Takaisin Balille

Gilin hyvästelyn jälkeen tultiin takaisin Balille. Edelleenkin siihen samaan laivalippuun kuulu myös takaspäin kuljetus hotellille. Satamassa oli kuitenkin ihan kauhee härdelli, kun kaikki taksikuskit hyökkäs häiritsee laivasta pois tulevia turreja. Kukaan ei meinannu uskoo, et meillä on jo etukäteen varatut ja maksetut liput kyydistä. Kuskit yritti selittää, et meidänkin pikkubussi kiertää kaikki maholliset paikat matkan varrelta ja matka-aika tulee olee yli 3h. Eihän me sitä uskottu, vaan hypättiin tyhjään bussiin joka oli perillä Canggussa noin 1,5h ajon jälkeen. Matkaaminen Balilla voi olla kyllä oikeesti aika hidasta. Tää meidänkin puolentoista tunnin ajo oli vain 50 kilsaa. Viimeisiksi neljäks yöks otettiin majoitus Canggusta. Taas tosi kiva villa, josta ei kyllä harmillisesti tullu otettuu yhtään kuvia jostain syystä. Vuokrattiin taas myös skootterit.

Mä en ihan enää pysyny porukan mukana kun bali belly oli jatkunu jo reilun viikon. Olo oli aika heikko. En onneks oksentanu kertaakaan, ei ollu ees huono olo mut kaikki tuli vaan muuten pihalle. :D Välillä oli pakko jäädä villalle sänkyyn makaamaan ja lepäämään. Muuten mä kyllä liikun ihan hyvin, piti vaan varmistaa et vessa on jossain holleilla. Yks päivä otettiin taksi Uluwatun puolelle, eli Balin eteläiseen osaan. Siellä oli mageen näköisiä rantoja. Taksi vei meijät ihan etelään Melasti beachille, jossa hengailtiin päivä.

Auringonlaskua haluttiin lähtee kattoo eri paikkaan. Otettiin taksi Mana Uluwatuun, joka oli todella kiva pieni ja rento pooliravintola. Sieltä sai tosi hyviä smoothieita ja oli hienot näkymän merelle, vaikka paikka ei ollutkaan ihan kiinni rannassa. Matka Uluwatusta taksilla takaisin Cangguun oli aika tuskaa. Se vaan kesti ja kesti, vaikka matkaa oli alle 30km. Siihen meni yli kaks tuntia, kun kaikki muutkin oli tottakai auringonlaskun jälkeen liikkeellä. Kakspyöräiset on kyllä Balilla paras liikkumismuoto. Niillä pääsee hyvin liikkumaan kapeilla teillä.

Canggusta löyty muuten ehkä parhain aamupalapaikka, jossa käytiin. Peloton super shop. Ei ollu kyllä mikään kovin halpa paikka, mut jokaisen rupian arvoinen. Super hyviä avocado toasteja, smoothie bowleja, pannareita, mehuja, kombuchaa... Vaikka mitä. Ja mikä parasta, lähes kaikki sai myös gluteenittomana. Täytyi ottaa ilo irti. Käytiin Pelottomassa useemman kerran. Suositus!

Viimeiset päivät vietettiin rennosti skobailemalla ilman suuria suunnitelmia. Canggun alueella oli kivoja, vehreitä riisipeltomaisemia.

Kaks viikkoo indoissa meni lopulta nopeesti, vaikka samalla tuntuikin et olis ollu reissussa kauemmin. Aina kun vaihtaa paikkaa useemman kerran, tulee fiilis et matkalla olis pidempään. Se on kivaa. Kunhan ei liian montaa kertaa vaihda, et koko homma ei mee pelkästään muuttamiseks. Balista jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis. Sellainen, et lähtisin uudestaankin. Vaikka saari on tavallaan pieni, on se oikeesti aika iso. Paljon olis siis vielä nähtävää. Ihan eri tyylisiä aluita, pienempiä kyliä ja erilaista rantaa. Sisämaan Ubud jäi esimerkiksi kokonaan näkemättä, kun kaikkee ei vaan saa mahdutettua pariin viikkoon. Jo siinä on syy, miks tahtoisin palata takaisin. Bali bellyä en kaipaa tippaakaan, mut kyllä siitäkin selvittiin. Ja voin olla varma, et jos joskus palaan, toivottaa Bali mut tervetulleeksi ihan samalla tavalla. Se on vaan niin peruskauraa mulle. Surffaus jäi myös kokematta. Olin säästelly sitä just reissun viimeiselle osiolle Cangguun, mut kunto oli just ton paskomisen takia niin heikko, et en päässy aalloille... Ensikertaan myös se siis. Kiitos Bali, kiitos reissuseura, oli oikein mukavaa!

