Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Talvi 2021-2022

 Edellisessä postauksessa talvi oli vasta alkanut, nyt se on jo ohi. Moni huokaa helpotuksesta. Talvi oli pitkä, myös täällä meillä etelässä. Itse en kyllä millään olis malttanu päästää talvesta irti. Mun kohdalla talvi alkoi ensimmäisestä Rukan reissusta marraskuussa ja päättyi toukokuussa samaan paikkaan. Talvi oli ihana. Se toi niiiiiin paljon iloa. Tänä talvena opin laskemaan laudalla. Jossain vaiheessa aattelin, että en tuu ikinä oppimaan. Tavoilleni uskollisena jatkoin kuitenki kovapäisesti harjoittelua. Jonkinlaisen käänteen teki talven eka reissu Leville. Oltiin siellä Juuson ja Niken kanssa viikko tammi-helmikuun vaihteessa etäduuneissa. Mulla oli suksetkin mukana, mutta käytin niitä vain kerran (meillä oli 7 laskupäivää). Lopun aikaa koitin pysyä poikien perässä laudan kanssa. Eihän se yhtä sujuvaa ja nopeeta Juusoon ja Nikkeen verrattuna ollu, mut kehitystä tuli paljon ja mulla oli pääasiassa oikein kivaa. Vaikka tykkään aika paljon yksin laskemisesta, on porukassa liikkuminen etenkin lautahommissa aika jees. Siinä oppii ihan eri tavalla kun seurailee muita. Pitää vaan olla välittämättä siitä, että ei oo vielä niin hyvä.

Kehitys jatkui myös seuraavalla Levin reissulla maaliskuussa hiihtolomien jälkeen. Sillon oltiin laskuhommissa Henen, Jutan ja Miksun kanssa. Tavoitteena oli päästä laskemaan Levi ympäri. Vielä edellisellä reissulla tuli laskettua vain pitkää ja loivaa etelärinnettä. Mustat rinteet skippasin, mutta muuten sain tavoitteen toteutetuksi! Eli kehitystä taas edelliseen kertaan nähden. :) Tälläkin reissulla oli myös sukset mukana, mutta jälleen maltoin laskea niillä vain yhtenä päivänä. Ekaa kertaa tuli sellanen fiilis kunnolla, että laudalla on paljon kivempaa...

Myös etelässä tuli käytyä paljon rinteessä. Eniten Sveitsissä ja Talmassa, mutta myös Vihti ja Messilä tuli tsekattua. Sveitsissä ja Talmassa käytiin usein Henen, Juuson ja Niken kanssa. Ukkelit paineli aina heti parkkiin ja mä harkkailin muissa rinteissä yksinäni. Kauden kääntyessä loppusuoralle, myös mä uskaltauduin kokeilemaan pieniä hyppyreitä, sekä varovasti kokeilee parkissa laskemista. Kauden viimeisen reissun tein itekseni Rukalle vapun jälkeen. Mulla oli ihan hullun kivaa, vaikka olinkin yksin. Siellä oli Ruka Playground parkkiviikkojen jälkeen vielä siihen liittyviä juttuja rinteessä, joten pienten temppuilujen harjoittelu jatkui. Välillä meni ihan kivasti, välillä vähemmän kivasti ja muutamat muhevat pannutkin tuli vedettyä. Hauskaa oli kuitenkin koko ajan ja tuntu haikeelta laittaa lauta laukkuun ja matkatka takas etelään tietäen, että seuraavan kerran mäkeen pääsee vasta monen kuukauden päästä.

Kiitos talvi. Olit pitkä ja ihana. Laskupäiviä kertyi 32. Niistä neljä suksilla, loput laudalla. Vaikka oonkin sanonu olevani mielelläni sekakäyttäjä, alan pikkuhiljaa ehkä kuitenkin kallistumaan lumilautailijan puolelle... Mä oon niin iloinen, et uskalsin kokeilla tätä superhauskaa lajia ja jaksoin harjotella, vaikka välillä tuntu et ei vaan onnistu. Toki vieläkin meno on välillä tosi haparoivaa ja oppimista riittää pitkäks aikaa, mutta nyt oon kuitenki siinä pisteessä että homma on kivaa. Ja se on varmasti se tärkein juttu! Nyt laskukamat laitetaan kesäteloille ja keskitytään seuraavaan harrastukseen eli kalastukseen. Yks kalareissukin (linkki - Gotlanti 2022) on kyllä jo takanapäin, mutta kunnolla kalastuskausi starttaa vasta nyt. Toivottavasti tästä kaudesta tulee yhtä kiva mitä laskukausi oli!

