Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ylläs. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ylläs. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. tammikuuta 2019

Rinteillä taas!

Viimevuoden lokakuussa muistelin lämmöllä reilun vuoden takaista roadtrippiä pohjoiseen. Samaan syssyyn vinkkailin, et olispa kiva lähtee taas uudestaan porukalla rinteille ja muutenki nauttimaan lumisista maisemista. Eipä menny kauaa kun lähtijöitä oli taas kasassa ja ajankohtakin päätettynä. Pari viikkoa sitten, eli tammikuun ekalla viikolla lähettiin vanhojen eräopiskelukavereiden kanssa Ylläkselle. Piian, Jussin ja Gerin lisäksi menossa mukana oli myös mun faija. Tehtiin aikoinaan yhessä laskureissuja. Ainoot meijän perheestä ketkä on lajiin hurahtanut. Minä, Piia ja Faija tultiin Jussin möksälle pe 3.1 ja Geri liittyi seuraan seuraavana päivänä. Ekana päivänä ei vielä keretty mäkeen. Päivä meni hoidellessa käytännönasioita, kaupassa käyntiä esim. Illalla Piia kokkaili ihan ihan älyttömän hyvät ruokahommelit!




Lauantaina päästiin sitten ihan tositoimiin eli rinteeseen! Ylläksellä ja myös Levillä (jossa käytiin myöhemmin) oli aika huono lumitilanne. Tai on varmaan edelleenkin. Luonnonlunta vain nelisenkymmentä senttiä. Ylläksellä ei edes oikein lumeteta rinteitä, joten niitä oli auki vain pari hassuu. Rinteet on kuitenkin aika pitkiä, joten kyllä niillä sai lasketteluhimoaan tyynnytettyä. Oltiin Ylläsjärven puoleisilla rinteillä.



Päivät tuntuu tähän aikaan vuodesta niin lyhyiltä, kun on valosaa vain hetkisen aikaa päivällä. Geri oli saapuessaan ihan ihmeissään auringosta. Saariselällä ei aurinkoa oltu hetkeen nähty. Geri oli ollu siellä just kuukauden hiihdonopettajan hommissa. Eka laskupäivä meni mulla uusiin kamoihin tutustuen. Oli hieman hankaluuksia saada monoihin sopiva kiristys ja suksienkin kanssa oli vähän hakemista. Sillon kun oli valitsemassa uusia suksia, Jussi vähän varoitteli et noi voi olla vähän vaikeet, mut kyl sä niillä pärjäät. Ehkä suurin haaste niiden kanssa oli se, et en oo koskaan harjotellu ihan kunnolla oikeeta tekniikkaa carving käännökseen. Oon vaan yrittäny muilta kattoa et miten homma toimii, mut mitään ohjeita mulla ei ollu. Oli kiva että illalla käytiin Gerin kanssa tekniikkaa läpi. Sain muutamat tosi hyvät tipsit, mitä en ollu aikasemmin tajunnu!

Toinen laskupäivä ei sit mennykkään ihan putkeen. Jo aamulla kun oltiin tekemässä lähtöö, tajusin et kaikki ei oo ihan ok. Sydän tykytti tiuhaa tahtii ja päässä heitti. Ihan kun olisin ollu kännissä. Edellisenä yönä en saanu nukuttua, vaikka olin illalla tosi väsyny. Jo illalla oli ollu vähän huono olo. Mulla iskee nestehukka aika helposti, mut olin kyllä juonu edellisenä päivänä ihan reippaasti. Kun lähettiin laskee ekaa rinnettä, oli pakko pysähtyy melkein heti. Olisin kauheesti halunnu päästä harjottelee käytännössä niillä vinkeillä joita Geriltä sain, mut kroppa ei toiminut yhtään. Jalat tuntu raskailta ja koko kroppa tärisi. Piia yritti tsempata et kyl se siitä, mut mun oli pakko vaan päästä alas. Se oli kyllä hirvein lasku ikinä. Koko ajan oli huono olo ja tuntu et oksu lentää ihan just nyt. Pääsin alas, tulin hissillä muiden mukana vielä kertaalleen ylös ja menin rinteen päällä olevaan Ylläskammiin juomaan lämmintä mehua ja vähän ottaa lepiä. Harmitti iiiiiihan vietävästi. Hirvee hinku laskee, mut ei vaan pysty. Mä en tykkää valittaa, enkä varsinkaan luovuttaa mut pakko oli pysähtyy. Olo korjaantu vähän mehulla ja sipseillä, mut ei kuitenkaan ollu koko päivänä mikään hyvä. Muutkin tuli Kammille pitää mulle hetkeks seuraa. Olin siellä parisen tuntia ja laskin varovasti suoraan lounaalle. Vasta lounaan jälkeen olo oli sen verran kohentunu, et pääsin takas laskuhommiin. Edelleen piti ottaa iisisti, mut onneks sentään pääsin vielä hetkeks rinteille. En tiiä mitä ihmettä kävi. Olin kuitenkin pitäny nesteytyksestä ja syömisistä hyvää huolta.

