Loppufiilikset

Niin se vierähti viikko lapissa ja taas ollaan kotona. Niin kun oon jo aikasemmin maininnu, säiden puolesta reissu osui ihan superiin kohtaan. Kylmää oli, mut aurinko paisto melkein koko viikon. Ihan pientä pilvee oli jossain vaiheessa. Oli ihanaa kerätä arskasta voimaa. Muutenkin tää reissu oli sellanen rentoilureissu. Tai vähän sellanen hermoloma. Syksy oli jokseenkin stressaava ja samalla kaavalla jatkettiin myös alkuvuodesta. Ulkona oleminen teki niin hyvää. Oli ihanaa päästä laskee ja puhdistaa vähän pääkoppaa. Tää oli eka kerta kun olin missään reissussa kokonaan yksin. Sekin oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Ralella ja Gabilla oli omat juttunsa, vaikka jätkien luona majailinkin.  Mä oon aika sosiaalinen ollu aina, mut vuosien varrella nykysin myös vähän erokoitunut. Yksin hengaaminen ei enää aiheuta enää kauheeta tuskaa, vaan on ihan mukavaa. Yksin hengaillessa on puolensa. Voi uppoutuu ihan omaan maailmaansa ja havainnoida ympärillä tapahtuvia asioita ihan erilailla. Toisaalta. On musta kyllä siistiä et pääsee jakamaan kokemuksia jonkun kanssa. "Happiness is only real when shared." - Christopher McCandless.

Viikon kohokohtia oli ihan ehdottomasti Levi Black rinteen laskeminen ja Kätkätunturin huiputus lumikengillä. Mulla oli niin siisti fiilis, kun laskin sen G2 rinteen. Jännitti, mut tein sen ja vielä pariin otteeseen koska oli niin mageeta. Kätkätunturilla oli hienoo olla yksin siellä huipulla. Yks mainittavan arvoinen juttu oli kyl myös viimeisen päivän kylpylöinti Levi Spassa. Menin sinne tappamaan aikaa ennen lennon lähtöö. Muuten ihan perus kylpylähommaa, mut siistiä oli olla ulkoporealtaassa, lämpimässä vedessä, pakkasessa auringon laskiessa. Siihen oli hyvä lopettaa reissu. Rasmukselle ja Gabrielille todella iso kiitos huolenpidosta. Sain loisia jätkien luona Könkäällä, sain laskettelukamat, hissilippu mukaanlukien, järjestymään ja välillä autoakin käyttää. Ei olis paremmin voinu asiat olla. Kiitos. Aluperin mun piti olla reissussa vähän pidempään, mut olikin "vain" viikon. Tykkään tehdä suunnitelmia ja mennä niitten mukaan, mut välillä on myös ihan hyvä fiilis kun niitä muuttaa lennosta. Viikkon hermoloma oli tähän väliin just sopiva. Sen jälkeen oli ihana tulla takaisin kotiin. Hyvä reissu! Lappi on niin mun paikka.

Rinnehuuma

Kyllä tällä viikolla on lomalaisia hellitty säiden puolesta ihan huolella. Aurinko paistaa ja ulkona on jo pikkusen keväinen fiilis. Mäkin oon viettäny pari viimeistä päivää taas rinteessä. Eilen ei ollu paljoo porukkaa. Lauantai, mut niinsanottu vaihtopäivä. Etelästä tulleet lomailijat on lähdössä veke ja  uus porukka saapumassa. Gondolille ei ollu jonoa, eikä myöskään etelärinteissä niin kauheeta tungosta kun yleensä. Yhden nousun istuin isossa tuolihississä yksikseni. Etelärinteet ei kyllä ittelle oikein anna mitään, vähän turhan loivia mun makuun vaikka onkin kyllä mukavan pitkiä. Mä oon porränny pari päivää ettien uusia kivoja rinteitä. Toki käyny myös niissä hyviksi havaituissa. Mä oon ihan rinnehuumassa.