lauantai 27. helmikuuta 2021

Pohjoisessa ja etelässä

Jatketaan taas talvirakkaudella. Me oltiin Henen kanssa tammikuussa Levillä. Suunnilleen vuosi sitten oltiin siellä myös, mut vain ihan pikaisella reissulla. Henellä oli sinne työkeikka, johon lähin mukaan. Niinkun jo edellisessä postauksessa kerroin, tykkään suosia ei-sesionkia ja tammikuu on siihen just hyvä. Sydäntalvi. Sillon viime vuonna sanoin, et ens vuonna sitten tullaan kunnon lomalle samoihin aikoihin. Kiva että saatiin toteuttua. Levillä oli todella rauhallista, upeet kelit ja kaikinpuolin ihanaa. Vähän turhan hc-pakkanen oli muutamana päivänä, mut yllättävän hyvin sitä pärjää rinteessäkin yli -30 asteen pakkasessa kun vaan pukeutuu tarpeeks hyvin. Oltiin viikko reissussa. Tälläkertaa ei roadtrippailtu, vaan lennettiin suoraan Kittilään. Majoitus oli Levikeskuksesta ihan rinteen juurelta. Hyvin pärjäs ilman autoo koko reissun. 

Oltiin yhteensä neljä päivää rinteessä, yhtenä päivänä hiihdettiin ja yhtenä vuokrattiin kelkat. Siinäpä se loma sitten olikin. Meni ihan todella nopeesti. Alunperin oli tarkotus lasketella vaan kolmena päivänä ja yksi päivä käyttää johonkin lumikenkäilyretkeen, mut rinteessä oli niin kivaa et pakko oli otta vielä yksi päivä. Tällä kertaa en vuokrannut lautaa ollenkaan. Ekana syynä kovat pakkaset, en olis millään voinu istuskella persiilläni siellä rinteessä. Toiseks, ostin just uudet monot ja oli ihan kauhee hinku "sisäänajaa" niitä. Tuli taas ihan uutta potkuu laskemiseen kun oli tukevammat ja oikeen kokoiset monot... Levillä oli niin ihanaa, et itkuhan siinä pääs viimeisenä iltana... Jännää miten joskus jopa vähän karttelinkin kyseistä paikkaa, mut nyt siitä on tullu yks tärkeimmistä talvikohteista. Leviltä löytyy vähän kaikkee. On palveluja niitä kaipaaville, kuitenkin myös omaa rauhaa, kivoja retkeilyreittejä ja rinteet on todella jees. Ehkä siks oon parjannu Leviä, koska se mielletään kauheeks biletyskohteeksi. Sitä se varmaan joskus onkin, mut itsellä ei oo minkäänlaista kokemusta. Mä lähen hakee sieltä pääsääntöisesti rauhaa, hienoo luontoo ja eri talviurheilulajeja. Toki minttukaakao maistuu laskupäivän päätteeks, mut sitä ei vielä biletykseksi voi laskee.

Myös etelässä on ollut mukavan talvista. Omat lähimetsätkin muuttuu paljon kivemmiksi kun on lunta ja pakkasta kunnolla. Yhtenä päivänä seikkailin Vehkalan ja Petikon välisessä mettässä ja koin itteni hyvin onnelliseks. Hetkellisesti unohtui, et luminen ihmemaa oli keskellä pääkaupunkiseutua. Aurinko paistoi ja kuulokkeista soi rauhallinen musiikki, joka peitti autoteiden ja lentokoneiden metelin. Oli hyvä olla. Pitkästä aikaa on myös päässyt ihastelee jäätynyttä merimaisemaa. Muistan kun lapsena retkeiltiin perheen kanssa jäällä. Sitä ei oo vuosiin päässy harrastaa. Mä vähän pelkään jäitä, Pikku Kakkonen selkeesti tehty tehtävänsä. Tänä talvena on myös päässyt pitkästä aikaa etelän hiihtokeskuksiin. Pinjan, Danin ja Henen kans käytiin kerran Sappeella. Juuson kanssa Messilässä. Sillon kun seurusteltiin, puhuttiin joka talvi et pitäis mennä laskee johonkin. Aina se vaan jäi. Parempi myöhään ku ei millonkaan. Hauskaa oli yhessä rinteessä.

