Kesäloma nro 2: Norja

Eipä mennyt kauaakaan kun Skiathoksen reissun jälkeen oli taas lähdön aika. Noin viikkoa ennen juhannusta paineltiin Juuson ja Rolfin kanssa pohjoiseen lohilomalle. Vaikka vietän vuodesta useemman viikon pois himasta kalareissujen takia ja näin on ollu koko mun ja Henen seurustelun ajan, ei se ikinä oo silti helppoa sanoo heippoja lähtiessä. Mua stressaa ja ahdistaa jokainen lähtö aina yhtä paljon. Ahdistus onneks häviää heti kun tien päälle pääsee, mut itse lähtötilanne ja sitä edeltävät päivät on usein aika kauheita. Sen takia en kuitenkaan koskaan jättäny menemättä johonkin, vaan pakottanu itteni lähtee, oli fiilis mikä tahansa. Kyllä se kuitenkin kannattaa. Paljon jäis siistejä juttuja kokematta jos niin tekis.

Mä rakastan Norjaa. Oon kertonu varmaan sata kertaa, mut se on oikeesti ihan ykköskohde mulle. Maailmassa on monta upeeta mestaa johon on siistiä mennä, mut naapurimaa Norjalle on kuitenkin aina joku spesiaalilokero mun sydämesta. Norjaan palaaminen vuosi toisensa jälkeen saa jotenkin kotoisan olon. Sieltä on muistoja pitkästä ajalta. Toivoisin, et joskus voisin viedä myös Henen sinne. Norjassa kun on paljon muutakin kun pelkkää kalastusta. Ihan jo ne kaikki siistit maisemat on syy miks sinne kannattaa lähtee.

Meidän lohiloma oli henkisesti (jälleen) aika rankka. Paljon tuli pohdittua elämää ja itseään. Toisen blogin puolella (linkki) kerroin tarkempaa rapsaa reissusta ja vähän myös siitä henkisestä puolesta. Oltiin vähän reilu viikko reissussa, juhannuksen yli. Pienimuotoisesti tuli juhlistettua sitäkin. Oli hassua kun kaverit postas tosi kesäisiä kuvia Etelä-Suomesta. Todella harvinaista herkkua se. Henekin oli viettämässä jussia kavereiden mökillä. Ei olla vielä yhtäkään juhannusta vietetty yhessä. Mä oon ollu vain kalassa. Valintoja, valintoja. Vaikeita sellasia. Ehkä ensi vuonna?