Eilen oli aika kylmä keli. Aamulla herätessä mittari näytti yli kolmeekymmentä, mut siitä se onneks sit vähän lauhtui päivää kohden. Päivälläkin oli parisenkymmentä pakkasta. Täällä se kylmyys ei kyllä tunnu niin pahalta kun etelässä. Täällä pakkanen on kuivempi. Siitä ei kyl pääse mihkään, et naama jäätyy ihan täysin vaikka sitä yrittäiski peitellä. Muuten oon kyllä pysyny ihan lämpimänä, vaikka oonki yleensä aika vilukissa. Kyllähän sitä lämpimänä pysyy kun puuhaa jotain koko ajan.  Hissimatkat saattaa tehä kovalla pakkasella vähän tiukkaa.

Eilisellä laskupäivällä oli siisti lopetus. Mä oon koko viikon kattellu gondolihissillä ylös mentäessa viereistä Levi Black G.2 rinnettä. Se on maailmancupin kisarinne ja ihan hiton stydi. Rinne lähtee suht mukavasti ylhäältä, mut loppuosa jyrkkenee ihan hullusti. Sen keskijyrkkyys on 52 prossaa. Ihan hyvä pudotus. Mun teki mieli mennä testaamaan se, mut sen verran hurjalta se näytti et meinas mennä pupu pöksyyn. Eilen kun mulla ei ollu enää paljoo aikaa, aattelin et helvetti soikoon, nyt mä meen. Vähän puntti tutis kun tulin siihen jyrkänteen kohtaan, mut sit mä tein sen! Vitsi et oli hyvä fiilis. Ja eikun uudestaan. Siihen oli hyvä lopettaa päivä. Mä oon aina ollu vähän nössö haastaa itteeni, mut jostain on tullu ihan uudenlaista virtaa tällein vähän aikuisemmalla iällä. Mä en oo ihan niin pelkuri enää. Oli kyllä niin siistii.

Mä oon oikeesti niin iloinen, et päätin lähtee uudestaan tän harrastuksen pariin pitkän tauon jälkeen. Ulkona oleminen, kiva tekeminen, maisemat, vauhti, aurinko... Mitä muuta sitä ihminen tartteekaan. Mulle ne tuo ainakin ihan törkeen hyvän olon ja siistin fiiliksen. Musta on siistiä tehä kaikkee tällästä. En osais kuvitella elämää sohvaperunana. Aktiivinen elämäntapa on niin jees.

Korkeella on hyvä olla

Laskettelu on aika kivaa, tiiättekös. Suksi luistaa ja kelit hellii. Eilen paineltiin samaa matkaa porukalla mäkeen. Noustiin yhessä Gontsalla ylös, mut sit Rale ja Gabi lähti temppuilemaan omille teilleen ja mä lähin ettimään väljempiä rinteitä. Jännää et täällä on osittain tosi paljon porukkaa, mut sit taas joissain rinteissä ei melkein ketään. Mä oon löytäny omat lempparini koillisrinteistä. Ne on pitkiä ja sopivan jyrkkiä. Eikä siellä oo jostain syystä ihan kauheesti lössiä. Niitä on ollu kiva laskee. Se vauhdin hurma on jotain niin siistiä. En mä ees mikään superi hurjapää varmaan oo, mut tykkään siitä että on ainakin sellanen fiilis et menis lujaa. :D Mun on kyl pakko hankkia omat laskukamat ens kaudelle. Tai onhan mulla periaatteessa ihan hyvät kamat himassa, mut ne ei vaan oikein ole enää tätä päivää. Tarvis vähän päivittää.

Parin päivän rinteitten tutkiskelu vei voimia sen verran et päätin tänää skippaa laskettelun kokonaan. Tai olisin mä salee jaksanu, mut päätin vaa et haluun tehä muutakin. Jäbät kyllä lähti taas rinteeseen rymyämään. Yhtämatkaa lähettiin Könkäältä Leville.

Mä nappasin kämpiltä lainaan lumikengät ja lähin haikkailee ittekseni. Lähin huiputtaa Kätkätuntia. Se on ihan Levitunturin lähellä. Kätkätunturi on ihan skidisti matalampi ku Levi. Alkumatkasta oli jonkin verran muitakin siellä pyörimässä, mut suurimman osan ajasta pääsin kulkee ihan omassa yksinäisyydessä ilman et näin ketään. Oli aika siisti fiilis päästä huipulle kun sielläki sai olla ihan ittekseen. Aurinkokin tuli just soppelisti näyttäytymään. Huipulla vedin paksumman takin niskaan ja kaivoin repusta termarin. Jäin hetkeks ylös istuskelee jonkun lumikökkäreen suojaan tuulelta ja kattelee maisemia. Tunturissa on ihmisen hyvä olla. Mitä korkeemmalla, sen paremmalta se tuntuu.