Viimeisimmän reissun tein itekseni hiihtolomien kynnyksellä. Olin vajaan viikon Heidin ja Timon luona Rukalla. Vietin aikaa rinteessä, hiihtoladuilla, kelkkaurilla ja käppäilin myös Valtavaaralle. Viimeisenä rinnepäivänä otin lainaan Heidin lautailukamat. Vähän jänskäs miten sujuu. Ei ketään tsemppaamassa tai nostamassa ylös ja edellisestä harkkakerrasta aikaa muutama kuukausi. Nollasta sitä piti taas lähtee. Alkuun meinas mennä hermo mut sit sain jonkin ihme buustin, jolla jaksoin harjotella koko päivän. Sukset oli autossa venaamassa, mut en hakenu niitä ollenkaan. Oli oikeestaan aika kiva harjotella ihan omassa rauhassa. Entisestään kasvo fiilis, et tän haluun vielä osata. 

Myös Rukalla oli jälleen todella ihanaa. Heidin ja Timon tykönä on aina ilo olla ja sielu lepäs taas kauniissa talvimaisemissa. Kun tulin kotiin, alkoi täällä nihkeemmät kelit. On ollu tasaisen harmaata ja sateista, lumi sulaa minkä kerkee. Mä niin odotan jo seuraavaa laskettelureissua. Toivottavasti se onnistuu. Nyt on Henelläkin ostettu omat lautailukamat, ei tarvii enää taistella vuokravehkeiden kanssa. Myös mä ostin omat lautakengät... Kun mä jotain päätän toteuttaa niin se ei jää vain höpinäks. :D Tästä se lähtee! Nyt kun korona jyllää edelleen, eikä keväistä meritaimenreissua Ruotsiin tai Tanskaan pysty toteuttaa, ei mua haittaa yhtään käyttää sitä aikaa lasketteluun. Hauskaa miten tästä hommasta onkin saanu ihan uusia kiksejä. Tuntuu et tää on vielä kivempaa kun sillon lapsena/teininä. Talvi olet ihana. Kestä vielä hetki! 

maanantai 9. marraskuuta 2020

Häämatkalla - osa 1

Noniin. Koronakevät/kesä/syksy on vieny aivakapasiteettia ikävyydellään, joten blogihommat jääny taka-alalle. Tässä sitä nyt ollaan, pitkästä aikaa. Aattelin paneutua hetkeks meidän häämatkaan, joka saatiin onnistumaan suunnitelmien mukaan heinäkuussa. Pitkään sitäkin jännäiltiin et mahtaako onnistuu vallitsevan tilanteen takia, mut kesä olikin helpompi mitä uskallettiin uskoa. Meijän häämatka oli siis suunniteltu pohjoiseen. Asuntoauton vuokraus ja kolme viikkoa aikaa kierrellä. Lähinnä Pohjois-Norjaa. Moni muukin suomalainen oli pläänännyt samat suunnat, kun kaikki muut reissut oli peruuntunu. Meillä oli kuitenkin päätetty reissusta jo viime vuonna. 

Alotettiin reissu lentämällä Rovaniemelle. Sieltä otettiin yksityisen vuokraajan kautta asuntoauto alle ja ensimmäiseks köröteltiin Ylläkselle ja Leville. Reissu suunniteltiin niin, että kumpikin pääsee harrastamaan omia juttujaan. Ensiks oli Henen vuoro. Vietettiin eka yö lähellä Levi Golfia, jossa Hene kävi seuraavana päivänä pelaamassa kierroksen. Mä kuljin suurimman osan kierroksesta mukana. 