Ihana Gili Trawangan

Kun oltiin vietetty Balilla melkein viikon verran aikaa, oli maisemanvaihdon aika. Mulla oli ollu jo pitkään fiksaatio päästä käymään Lombokin kyljessä olevilla pikkuruisilla saarilla, Gileillä. Oon jopa halunnu sinne joskus enemmän kun Balille. Vihdoin koitti aika, että pääsin oikeesti kattomaan mistä nää pienet hiekkakikkareet on tehty. (No varmaan hiekasta, HEH HEH.) Ostettiin lähtöä edeltävänä päivänä paattibiljetit Balilta Gili Trawanganille, saarista vilkkaimmalle. Lippuun kuulu nouto majoituspaikalta ja vienti Padang Baihin satamaan, josta lähtee kauhee määrä eri botskeja Gileille. Joskus merenkäynti Balin ja Lombokin välillä on niin hurjaa, et kaikki paattiliikenne pistetään poikki. Nytkin meri velloi ihan kiitetettävästi, mut hyvin päästiin perille. Gilejä on siis kolme. Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Valittiin Trawangan, koska siellä on eniten rafloja. Siellä on myös eniten porukkaa yleensä, mut näin low seasonina ei. Turismia söi myös aika paljon vuosi sitten Lombokilla olleet massiiviset maanjäristykset, joka pisti paikkoja ihan uuteen uskoon myös Gileillä... Maanjäristyksen jäljet oli nähtävissä edelleen.

Myös Jimi ja Anna tuli saarelle samana päivänä, mut ne meni eri hotelliin kun me. Nelisteen otettiin ihan super kiva villa, Gili Loft. Se oli I-H-A-N-A. Kaks kerrosta, korkeet huoneet, oma piha ja allas. Se oli vähän sellanen bungalowtyyppinen kämppä, mut tosi iso. Siitä tuli kertaheitolla mun lemppari kämppä, vaikka kaikki jossa oltiin, oli tosi kivoja. Pienenä miinuksena paperin ohkaset seinät. Muuten ei mitään väliä, mut Lombok/Gilit on muslimisaaria ja huuto moskeijasta kuulu sisälle tosi hyvin. Itte en heränny siihen kertaakaan, mut kaikki muut kyllä. No, pikku vikoja josta ei parane valittaa. Ihana mesta! Loftiin kuulu myös kaikille fillarit, jolla pääs kiertää pitkin saarta. Gileillä ei liikuta millään muulla kuin jalan, fillarilla ja heppakyydillä. Kaikki saaret on tosi pieniä. Trawangan on isoin, mut senkin kiertää fillarilla ehkä tunnissa.

Gilillä auringonlaskujen pällistely on ihan pakollista iltapuuhaa. Joka ilta mentiin johonkin saaren itäpuolen rantakuppilaan hengailemaan ja tuijottamaan kun möllykkä laskeutuu taivaanrantaan. Siihen näkyyn ei vaan ikinä kyllästy. Se toimii missä päin maailmaa tahansa.