Mä olin vähän huonosti varustautunu eväiden kannalta tähän haikkiin. En mä oikein ollu kattonu et kuinka pitkä matka huipulle tulee, kun en mä ees ollu varma koko reitistä. Mulla oli mukana vaan termarillinen vihreetä teetä ja yks banaani. Ups. Yleensä mä oon sellanen et huolehdin kunnolla eväistä, koska mulla on aina nälkä. Ihme ja kumma, ei nälkä ees tuntunu mitenkään pahalta koko reissulla, mut kun pääsin takas kylille, olin kyllä aivan poikki. Reilu kymmenen kilsaa oli tullu talsittuu tunturissa. Ihan järkky nälkä kun pääsin perille. Suorinta tietä Pannukakkutaloon... Oulun Pannaritalo on tullu tutuks useesti pohjoiseen ajettaessa (tai takasin) ja nyt huomasin et täälläkin on. Eihän tällänen lettumonsteri pysty sellasta vastustaa. Lähti koko touhu vielä ihan lapasesta. Aattelin et maistan kerrankin suolaisen pannukakun. Otin pienen pannarin savuporolla, pekonilla ja aurajuustolla. Talvihaikkailu vei mehut sen verran hyvin et jäi vielä nälkä. Tilasin toisenkin. Tällä kertaa lempparin eli makeen pannarin mustikoilla ja valkosuklaalla. Heheh, pannariöverit. Mut eipä tullu edes ähkyä. Tarpeeseen meni siis.

Tää päivä oli kyllä kiva. Oli siistii olla yksikseen siel tunturissa. Kun on rinteessa, ajatukset on vaan siinä tekemisessä, mut kun haikkailee, pystyy kelailee kaikkee muutakin. Myös se on omalla tavallaan kivaa olla sellasessa omassa kuplassa ja pohtia ties mitä. Musta on myös siistii aina päästä johonkin korkeelle. En tiiä mikä siinä on, mut oon aina tykänny kattella maisemia korkeelta. Oli se sit luonto tunturien tai vuorien huipulta, kaupunkin valot pilvenpiirtäjästä tai maisemat lentokoneesta. Siinä on vaan jotain niin siistiä. Korkeella on hyvä olla.

Terveiset pohjoisesta

Täällä mä ny oon, Levillä! Lensin tänne maanantaina. Oli tosi outoo tulla pohjoiseen pitkästä aikaa lentäen. Reilussa tunnissa olin päässy Helsinki-Vantaalta Kittilään. Ei siinä aivot oikein pysy perässä. Yhdelle vaellusreissulle oon kans kerran menny lentäen Ivaloon. Sillon oli ihan sama homma. Tuntureita kattelessa ei meinannu uskoo et niin nopeesti pääsee perille. Yleensä tulee puudutettuu persusta autossa tuntikaupalla. Molemmissa on puolensa, myös roadtrippaileminen on kivaa. Mut jos aikaa on vähemmän tai liikkuu yksin, on lentäminen aika kätsy vaihtis.

Mulle lappi talvella oli pitkään ihan vieras käsite. Muutenkin kaikki talviaktiviteetit jääny tosi vähälle sitten teini-iän. Talvinen lappi tuli tutuks vasta viime joulukuussa kun tehtiin parin luokkalaisen kanssa reissu Rukalle, Pyhälle ja Ylläkselle. Siitä reissusta postaus TÄÄLLÄ. Koko reissu oli hulluu euforiaa ja kun tulin himaan, iski aika tyhjä fiilis. Meni kaksi päivää niin ostin lennot Kittilään. Ei mulla ollu ees mitään suuria suunnitelmia. Piti vaan päästä uusiks lähtee ja tavottelee sitä hyvää fiilistä. Majoituskuviot meni kätevästi. Mun kaveri Rale asuu täällä kämppiksensä kanssa. Pääsin äijien möksälle bunkkaamaan. Se olikin sit ainoo asia mitä oli tiedossa ennen kun lähdin reissuun. :D