Leviltä ajettiin Sodankylän kautta Ivaloon, jossa oltiin campingissa yötä. Ivalossa piti hoitaa vielä viimeiset kauppahommat ennen Norjaan siirtymistä. Campingissa saatiin ladattua akkuja, tsekattua auton vesivarastot ja kaikkee muuta pientä säätöä. Ivalossa vietetyn yön jälkeen lähettiin ajamaan kohti Tenon maisemareittiä, eli joenvartta. Maisemien kattelu tosin jäi lopulta aika vähäiseksi, kun jälleen sato vettä ja fokus oli enemmän tiellä pysymisessä kun jokimaisemissa. Norjaan siirtyminen tehtiin Utsjoen kautta. Auto pistettiin parkkiin tunturiin. Mä ootin kauheesti, et pääsin näyttää Henelle mulle tärkeitä mestoja. Tää oli just yks niistä. Odotin myös ekaa kalastuspäivää Finnmarkilaisessa vuonossa... Myös Henelle oltiin varattu kalavehkeet mukaan. Ekan kalastussession rakas ukkeli päätyi skippaamaan. Vuonossa kalastetaan vuorovesien mukaan ja ensimmäinen sopiva slotti osu noin kahden kieppeille yöllä. Oltiin otettu muutama tunti unta, kunnes mun herätyskello pirisi. Hene katto auton ikkunasta tasaisen harmaata ja sateista keliä ja käänsi kylkee. Mä lähin naureskellen ja intoa puhkuen tallustamaan tuntutin yli kalamestoille. Muutaman tunnin päästä palasin takaisin ruokakalan kanssa. Seuraavalle sessiolle Henekin osallistui. Se oli Henelle eka kerta perhokalastusta. Kalastushommien välissä käytiin käppäilemässä lähimaastossa. Välillä oli jopa ihan kiva kelikin. 

Ekat Norjassa vietetyt päivät meni ihan pimennossa muulta maailmalta kuuluvuusalueen ulkopuolella. Se on välillä todella ihanaa. Ei tarvii miettii maailmanmenoa tai muutenkaan jutella kenekään "ulkopuolisen" kanssa, vaan keskittyy hetkeen. Muutaman päivän erakoitumisen jälkeen jatkettiin taas matkaa. Seuraavaks suuntana oli Porsangerin vuono ja sinne laskeva Børselva joki. Se on mulle myös muistorikas paikka. Niin hyvässä kun pahassa. Siellä oon kokenu ekan onnistumisen lohenkalastuksen saralla ja myös karmeita pettymyksiä. :D Børselva on todella kaunis paikka. Niinkuin koko ympäröivä vuono. Oltiin siellä myös pari päivää. Mä kalastin yhen luvan ja Hene huolehti notskeista. 


Seuraavaksi oli vuorossa taas huoltohommia. Mentiin yheksi yöksi Stabburselvan kylkeen campingiin. Auto sai lisää virtaa ja me päästiin pesulle. Stabbursdalen Resort oli tosi hyvä campingalue. Hienossa paikassa, siisti, eikä kallis. Norjassa melkein kaikki campingit on tosi edullisia. Kaikki missä me oltiin maksoi sähkön kanssa 25-35 euroa yöltä. Campingeja löytyy paljon pitkin ja poikin. 


Porsangerista lähettiin toiseen vuonoon ja joelle. Meillä oli treffit Miksun ja Jutan kanssa Reisalla. Stabburilta lähettäessä Hene alkoi toivoa jo vähän muitakin kun jokimaisemia, mutta Reisa oli niiiiiin upeen näkönen mesta et toiveet tais mennä uusiks. Se oli mullekkin uusi paikka. Eka ilta vietettiin kaksin ja seuraavana päivänä nelisteen. Me kalastettiin Miksun kanssa, Hene ja Jutta rupatteli notskilla. Oli hauskaa nähä kavereita kesken reissun. Tää ei itseasiassa ollu ees eka kerta tällä reissulla. Tenonjokivartta ajellessa käytiin myös morjestamassa mun muutamaa kalastuskaveria. Kavereiden bongaaminen on piristävä lisä tälläselle reissulle.