Yhtenä päivänä lähettiin koko porukalla snorklaamaan. Vuokrattiin privapaatti kuudelle ja käytiin kiertämässä kaikki Gilit. Gileillä snorklaaminen on paras aktiviteetti. Vesi on kirkasta ja pinnan alta löytyy paljon nähtävää. Rannan läheisyydessä korallit on ihan kuolleet, mut kun jaksaa mennä sen matalan rantamössön ohi pidemmälle, löytyy vaikka mitä siistiä. Ja tietenkin veneellä myös pääsee. Me snorklattiin jo heti ekana päivänä rannalta käsin kilpikonnia etsien. Niitä Gileillä on paljon. Kilppareiden kanssa uiminen on ollu aina (delfiinien lisäks) mun haavelistalla. Se toteutui jo silloin ekana päivänä ja itkuhan siinä meinas tulla. Myös paattiretkellä bongattiin kilppareita useita. Hienoja otuksia.

Vedenalaiset kuvat on Swanten kuvaamista goprovideoista leikattuja. Kun oltiin snorklailtu kaikkien Gilien vesissä, pysähdyttiin Airille lounaalle. Löydettiin kiva rantarafla, josta sai kaikkee hyvää. Gili Air vaikutti ihan autiolta Trawanganiin verrattuna, vaikka sielläkään ei ollut nyt ihan hirveesti porukkaa. Kaikki Gilit näytti kyllä ihan käymisen arvoisilta. Saarilaiffi on parasta. Siitä mä tykkään.

Iltapäivästä saavuttiin takas Trawanganille. Samana iltana päätettiin Henen ja Swanten kanssa käydä kattelee auringonlaskuu saaren eteläpuolella olevalta nyppylältä. Se oli vähän tyhjä arpa, mut tulipahan ähkittyä ittensä ylös toteamaan, et ei täältä ees mitään kunnolla näy. :D

Viimeisenä kokonaisena päivänä tehtiin pieni pyhiinvaellus paikkaan, jossa on halunnu käydä pitkään. Oon monta vuotta seuraillu epäsäännöllisen säännöllisesti yhen suominaikkosen blogia, joka pisti elämänsä uusiks, jätti oravanpyörän, läks hetkeks kiertää maailmaa, jäi sille tielle ja nyt asuu Gilillä. Päde perusti Gili Trawanganille Cats of Gili järjestön, joka jeesailee saaren katteja. Saarilla järkätään kissaklinikoita, jossa katteja hoidetaan ja esimerkiks steriloidaan. Lisää voi lukee noista linkeistä, jotka pistin tekstiin. Me käytiin kattomassa kissakauppaa ja ostamassa kannatuksen vuoksi muutamat Cats of Gili tuotteet. Jätettiin myös muutamat roposet kissojen lahjoitusboksiin.

Kaupalla oli ihan pikkuruisia ja heiveröisiä pentuja hoidettavana. En oo ikinä nähny niin pieniä ja reppania kissoja. Ne kerjäs rapsutuksia ja tuijotti meitä pyöreillä söpöillä silmillään. Myös muistakin elukoista pidetään huolta. Saarella toimii myös Horses of Gili, joka huolehtii heppojen hyvinvoinnista. Niinku aikasemmin kerroin, on heppakärryt ainoo tapa liikkuu saarella jos ei kävely/fillarointi nappaa. Heppojen voimin liikkuu tietenkin myös isommat kuormat. On hyvä, että joku kattoo miten hommat toimii ja et hepat saa kunnon levon ja hoidon, kun sellainen on tarpeen. Parii päivää ennen kun tultiin saarelle, oli sinne syntyny heppavauva! Käytiin ihastelemassa sitäkin.

Käytiin myös kattomassa pieniä vuohivauvoja Lutwala Diven tiluksilla. Saatiin ruokkia niitä tuttipullosta. Niin söpöjä!

Samana päivänä kierrettiin saari kokonaan rantoja pitkin. Välillä pulahdettiin uimaan ja kattelee rantamaisemaa. Illalla kokoonnuttiin vikaa kertaa kattomaan auringonlaskua. Joku äijä tuli photobombaa meijän kuvaan... :D

Oltiin Gilillä neljä yötä. Vikan yön jälkeen piti hyvästellä meijän ihana kämppä ja koko ihana saari. Mä tykästyin Giliin kovasti.