Elelen täällä nyt hetken aikaa hiihtopummina. Kämppä hoidossa, laskukamat lainassa ja hissilippukin saatiin järkättyy. Aiiii että, kyllä kelpaa. Rale ja Gabi käy töissä, mä puuhailen omia juttujani. Lähinnä oon rinteessä. Laskettelu on siistiä. Ennen joulukuun reissua mun edellinen kerta mäessä oli 2004 kevättalvella... Pelkäsin et miten mahtaa likan käydä kun ekaa kertaa saan sukset alle. Hyvinhän se sit meni ja pieni laskukärpänen tais puraista. Siks mä oonkin täällä nyt. Mulle tää laskeminen aiheuttaa vähän saman reaktion kun perhokalastus. Tekemiseen keskittyy niin pajon, et kaikki muut ajatukset lähtee pois mielestä. Se on puhdistavaa. Varmaan muissakin harrastuksissa on sama homma, mut sattuneista syistä mä pystyn vertaamaan vain tohon kaikista rakkaimpaan harrastukseen, kalastukseen. On ihan parasta päästä tuulettumaan.

Eilen sain kunnon ulkoilmaonnellisuus kohtauksen rinteessä. Mä niin nautin siitä et pääsen olee ulkona ja harrastaa asioita. Se vaikuttaa mielialaan ihan hullusti. Stressaavien aikojen jälkeen tälläset ulkoilmaöverit tekee todella hyvää. Vaikka elämässä onkin muutama stressiä aiheuttava asia tällä hetkellä, havahduin myös siihen kuinka hyvin asiat on. Mä teen asioita mistä tykkään ja muutenkin palaset elämässä loksahtanu paikoilleen. Kotipuolessa on tärkeä ihminen odottamassa. Ikävä on, mut se tekee välillä ihan hyvää. Paremmin ei asiat tällä hetkellä vois olla. Saa nähä millasiin tiloihin mä vielä tällä reissulla pääsen. :D Lisää kuulumisia myöhemmin!

Päivä Tukholmassa

Vuoden ensimmäinen ulkomaanmatka! Niinkin kauas kun naapurimaan pääkaupunkiin, Tukholmaan. Ja vielä risteillen. Laivahommat ei kuulu mun lempparijuttuihin, mut välillä sitä tulee silti harrastettuu. Vähän aikaa sitten saatiin Henen kans sellanen idis et vois lähtee. Sitten näpyteltiin varaus Siljalle kun molemmilla oli sopiva sauma vapaata. Mä oon enemmän kulkenu Viikkarilla. Lähes kaikki Ruotsiin suuntautuneet kalareissut on sisältäny laivamatkoja ja niiden johdosta risteily on kyllä tullu tutuks vähän liiankin kanssa. Niitä ennen olin vaan kerran käyny Tukholmassa.

Lähettiin viime perjantaina Henen kans ihan kaksin. Promenadehytistä oli hyvä kyyläillä risteilystä riemastuneita ihmisiä. Oltiin otettu menomatkalle buffa. Se on kyl ihan jäätävää meininkiä. Ruoka oli hyvää, mut kyl sitä mieluumin istuskelee jossain vähän rauhallisemmassa mestassa syömässä. Mut tulipahan taas pitkästä aikaa testattua. Buffan jälkeen oli maha niin täynnä et oli pakko mennä hyttiin ottaa lepii.

Hyttiin vetäytyminen oli oikeesti hyvä veto. Seuraavana aamuna olo oli suhteellisen pirtee. Kerranki ei tarvinnu herää laivassa ihan karmeessa darrassa. :D Jostain kumman syystä toi laivamatkailu aiheuttaa yleensä aika rapsakat olotilat. Nyt oli kuitenkin toisin ja hyvällä fiiliksellä pääs lähtee matkaamaan kohti keskustaa. Siljan terminaali on vähän kauempana kun Viikkarin. Terminaalilta pitää kulkee metrolla. Tai varmaan dösälläki pääsis, mut me otettiin metro. Tälläset päiväjossain -risteilyt noudattaa melkein aina samaa kaavaa. Päätöntä hengailua kaupungissa, pikaiset syömiset, päiväkaffit ja sit takas laivaan.  Ihan sama meininki tälläkin kertaa. Ehkä joskus pitäis ottaa joku ihan oikee suunnitelma päivälle, mut menee se aika ihan hyvin noinkin. Tukholmassa oli kiva keli! Aurinkokin kävi aina välillä näyttäytymässä.