Oli muuten ihan hassut kelit. Kun lähtee pohjoiseen, sitä jotenkin olettaa ja odottaa et kohta palellaan parinkymmenen asteen pakkasissa, mut eipä tällä kertaa. Ihan mietoa pakkasta vain, max kybä. Tokana iltana Ylläksen gondolihissin alaasema näytti +4. :D Whaaat. Kun ankkurihissillä matkasi huipulle, tuli naamalle muutama vesipisarakin. Tuntu jotenkin ihan hassulta olla tollasessa kevätkelissä tammikuussa.

Kolmas, eli viimeinen (!!!) laskupäivä vietettiin eri maisemissa. Lähettiin aamupäivästä Leville. Myöskään Levillä ei ollut rinteitä niin paljoo auki kun yleensä, mut monipuolisemmin kun Ylläksellä kuitenkin. Vähän piti kikkailla eri alueilta toiselle siirtymisiä, kun osa rinteistä oli kiinni. Mä kävin Levillä ekan kerran vasta vuosi sitten. Tykästyin sen monipuolisuuteen. Rinteitä on moneen makuun, osa paljaammilla alueilla ja osa puurajan alapuolella. Kivoja profiileja ja aina löytyy alueita, jossa ei ole paljon porukkaa. Nyt ei kyllä ollu sitä ongelmaa missään, mut esim viime vuonna olin hiihtolomien aikaan ja siltikin joitain rinteitä pääs tykittää ihan yksikseen!

Tuntu niin ihanalta kun kroppa oli taas kunnossa! Olin jälleen oma itseni ja pääsin laskemaan kunnolla. Onneksi hyvä fiilis palasi taas viimeiseksi päiväksi ja se kruunasi sitten koko reissun. Todella kiva päivä. Koin myös oivalluksia oikeenlaiseen käännökseen niillä Gerin opeilla ja se lisäs kivaa fiilistä entisestään. Kaiken kukkuraksi aurinkokin tuli morjestamaan. Seuraavana aamuna lähdettiin takaisin etelään. Oikein kiva reissu, mut jätti kyllä kauheen laskuhimon vielä päälle. Harmitti se yksi melkein hukkaan menny päivä sen huonon olon takia ja se, et tää oli nyt toinen kerta Ylläksellä, mut vieläkään en oo saanu siitä kunnollista kuvaa kun rinteitä oli niin vähän auki. Ehkä senkin näkee paremmin vielä joskus. Kiitoksia reissuseuralaisille, että saatiin reissu järkkäiltyä! Kiva että opiskeluvuodelta jäi kivoja tyyppejä elämään, jonka kanssa tehdä tälläsiä reissuja. :)

tiistai 2. lokakuuta 2018

Reissumuistot: Talvinen ihmemaa

Vaikka mä oon ravannu viime vuodet useaan otteeseen lapissa, en ollu ennen viime joulukuuta käyny siellä talviaikaan. Minä ja talvi, noh... Oon entinen taitoluistelija ja ulkojäilläkin tuli pienempänä käytyy ja oon myös innostunu aikanaan laskattelusta, mut teini-iän koittaessa kumpikin jäi. Siihen ei tosin liittyny mun ja talven suhde mitenkään. Luistelun lopetin siks kun seuraava askel olis ollu kilpaileminen, eikä se napannu mua yhtään. Laskettelu jäi muista syistä, en ees muista oikeestaan et miks. Joka talvi mä kyllä puhuin et olispa kiva mennä. No anyway, talvi ei viime vuosina oo napannu mua yhtään. Sillon on vaan pyöritelty peukkuja ja haaveiltu kaikenmaailman reissuista. Se stoppaa kalastuskauden ja varsinkin alkutalvi on jokseenkin masentava kun on niin pimeetä. Viime syksynä eräopaskoulutuksessa mietittiin mahdollisia harkkapaikkoja jouluntienoille. Osa läks harjottelemaan ja osa ei. Emmi puhui et haluis lähtee roadtripille pohjoiseen ottamaan selvää mahdollisuuksista jota lappi eräoppaille tarjoaa. Kuka lähtee mukaan? Piia ilmottautui heti. Vielä olis yks paikka autossa tilaa. Hmm, mietin ehkä kaks sekkaa ja sanoin et haluun kans lähtee. Pitäähän sitä nyt joskus nähdä lappia valkoisena, talvisena ihmemaana. Se on kuitenkin aika monelle se syy miksi sinne matkataan. Jopa meidän opettajat oli vähän ihmeissään, et mäkin olin lähdössä. Olin kertonu kaikille, et talvi ei kuulu lemppareihin.


