuun aina iloseks siitä kun pääsee ulkoilemaan johonkin kivaan paikkaan. Se on mulle tosi tärkeetä. Ihanaa oli vielä päästä fiilistelee lumimaisemia, vaikka odotankin jo kovasti kevättä. Enää ei oo oikeestaan sellasta superinhokki vuodenaikaa. Kalastuksen myötä syksyt on muuttunu mieleisiksi ja nyt tässä vuoden sisään tehtyjen talvisten pohjoisen reissujen myötä talvikin on ottanu paikan mun sydämmestä. Oli mikä vuodenaika tahansa, on Suomen luonto ihan parasta.

Klassikkokohteessa

Pietan ja Henrin pikavisiitit osa xxx! Ton rakkaan lentoukkelin kanssa tulee välillä lähettyä paikkoihin, joihin ei ikinä ehkä tulis lähettyä. Viime viikolla päästiin taas yhdessä matkaan. Tällä kertaa oikein kunnon klassikkokohteeseen. Sinne missä monet suomalaiset viettää lomiaan, pakettimatkojen ykköskohde, se "etelä" eli Kanariansaaret. Finnair lentää sinne moniin eri kohteisiin. Henelle osui parin päivän kökkiminen Teneriffalla, eli tuttavallisemmin Tenskulla. Vaikka Kanaria on juurikin tän suosittu pakettimatkakohde -statuksen takia ollu mulle vähän sellanen ei ikinä -kohde, huomasin et lähtöpäivän koittaessa olikin aika innokkaana. Lähdin siis avoimin mielin ja todella kiinnostuneena katsomaan, et minkäslainen paikka tämä klassikkojen klassikko oikein on. Saaria lähestyttäessä jo kaukaa pääsi ihastelemaan Teideä, jonka huippu oli ulottui pilvien yläpuolelle. Suurin osa Teneriffasta oli pilvien peitossa, mut meidän määränpäässä eli etelässä oli kirkasta. Näin on kuulemma usein. Mä en tosiaan tienny Tenskusta oikein mitään, joten jo lentokoneesta bongatut maisemat hieman yllätti. Hienoja vuoria!

Muullakin miehistöllä oli omaisia mukana. Musta toi sana "omainen" kuulostaa ihan kauheelta. :D Mulla tulee siitä sellaset hautajaisvibat hahah... Lentokentällä bongattiin toisemme ja koko porukan voimin lähettiin tukikohtaan eli Playa de las Americasiin. Käytiin Henen kans heittää nopee kamat hotellille ja sit lähettiin heti pyörimään ulos. Henelle tää visiitti oli toinen laatuaan. Edellinen oli viime talvena.

Lento Tenskulle oli aika pitkä ja oltiin lähetty kotoota aamulla jo ennen viittä, joten kovin kauaa ei jaksettu Americasin kaduilla ihmetellä, kun koettiin mukavammaks vaihtoehdoksi vaihtaa uikkarit päälle ja mennä hotellin poolille köllimään. Vaikka me oltiin Teneriffan aurinkoisemmalla ja lämpimmämmällä puolella, ei siellä mitenkään kovin lämmintä ollut. Lämpötila oli noin 20 astetta. Aika mukava keli, vaikka ite kyllä tykkään kuumemmasta. Rannalle ei tuulisuuden takia viittiny mennä, mut hotellin allasalue sopi hyvin arskasta nauttimiseen. Illemmalla altailun jälkeen lähettiin taas ulos käppäilemään ja syömään. Ruoka oli suht edullista suomeen verrattuna.

Americasin ja Los Cristianosin välillä kulkee rantatie, jota pitkin tallusteltiin illalla ja katottiin nättiä auringonlaskua. Se on yks parhaista asioista mitä meren äärellä voi tehdä iltaisin. Ihan missä vain päin maailmaa. Meri ja auringonlasku on aina yhtä maaginen ja katseen vangitseva kombo.