Reisalla vietettiin yksi yö. Kalastuspäivän jälkeen otettiin suunnaksi Lyngenin vuono. Tässä vaiheessa alkoi tulla selväks, et "muutama" muukin suomalainen on liikenteessä. Kun saatiin auto sopivaan parkkiin, pidettiin lettukestit. Letut reissussa on ihan parasta luksusta!



Kun seuraavana aamuna herättiin lättyjen tuoksuisesta asuntoautosta, oli reissu jo puolessa välissä. Puolitoista viikkoa oli menny ihan hujauksessa. Puoleenväliin oltiin suunniteltu kauppareissu Kilpisjärvelle. Siellä camping yö ja mahdollisesti Saanan huiputus. Kilpisjärvelle saavuttaessa lävähti naaman eteen ihan kauhee järkytys. Ihanat erakoitusmispäivät oli ohi ja Kilppari niiiiiin täynnä porukkaa, et on oo missään lapissa nähny niin paljon possee kerralla. Edes hiihtolomaviikko Levillä ei näyttäny niin pahalta. Torpattiin ajatukset sienne jäämisestä hyvin nopeesti. Ei meinattu saada ees autoo mihkään parkkiin kauppareissun ajaksi ja tankilla käyminen oli kans hieman haastavaa sen sekasorron takia. Hoidettiin pakollinen kauppareissu ja lähettiin hätäseen pois Kilpparilta. Nyt tosiaan selvisi se, että lappi oli tän kesän hittikohde. Tuntu ihan hassulta nähä porukkaa niin paljon, kun ite on tullu pyörittyy pohjoisessa joka kesä ja aina on ollu hyvin rauhallista. :D

tiistai 26. helmikuuta 2019

Täältä kaikki alkoi

Nyt kun tää talvi on ollu ihan oikeesti talvi täällä etelässäkin, on mua vaivannut koko ajan kauhee lasketteluhimo. Se on alkanu kyl jo hieman muuttuu kalastuskuumeeksikin, kun pakkaset väistyi ja lumet alko sulaa... Kalastuskautta saa vielä kuitenkin hetken venttailla, joten täytyy siis lääkitä laskuhinkua. Henellä oli listaan merkitty yöpyvä lento Ivaloon, jossa olis sen verran aikaa, et ehtii vähän nautiskelee lappimaisemasta. Kun lista viime kuun lopulla julkaistiin, aateltiin heti et mähän voisin lähteä mukaan.  Viime viikolla pakkasin laskuromppeeni ja lähdin katsomaan millaisia on Saariselän rinteet. Menin sinne jo aikaisemmalla lennolla, Hene oli tulossa vasta myöhemmin illalla. En oo ikinä käyny Saariselällä laskemassa. Oon ollu niissä maisemissa vain kesäisin. Kauniilta siellä näytti talvellakin. Vähän harmitti, et rinteet oli päivän aikana menny aika huonoon kuntoon, ihan sellaseks pehmoseks. En oikein siinä mössössä saanu laskuhimoani tyynnytettyä, mut muuten ei kyllä voinu valittaa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja illalla arskan laskiessa oli ihan tajuttoman kaunista. Auringonlaskun värit on vaan niin parasta.

Vaikka laskettelupaikkana Saariselkä oli mulle ennestään tuntematon, on ne hoodit muuten tuttuja ja hyvinkin rakkaita. Sieltä mä sain sen ensimmäisen kunnon kipinän kaikkeen luonnossa liikkumiseen. Elokuussa 2008 kävin ekaa kertaa valtamassa noilla seuduilla, Urho Kekkosen kansallispuistossa. Se oli ensimmäinen kerta muutenkin kun kävin lapsuuden autoreissujen jälkeen lapissa. Se lyhyt viisi päivää erämaassa ripariporukan apuohjaajana teki ihmeitä. Siitä ei ollu enää paluuta, ne maisemat ja se luonnossa olemisen ilo vei mennessään. Lappiin kaipaa aina uudestaan ja uudestaan. UKK:lla oon käyny vaeltamassa neljä kertaa. Oli ihanaa kattoa maisemia rinteiden päältä ja miettiä, et tuolla sitä tullu tarvottua satoja kilometrejä yhteensä niiden reissujen aikana. Bongasin Nattaset. Niille tuli varsikin ekalla reissulla hihiteltyä, kun ne näyttää ihan tisseiltä. Maisemien kattelu sai mut unohtaa ärsytyksen rinteiden kunnosta. Tuli kaipuu erämaahan, niille samoille paikoille josta kaikki alkoi silloin alkoi. Myös talvivaeltaminen niillä seuduilla olis joskus siistii päästä kokemaan.