Reissulle mulle ei ollut oikein odotuksia. Ei ennakkoluuloja, eikä reissuhypeä. Lähin avoimin mielin messiin. Roadtrippaaminen on aina kivaa. Emmin ja Piian kanssa oli mukavaa, kolme naista kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ajettiin ekana Rukalle. Jossain vaiheessa ajomatkalla puut alkoi muuttuu valkoiseksi. Piia ja Emmi fiilisteli sitä, mut mussa se ei oikein herättäny tunteita. Ajomatkan kohokohta oli ajaminen Pölkky Oy kyltin ohi. Se oli mulle ihan liikaa, hekottelin sille koko loppumatkan. Tais olla pientä väsymystä ilmassa. Perillä oltiin myöhään yöllä. Seuraavana aamuna heräiltiin rauhassa ja vasta sitten mullekkin alkoi selviimään talvinen kauneus. Arska pilkotti ujosti pilvien takaa ja värjäs tykkylumiset puut ja hangen auringonlaskun väreillä. Se oli aika kaunista. Kuusamossa treffailtiin luokkalaisia, lumikenkäiltiin ja lasketeltiin. Oli niin kivaa.


Viikon aikana käytiin myös pikanen stoppi Pyhällä ja loppuviikko vietettiin Ylläksellä Jussin mökillä.  Ylläksellä oli tosi kivoja rinteitä. Mä olin niin fiilareissa, et olin päässy taas laskemaan vuosien tauon jälkeen. Ei mun kamat oo enää ihan tätä päivää, mut kyllä ne vielä onneks meni. Nyt tänä vuonna haluisin hankkia uudet vähän päivitetymmän vehkeet. Laskettelu ja koko reissu iski niin kovaa, et kun palasin kotiin, ostin heti lennot Kittilään muutaman kuukauden päähän. Ei reissuseuraa tai mitään kunnollista suunnitelmaa, halusin vaan takaisin.

Lappi on ollu mulle rakas paikka aina. Tai siis siitä lähtien kun kävin ekaa kertaa vaeltamassa kymmenen vuotta sitten. En kyllä arvannu et näin paljon pohjoisesta pitäisin myös talvella. Kun mä mietin tätä reissuu, mulla tulee onnellinen olo. Mulla oli siellä jotenkin tosi vapautunut olo. Loppukesästä tulleet elämänmuutokset oli viimeaikoina pistäny mieltä vähän matalaksi, mut mikä parempaa terapiaa kun puhdas pohjoinen ilma, kauniit maisemat, hyvä seura ja aktiviteetit. Oli jotenkin sellanen villi ja vapaa olo, kukaan ei odottanu mua himassa ja musta tuntu et voin tehdä mitä vaan haha. :D Olisin halunnu vielä jäädä muutamaks päiväksi ja katoin lentojakin jo valmiiksi, mut lähin sit kuitenkin likkojen kanssa samaan aikaan. Kiva oli viedä tää roadtrip yhessä loppuun. Sitäpaitsi, mieltä kutkutti jo himan eräs tapaaminen tulevalla viikolla. Oltiin sovittu Henen kanssa et nähään. Ei siis mitään treffejä, vaik kyl ne lopulta tais sit jotain sinne päin olla. Eipä olis arvannu et se päivä johti heti siihen, et ei voitu olla enää erossa yhtään. Kannatti käydä kaljalla. Viime joulukuu oli tunteiden täyteinen ja tää reissu oli ihan täydellinen siihen saumaan. Kiitos siitä kaikille mukana olleille, etenkin Emmille ja Piialle ja tietty varafaija Jussille. Voitaisiinko lähteä vielä uudestaan?

Lisää kuvia ja höpötystä löytyy toisen blogin puolelta. Tässä linkki, klik!