Olisin voinu viettää siellä vaikka pidempäänkin. Ehkä pitää joskus tulla takaisin, käydä kunnolla kattomassa muitakin Gilejä ja käydä myös Lombokilla. Gilillä sain laitettuu lehdenkin painoon, joten olo vähän keveni. Ainoo mikä varjosti saarihengailua, oli mun masu... Pieta + Aasia tarkoittaa lähes poikkeuksetta turistiripulia. Se itseasiassa alkoi jo Seminyakissa, mut paheni Gilillä olon aikana. Yöt vietin vessassa ja unet jäi aika lyhyiks joka yö. Kokonaisuudessaan Bali belly kesti 1,5 viikkoo. Se on kyl enkat mulle. Yleensä oon selvinny parilla päivällä. Onneks pystyin kuitenkin hengaamaan porukan mukana ihan hyvin. Ei ollu kuumetta tai muutenkaan kovin huonoo oloo. Loppuvaiheessa oli kyl aika heikko olo, kun puoleentoista viikoon mikään ei oo pysyny sisällä. Mut hyvin siitä selvittiin ja onneks pahimman heikotukset ei osunu Gilille. Pääs nauttimaan hiekkakikkarelaiffista. Gililtä jatkettiin matkaa taas takaisin Balille.

Ekaa kertaa Balilla

Noniin, nyt ollaan taas suunnilleen reaaliajassa reissupostauksien suhteen ja aika paneutua viimeisimpään. Pitkästä aikaa Aasiassa! Ekaa kertaa Indonesiassa. Tän reissun suunnitteluaika oli suht pitkä. Viime tammikuussa heiteltiin Henen kanssa ilmoille ideaa, et lähettäis Balin reissua suunnittelevan kaveriporukan messiin. Meijät otettiin porukkaan ja sitten lyötiinkin ajankohta lukkoon. Low season, alkava sadekausi. Balille lennettiin Henen, Swanten ja Johannan kanssa Qatarilla. Dohan kautta oli lennot. Lähettiin matkaan 15.11 perjantaina iltapäivästä ja oltiin lauantaina 16.11 alkuillasta kohteessa Balilla. Tuli uusi yhtiökin testattua. Ja tulihan siinä pari uutta konetyyppiäkin.

Ensikosketus Baliin oli lämmin. Tuntu ihanalta tuntee Aasian kuumuus pitkästä aikaa. Edellisestä reissusta oli kulunu jo kolme vuotta. Suhattiin taksilla Denpasarista Seminyakiin, jossa meillä oli hotelli muutamaks päiväks varattuna. Illalla käytiin nopsaa syömässä, mut sit painuttiin petiin aika nopee. Seuraavana aamuna vasta päästiin kunnolla lähtee liikkeelle. Meijän hotla oli semilähellä rantaa, joten suunnattiin sinne. Rannat tolla alueella on pitkiä, mut ei kovin uintikelpoisia. Merenkäynti on kovaa. Surffaamiseen kyllä oikean jepa. Mentiin ekaks päiväks Potato Head beach clubille hengailee ja parantelee matkustusryytymystä. En ollu ikinä aikasemmin käyny millään beach clubilla.

Potato Head oli ihan hyvä vaihtis ekan päivä hengailuun. Sisään ei maksanu mitään, mut että saatiin arskatuolit, meijän piti käyttää noin 80e koko porukalla ravintolaan tai baariin. Se meni ihan heittämällä ja lopulta taidettiin käyttää melkein tuplana se summa... :D Mä yleensä meen Aasiassa tosi pienellä budjetilla ja kierrän kaukaa kaikki tollaset "hömpötykset", mut pakko myöntää et olihan siellä ihan kivaa hengailla.

Seuraavana päivänä otettiin skobat Swantelle ja Henelle. Mua vähän jänskäs hyppää Henen kyytiin, koska ukkelilla ei oo kokemusta kakspyöräsistä. Hene on kuitenki rauhallinen kuski, jolla on järki päässä, niin hyvinhän se meni. Mopoilu on kyllä niin kivaa. Kruisailtiin Seminyakista vajaa parisenkymmentä kilsaa eteenpäin kattomaan Tanah Lot -temppelialuetta.