Laiva takas Helsinkiin lähti vähän ennen viittä. Enää paluumatkalla ei otettu buffettia. Kerta riitti ihan hyvin. Nautiskeltiin sopivan hintaiset kahden euron skumppalasilliset ja mentiin laivan spaosastolle hetkeksi lillumaan porealtaisiin. Mä en koskaan aikasemmin oo tehny niin. Se oli kivaa. Kylpemisen jälkeen käytiin syömässä ihan hervottoman kokoiset ja hyvät salaatit, jonka jälkeen iskikin taas väsy. Hytti kutsui jälleen... Oli kyllä mukavaa tehdä tällänen rentoiluristeily kerrankin. Vaikka mä en niin risteilemisestä pidäkkään, oli meillä yhessä kivaa. Aika hauskaa et olin joskus kaikkia reissuja pohtiessa miettiny et oliskohan Hene hyvää matkaseuraa. Arvelin että salee vois olla ja oikeessahan mä olin! Tää oli meijän ihka eka matka. Aika mini, mutta kuiteski. Tästä on hyvä jatkaa ja alkaa suunntella uusia reissuja. Eikhön niitä tuu vielä paljon lisää. :)

Uusi alku

Blogin ekan postauksen kirjottaminen tuntuu aina hölmöltä. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan, uuden äärellä. Mä oon aina tykänny kirjottaa blogeja. Ekan perustin keväällä 2010. Sinne on tullu näpyteltyä  ihan kaikenlaista vuosien varrella. Toisen blogin perustin syksyllä 2013. Silloin tarttin jonkun kanavan minne höpötellä kaikkea kalastuskseen ja muuhun eräilyyn liittyviä juttuja. Race with the wind porskuttaa edelleen ja tykkään sitä päivittää. Tosin nyt on talvi, eli ei oikein mitään postattavaa sillä saralla. Kevättä kohti!

Miks mä sit halusin taaaas alottaa uuden blogin? Se ensimmäinen höpöhöpö blogi on vähän jäänyt oman onnensa nojaan tässä viime vuosina. Sitä oli kiva päivittää, mutta jotenkin se ei enää tunnu samalta hommalta. Olisihan mä voinu sen pistää uuteen uskoon, mutta puhtaalta pyödältä alottaminen tuntu helpommalta vaihtikselta. Niinku jo sanoin, on siellä aika paljon kaikkee laidasta laidaan kohta kahdeksan vuoden ajalta. En mä varmaan sulje vanhaa blogia kuitenkaan. Välillä on kiva mennä kattomaan vanhoja postauksia ja nostalgisoimaan.

Jo jonkin aikaa mulla on muhinu päässä idis, et olis kiva kirjottaa enemmän kaikista reissuista. Siis muista kun kalareissuista. Niille kun on jo oma kanavansa. Vaikka ittehän mä päätän mitä mä sinnekin näpytän menemään, niin sen lukijat on pääsääntosesti kalastajia, joten oon aatellu että turhaan sitä lähden enää laajentaa. Muutamat hairahdukset oon tehny, mut musta ne ei oo tuntunu sopivan sinne. Tässä mulla on nyt sit uus alusta mihin tuupata kaikkee muuta matkustelua. Matkustus ja kalastus, siinä kaks aika helkutin tärkeetä juttua mulle. Kummassakin kulkee kamera aina mukana, joten kiva päästä jakaa kuvia johonkin. Siinä oikeestaan tärkein syy miks ees tykkään blogeja päivittää.

Tänne tosiaan alkaa nyt sit tippumaan postauksia sitä tahtia miten reissut likkaa vie. Jonkun verran tulee varmaan myös kirjotettua jostain vanhoista reissuista. Fiilistely on aina siistiä. Krooninen matkakuumeilu on välillä vähän rankkaa, mut toisaalta sekin on aika kivaa. Pysyypähän aina into päällä. Myös jotain vaellus/muita eräjuttuja saattaa tänne tulla. Osan oon laittanu Racen puolelle, mutta nyt nekin saa sieltä pois ja aiheet pysyy vaan kalastuksessa. Saa nähä mihin tääkin vuosi mua vielä vie. Toivottavasti siisteihin paikkoihin. Tervetuloa MESSIIN!