Kun tulin pois laskettelemasta, oli mulla aika pitkä venaaminen siihen et Hene saapuu kans Saariselälle. Aika meni kuitenkin nopeesti kun olin omassa Lappikuplassani. Kävin Kuukkelissa syömässä poronkäristystä ja loppuajan hengailin hotellin aulassa. Mulla oli jotenkin jännä fiilis siitä, et Hene oli kans tulossa pohjoiseen samaan aikaan. Viimeisimmät lapin reissut on ollu sellasta mun omaa aikaa, jonka oon viettäny kalassa tai rinteessä. Se tuntu kivalta, et rakkaalle ihmiselle sai "esitellä" itselle tärkeen ja rakkaan paikan.

Hene oli sen verran myöhään perillä, et painettiin heti päät tyyniin kun päästiin huoneeseen. Seuraavana aamuna lähettiin aamupalan jälkeen muun miehistön kanssa Kaunispään huipuille kattelee maisemia ja nauttii kivasta aurinkoisesta säästä. Ulkona oli sopivan kirpsakka reilun kahenkybän pakkaskeli. Se kyl siitä lauhtui reiluun kymmeneen pakkasasteeseen kun päivä meni pitemmälle.




Kaunispäällä käytiin munkeilla, jonka jälkeen osa porukasta laski pulkilla sieltä alas. Pulkkamäki näytti hauskalta ja vähä harmitti, et ei Henen kans vuokrattu hotlalta pulkkia. :D Noh, kiva sieltä oli kävellenkin tulla alas. Lumimaisemat on kyllä ihan vieny mun sydämmen.




Pulkkamäen jälkeen porukka jakaantui. Me lähettiin Henen kans tutustuu talvireitteihin. Valittiin nopsakka ihan keskustasta lähtevä Aurorapolku, joka kulkee kuitenkin UKK:lla. Se ei ollut kun parisen kilsaa ja sen pääs menemään ilman lumikenkiä tai suksia. Mua olis ihan kauheesti himottanu ottaa jostain lumikengät vuokralle ja mennä joku vähän pidempikin reitti, mut rakas mieheni ei omista mitään vähänkään eräkelpoisia kenkiä, joten se haave piti nyt kuopata. :D Aurorapolulla oli tosi moderni taukotupa, jossa käytiin hetki istuskelemassa.







Hene taiteili lumeen oman pärstänsä, eiks ookkin kuin kaksi marjaa. Reippailujen jälkeen maistui porobursa! Syömisten jälkeen pitkin jo mennä takaisin hotelille, vaihtaa toppavaatteet siistimpiin vaatteisiin ja valmistella lähtöä kotia kohti.


Myöhemmin illalla tultiin kotiin. Koko matkan oli ihan pilvetöntä. Oli hauskaa bongailla Suomen kaupunkeja ja laskettelukeskuksia korkeuksista. Keskukset erottu tosi hyvin. Vaikka oon aina ollu ihan hyvä maantiedossa, oon jotenkin aivan surkee bongaamaan lentokoneesta yhtään mitään. :D Varsinkin aina mitä lähemmäksi tullaan pääkaupunkiseutua, hukun ihan kokonaan kartalta. Mennessä onnistuin bongaamaan Oulun, Hailuodon, Tornionjoen yms, mut sit yleensä aina paluumatkoilla lähestyttäessä pääkaupunkiseutua, hukun kartalta ihan kokonaan...

