Jatketaan taas talvirakkaudella. Me oltiin Henen kanssa tammikuussa Levillä. Suunnilleen vuosi sitten oltiin siellä myös, mut vain ihan pikaisella reissulla. Henellä oli sinne työkeikka, johon lähin mukaan. Niinkun jo edellisessä postauksessa kerroin, tykkään suosia ei-sesionkia ja tammikuu on siihen just hyvä. Sydäntalvi. Sillon viime vuonna sanoin, et ens vuonna sitten tullaan kunnon lomalle samoihin aikoihin. Kiva että saatiin toteuttua. Levillä oli todella rauhallista, upeet kelit ja kaikinpuolin ihanaa. Vähän turhan hc-pakkanen oli muutamana päivänä, mut yllättävän hyvin sitä pärjää rinteessäkin yli -30 asteen pakkasessa kun vaan pukeutuu tarpeeks hyvin. Oltiin viikko reissussa. Tälläkertaa ei roadtrippailtu, vaan lennettiin suoraan Kittilään. Majoitus oli Levikeskuksesta ihan rinteen juurelta. Hyvin pärjäs ilman autoo koko reissun.
Oltiin yhteensä neljä päivää rinteessä, yhtenä päivänä hiihdettiin ja yhtenä vuokrattiin kelkat. Siinäpä se loma sitten olikin. Meni ihan todella nopeesti. Alunperin oli tarkotus lasketella vaan kolmena päivänä ja yksi päivä käyttää johonkin lumikenkäilyretkeen, mut rinteessä oli niin kivaa et pakko oli otta vielä yksi päivä. Tällä kertaa en vuokrannut lautaa ollenkaan. Ekana syynä kovat pakkaset, en olis millään voinu istuskella persiilläni siellä rinteessä. Toiseks, ostin just uudet monot ja oli ihan kauhee hinku "sisäänajaa" niitä. Tuli taas ihan uutta potkuu laskemiseen kun oli tukevammat ja oikeen kokoiset monot... Levillä oli niin ihanaa, et itkuhan siinä pääs viimeisenä iltana... Jännää miten joskus jopa vähän karttelinkin kyseistä paikkaa, mut nyt siitä on tullu yks tärkeimmistä talvikohteista. Leviltä löytyy vähän kaikkee. On palveluja niitä kaipaaville, kuitenkin myös omaa rauhaa, kivoja retkeilyreittejä ja rinteet on todella jees. Ehkä siks oon parjannu Leviä, koska se mielletään kauheeks biletyskohteeksi. Sitä se varmaan joskus onkin, mut itsellä ei oo minkäänlaista kokemusta. Mä lähen hakee sieltä pääsääntöisesti rauhaa, hienoo luontoo ja eri talviurheilulajeja. Toki minttukaakao maistuu laskupäivän päätteeks, mut sitä ei vielä biletykseksi voi laskee.
Myös etelässä on ollut mukavan talvista. Omat lähimetsätkin muuttuu paljon kivemmiksi kun on lunta ja pakkasta kunnolla. Yhtenä päivänä seikkailin Vehkalan ja Petikon välisessä mettässä ja koin itteni hyvin onnelliseks. Hetkellisesti unohtui, et luminen ihmemaa oli keskellä pääkaupunkiseutua. Aurinko paistoi ja kuulokkeista soi rauhallinen musiikki, joka peitti autoteiden ja lentokoneiden metelin. Oli hyvä olla. Pitkästä aikaa on myös päässyt ihastelee jäätynyttä merimaisemaa. Muistan kun lapsena retkeiltiin perheen kanssa jäällä. Sitä ei oo vuosiin päässy harrastaa. Mä vähän pelkään jäitä, Pikku Kakkonen selkeesti tehty tehtävänsä. Tänä talvena on myös päässyt pitkästä aikaa etelän hiihtokeskuksiin. Pinjan, Danin ja Henen kans käytiin kerran Sappeella. Juuson kanssa Messilässä. Sillon kun seurusteltiin, puhuttiin joka talvi et pitäis mennä laskee johonkin. Aina se vaan jäi. Parempi myöhään ku ei millonkaan. Hauskaa oli yhessä rinteessä.
Viimeisimmän reissun tein itekseni hiihtolomien kynnyksellä. Olin vajaan viikon Heidin ja Timon luona Rukalla. Vietin aikaa rinteessä, hiihtoladuilla, kelkkaurilla ja käppäilin myös Valtavaaralle. Viimeisenä rinnepäivänä otin lainaan Heidin lautailukamat. Vähän jänskäs miten sujuu. Ei ketään tsemppaamassa tai nostamassa ylös ja edellisestä harkkakerrasta aikaa muutama kuukausi. Nollasta sitä piti taas lähtee. Alkuun meinas mennä hermo mut sit sain jonkin ihme buustin, jolla jaksoin harjotella koko päivän. Sukset oli autossa venaamassa, mut en hakenu niitä ollenkaan. Oli oikeestaan aika kiva harjotella ihan omassa rauhassa. Entisestään kasvo fiilis, et tän haluun vielä osata.
Myös Rukalla oli jälleen todella ihanaa. Heidin ja Timon tykönä on aina ilo olla ja sielu lepäs taas kauniissa talvimaisemissa. Kun tulin kotiin, alkoi täällä nihkeemmät kelit. On ollu tasaisen harmaata ja sateista, lumi sulaa minkä kerkee. Mä niin odotan jo seuraavaa laskettelureissua. Toivottavasti se onnistuu. Nyt on Henelläkin ostettu omat lautailukamat, ei tarvii enää taistella vuokravehkeiden kanssa. Myös mä ostin omat lautakengät... Kun mä jotain päätän toteuttaa niin se ei jää vain höpinäks. :D Tästä se lähtee! Nyt kun korona jyllää edelleen, eikä keväistä meritaimenreissua Ruotsiin tai Tanskaan pysty toteuttaa, ei mua haittaa yhtään käyttää sitä aikaa lasketteluun. Hauskaa miten tästä hommasta onkin saanu ihan uusia kiksejä. Tuntuu et tää on vielä kivempaa kun sillon lapsena/teininä. Talvi olet ihana. Kestä vielä hetki!