Mulle on aikoinaan tullu Kiinassa ja Japanissa temppeliähky, joten tosi harvoin tulee käytyy kattomassa mitään ton tyylisiä nähtävyyksiä. Turreilun jälkeen ajettiin Cangguun syömään. Seminyakin ja Canggun alueella on tosi kivoja ravintoloita. Sellasia nykyaikaisia ja trendikkäitä. Turisteillehan ne on, ei paikalliset niissä syö. Tässäkin asiassa oli vähän opettelua, kun aikaisemmilla Aasian matkoilla oon tottunu syömään vaan sellasissa paikallisten suosimissa paikoissa. Noh, indosafka ei mun mielestä oo kovin erikoista, joten tulipahan ainakin syötyä oikeesti hyvin koko reissun ajan. Balin aamupalat... Ah, ihan parasta. Ikävä täydellisiä smoothie bowleja dragon fruiteilla ja muilla hedelmillä.

Oltiin Seminyakin ekassa majoituksessa kolme yötä. Muuta meillä ei ollu etukäteen varattuna. Toisen yön jälkeen samaan hotelliin tuli myös pari muutakin kaveria. Kerettiin olla yks yö samassa paikassa ennen kun me vaihettiin maisemaa. Jäätiin kyllä Seminyakiin, mut otettiin nelisteen ihana ja tosi edullinen villa seuraaviksi öiksi. Villa oli tosi kiva! Varsinkin ulko-olkkarissa oleva allas oli ihan timanttia.

Vaikka tässäkin postauksessa on jo paljon kuvia, ei mulla ollu kamera läheskään jokapäivä mukana. Mulla oli pientä stressiä, kun reissussa piti tehdä myös töitä. Heräsin aamuisin aikaisemmin kun muut taittamaan lehtee. Mulla kävi pieni kämmi ja olin jotenkin onnistunu kattomaan painopäivän kaks viikkoo perseelleen... En tiiä miten se on mahdollista. Ajattelin et ihanaa päästä reissuun just kun lehti on menny painoon, mut se menikin ihan päällekkäin. Ei sitten muu auttanu kun tehdä. Aamut tosiaan tein hommia ja päiväks lähdin porukan mukaan johonkin. Vikan päivän, ennen seuraavaa muuttamista, pyhitin kokonaan lehdelle. Sen jälkeen pääs hyvillä mielin vaihtaa maisemaa.

Päivät toisti suunnilleen samaa kaavaa koko Seminyakin hengailun ajan. Aamupala jossain kivassa paikassa, päivällä kruisailua tai rantaa, lounasta, lisää rantaa ja illalla johokin syömään. Pyörittiin Seminyakin ja Canggun alueilla. Mopoilla pääs hyvin suhailee minne halus. Oltiin Seminyakissa melkein viikko, jonka jälkeen vaihdettiin maisemaa kunnolla. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Seminyak ja Canggu on trendikkäitä alueita, jossa on aika vähän mitään paikallista meininkiä. Ne on just meidän ikäluokan suosiossa. Tykkäsin itse varsinkin Canggusta. Siinä oli mun mielestä vähän enemmän asennetta ja se oli musta siistimmän näkönen mesta. Riisipeltoja ja tielle ulottuvia palmuja. Se ei myöskään ollu ihan niin hienostunut kuin Seminyak. Enemmän sellasta surffikylämeininkiä.

Ensifiilis Balista oli ihan hyvä. Olin halunnu käydä siellä jo pitkään ja se on aina kummitellut listalla, kun on Aasian reissuja miettinyt. Balista sanotaan, että se on aussien Kanaria. Väittämä on varmasti aivan tosi, mut koska me oltiin liikkeellä sesongin ulkopuolella, ei mikään kansallisuus puskenu esille häiritsevästi. Porukkaa oli kaikkialla tosi vähän ja se oli ihanaa. Veikkaan, et mä en vois Balille ees sesonkiaikaan mennä... Pata menis jumiin varmaan samantien. Jos (kun) Balille tulee lähettyä joskus uudestaan, on se ihan varmasti tähän samaan aikaan.