Tää olis taas ihana pieni irtiotto. Mä en voi sanoin kuvailla sitä, kuinka hyvä fiilis mulla tulee pohjoisesta luonnosta. Sinne liittyy paljon erilaisia muistoja. Ulkona oleminen on vaan parasta. Mä tuun aina iloseks siitä kun pääsee ulkoilemaan johonkin kivaan paikkaan. Se on mulle tosi tärkeetä. Ihanaa oli vielä päästä fiilistelee lumimaisemia, vaikka odotankin jo kovasti kevättä. Enää ei oo oikeestaan sellasta superinhokki vuodenaikaa. Kalastuksen myötä syksyt on muuttunu mieleisiksi ja nyt tässä vuoden sisään tehtyjen talvisten pohjoisen reissujen myötä talvikin on ottanu paikan mun sydämmestä. Oli mikä vuodenaika tahansa, on Suomen luonto ihan parasta.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Rinteillä taas!

Viimevuoden lokakuussa muistelin lämmöllä reilun vuoden takaista roadtrippiä pohjoiseen. Samaan syssyyn vinkkailin, et olispa kiva lähtee taas uudestaan porukalla rinteille ja muutenki nauttimaan lumisista maisemista. Eipä menny kauaa kun lähtijöitä oli taas kasassa ja ajankohtakin päätettynä. Pari viikkoa sitten, eli tammikuun ekalla viikolla lähettiin vanhojen eräopiskelukavereiden kanssa Ylläkselle. Piian, Jussin ja Gerin lisäksi menossa mukana oli myös mun faija. Tehtiin aikoinaan yhessä laskureissuja. Ainoot meijän perheestä ketkä on lajiin hurahtanut. Minä, Piia ja Faija tultiin Jussin möksälle pe 3.1 ja Geri liittyi seuraan seuraavana päivänä. Ekana päivänä ei vielä keretty mäkeen. Päivä meni hoidellessa käytännönasioita, kaupassa käyntiä esim. Illalla Piia kokkaili ihan ihan älyttömän hyvät ruokahommelit!




Lauantaina päästiin sitten ihan tositoimiin eli rinteeseen! Ylläksellä ja myös Levillä (jossa käytiin myöhemmin) oli aika huono lumitilanne. Tai on varmaan edelleenkin. Luonnonlunta vain nelisenkymmentä senttiä. Ylläksellä ei edes oikein lumeteta rinteitä, joten niitä oli auki vain pari hassuu. Rinteet on kuitenkin aika pitkiä, joten kyllä niillä sai lasketteluhimoaan tyynnytettyä. Oltiin Ylläsjärven puoleisilla rinteillä.



Päivät tuntuu tähän aikaan vuodesta niin lyhyiltä, kun on valosaa vain hetkisen aikaa päivällä. Geri oli saapuessaan ihan ihmeissään auringosta. Saariselällä ei aurinkoa oltu hetkeen nähty. Geri oli ollu siellä just kuukauden hiihdonopettajan hommissa. Eka laskupäivä meni mulla uusiin kamoihin tutustuen. Oli hieman hankaluuksia saada monoihin sopiva kiristys ja suksienkin kanssa oli vähän hakemista. Sillon kun oli valitsemassa uusia suksia, Jussi vähän varoitteli et noi voi olla vähän vaikeet, mut kyl sä niillä pärjäät. Ehkä suurin haaste niiden kanssa oli se, et en oo koskaan harjotellu ihan kunnolla oikeeta tekniikkaa carving käännökseen. Oon vaan yrittäny muilta kattoa et miten homma toimii, mut mitään ohjeita mulla ei ollu. Oli kiva että illalla käytiin Gerin kanssa tekniikkaa läpi. Sain muutamat tosi hyvät tipsit, mitä en ollu aikasemmin tajunnu!