Koska oltiin aamulla herätty niin aikaisin, alkoi väsymys painaa jo alkuillasta. Pitkään ei jaksettu hereillä kukkua, oltiin jo kasin aikoihin untenmailla. Nukuttiin sitten sellaiset rapeet 12h. :D Teki muuten aikas hyvää! Aamupalan jälkeen lähettiin taas tutkailemaan kylille. Mua jotenkin huvitti kokoajan. Se, että täällä me nyt ollaan. En olis ihan heti arvannut päätyväni Americasin kaduille kävelemään. Paikasta huokui sellasta historiansiipien havinaa. Monet rakennukset näytti siltä, et ne on näyttänyt samalta miltä ne on näyttänyt silloin kun Americasia on alettu rankentaa. Eli joskus 70-luvulla? Myös lomaansa/eläkepäiviään viettävät ihmiset näytti siltä, et samassa kohteessa on käyty suunnilleen sieltä asti. Tuli jotenkin sellanen nostalginen fiilis, vaikka samalla hieman ällötti kun kaikki näytti just siltä että täällä ei oo mitään muuta kuin turismia. Itse kuitenkin aina kaipaa enemmän sellaista paikallisempaa menoa.

Myös sitä enemmän paikallista menoa löytyi ihan läheltä. Los Cristianos. Myös se on turistien suosiossa, mut siellä asuu myös paikallista väkeä ja se on joskus ollut kalastajakylä. Cristianosissa oli paljon kivan näköisiä kuppiloita ja rafloja. Rantakin näytti ihan kivalta.

Los Cristianos oli paljon enemmän mun mieleen. Siinä oli edes astetta enemmän asennetta, kun silotellussa Americasissa. Uskon et Teneriffalta löytyis kyllä paljon kivempiäkin paikkoja, mut meidän visiitti oli sen verran lyhkänen että kerkesi koluta vain kaikista lähimpiä mestoja.

Illemmalla aurinko tuli taas esiin. Käppäiltiin takaisin taas samaista rantaraittia. Vaikka oon kova likka menemään ja välillä saatan olla vähän sellanen häsä, et en malttais pysyy paikallaan, tulee mullekkin sellasia hetkiä välillä et haluun vaan olla. Tuntu tosi hyvältä ihan vaan istua rakkaan ihmisen vieressä ja nauttia merellisestä tunnelmasta. Talven tuulinen keli oli houkutellut rantaan paljon surffareita. Surffikoululaisten toimintaa oli hauska kattoa sivusta. Se teki ittelleenki pienen kipinän. Pitää joskus päästä testaamaan!

Illan kruunasi kunnon turreillallinen Hard Rock cafessa. :D Syömisen jälkeen takas kämpille ja taas aikaisin nukkumaan. Ihanaa kun välillä saa levättyä oikein kunnolla. Tais kummallakin olla kertyneenä aikamoiset univelat kun lepo maittoi niin kovasti.

Seuraavana aamuna oli aika lähteä takaisin kotiin. Viimeiset katsaukset rantaan ja sitten kentälle. Edessä reilun kuuden tunnin lento.

Yleensä kun oon Henen työkeikoilla mukana, on mulla lennoilla aika tylsää kun yksin siellä kökötän. Pikkubusseissa ei oo mitään viihdejärjestelmiä, joten viihtymisestä pitää huolehtia itte. Olin taas varautunut lehdillä, musiikilla ja nettikin toimi onneks suuren osan matkasta. Lisäks mulla oli tällä kertaa juttuseuraa. Yhdellä muusta henkilökunnasta oli äippä mukana ja me istuttiin samalla rivillä kaksin. Oli kiva rupatella niitä näitä. Näillä reissuilla tulee välillä kohdattua kivasti erilaisia ihmisiä. 

Oli oikeesti tosi kivat pari päivä. Mulla oli kokoajan sellanen onnellinen olo. Hene on kauheen rakas ja on ihanaa päästä matkustamaan yhessä. Oon niin onnellinen siitä et meillä on toisemme ja tällänen elämä. Teneriffasta jäi jännä fiilis. Americas oli just sellanen mitä olin ajatellutkin, mut niinkun aikasemmin sanoin, löytyis saarelta/muiltakin saarilta varmasti erilaisia ja kivoja paikkoja. Lisäks luontojutut kiinnostais aina. Vuoret oli ihanan näköisiä ja oikein kutsui luokseen. Elikkäs... Voisin ehkä jopa lähteä jonnekkin päin Kanariaa uudemman kerran. Myös ihan perinteisistä turrekohteista voi löytää erilaisia puolia ja omat tiensä kulkea. Se on musta kiinnostavaa. :)