Toinen laskupäivä ei sit mennykkään ihan putkeen. Jo aamulla kun oltiin tekemässä lähtöö, tajusin et kaikki ei oo ihan ok. Sydän tykytti tiuhaa tahtii ja päässä heitti. Ihan kun olisin ollu kännissä. Edellisenä yönä en saanu nukuttua, vaikka olin illalla tosi väsyny. Jo illalla oli ollu vähän huono olo. Mulla iskee nestehukka aika helposti, mut olin kyllä juonu edellisenä päivänä ihan reippaasti. Kun lähettiin laskee ekaa rinnettä, oli pakko pysähtyy melkein heti. Olisin kauheesti halunnu päästä harjottelee käytännössä niillä vinkeillä joita Geriltä sain, mut kroppa ei toiminut yhtään. Jalat tuntu raskailta ja koko kroppa tärisi. Piia yritti tsempata et kyl se siitä, mut mun oli pakko vaan päästä alas. Se oli kyllä hirvein lasku ikinä. Koko ajan oli huono olo ja tuntu et oksu lentää ihan just nyt. Pääsin alas, tulin hissillä muiden mukana vielä kertaalleen ylös ja menin rinteen päällä olevaan Ylläskammiin juomaan lämmintä mehua ja vähän ottaa lepiä. Harmitti iiiiiihan vietävästi. Hirvee hinku laskee, mut ei vaan pysty. Mä en tykkää valittaa, enkä varsinkaan luovuttaa mut pakko oli pysähtyy. Olo korjaantu vähän mehulla ja sipseillä, mut ei kuitenkaan ollu koko päivänä mikään hyvä. Muutkin tuli Kammille pitää mulle hetkeks seuraa. Olin siellä parisen tuntia ja laskin varovasti suoraan lounaalle. Vasta lounaan jälkeen olo oli sen verran kohentunu, et pääsin takas laskuhommiin. Edelleen piti ottaa iisisti, mut onneks sentään pääsin vielä hetkeks rinteille. En tiiä mitä ihmettä kävi. Olin kuitenkin pitäny nesteytyksestä ja syömisistä hyvää huolta.

Oli muuten ihan hassut kelit. Kun lähtee pohjoiseen, sitä jotenkin olettaa ja odottaa et kohta palellaan parinkymmenen asteen pakkasissa, mut eipä tällä kertaa. Ihan mietoa pakkasta vain, max kybä. Tokana iltana Ylläksen gondolihissin alaasema näytti +4. :D Whaaat. Kun ankkurihissillä matkasi huipulle, tuli naamalle muutama vesipisarakin. Tuntu jotenkin ihan hassulta olla tollasessa kevätkelissä tammikuussa.

Kolmas, eli viimeinen (!!!) laskupäivä vietettiin eri maisemissa. Lähettiin aamupäivästä Leville. Myöskään Levillä ei ollut rinteitä niin paljoo auki kun yleensä, mut monipuolisemmin kun Ylläksellä kuitenkin. Vähän piti kikkailla eri alueilta toiselle siirtymisiä, kun osa rinteistä oli kiinni. Mä kävin Levillä ekan kerran vasta vuosi sitten. Tykästyin sen monipuolisuuteen. Rinteitä on moneen makuun, osa paljaammilla alueilla ja osa puurajan alapuolella. Kivoja profiileja ja aina löytyy alueita, jossa ei ole paljon porukkaa. Nyt ei kyllä ollu sitä ongelmaa missään, mut esim viime vuonna olin hiihtolomien aikaan ja siltikin joitain rinteitä pääs tykittää ihan yksikseen!

Tuntu niin ihanalta kun kroppa oli taas kunnossa! Olin jälleen oma itseni ja pääsin laskemaan kunnolla. Onneksi hyvä fiilis palasi taas viimeiseksi päiväksi ja se kruunasi sitten koko reissun. Todella kiva päivä. Koin myös oivalluksia oikeenlaiseen käännökseen niillä Gerin opeilla ja se lisäs kivaa fiilistä entisestään. Kaiken kukkuraksi aurinkokin tuli morjestamaan. Seuraavana aamuna lähdettiin takaisin etelään. Oikein kiva reissu, mut jätti kyllä kauheen laskuhimon vielä päälle. Harmitti se yksi melkein hukkaan menny päivä sen huonon olon takia ja se, et tää oli nyt toinen kerta Ylläksellä, mut vieläkään en oo saanu siitä kunnollista kuvaa kun rinteitä oli niin vähän auki. Ehkä senkin näkee paremmin vielä joskus. Kiitoksia reissuseuralaisille, että saatiin reissu järkkäiltyä! Kiva että opiskeluvuodelta jäi kivoja tyyppejä elämään, jonka kanssa tehdä tälläsiä reissuja. :)