Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Talvi 2021-2022

 Edellisessä postauksessa talvi oli vasta alkanut, nyt se on jo ohi. Moni huokaa helpotuksesta. Talvi oli pitkä, myös täällä meillä etelässä. Itse en kyllä millään olis malttanu päästää talvesta irti. Mun kohdalla talvi alkoi ensimmäisestä Rukan reissusta marraskuussa ja päättyi toukokuussa samaan paikkaan. Talvi oli ihana. Se toi niiiiiin paljon iloa. Tänä talvena opin laskemaan laudalla. Jossain vaiheessa aattelin, että en tuu ikinä oppimaan. Tavoilleni uskollisena jatkoin kuitenki kovapäisesti harjoittelua. Jonkinlaisen käänteen teki talven eka reissu Leville. Oltiin siellä Juuson ja Niken kanssa viikko tammi-helmikuun vaihteessa etäduuneissa. Mulla oli suksetkin mukana, mutta käytin niitä vain kerran (meillä oli 7 laskupäivää). Lopun aikaa koitin pysyä poikien perässä laudan kanssa. Eihän se yhtä sujuvaa ja nopeeta Juusoon ja Nikkeen verrattuna ollu, mut kehitystä tuli paljon ja mulla oli pääasiassa oikein kivaa. Vaikka tykkään aika paljon yksin laskemisesta, on porukassa liikkuminen etenkin lautahommissa aika jees. Siinä oppii ihan eri tavalla kun seurailee muita. Pitää vaan olla välittämättä siitä, että ei oo vielä niin hyvä.

Kehitys jatkui myös seuraavalla Levin reissulla maaliskuussa hiihtolomien jälkeen. Sillon oltiin laskuhommissa Henen, Jutan ja Miksun kanssa. Tavoitteena oli päästä laskemaan Levi ympäri. Vielä edellisellä reissulla tuli laskettua vain pitkää ja loivaa etelärinnettä. Mustat rinteet skippasin, mutta muuten sain tavoitteen toteutetuksi! Eli kehitystä taas edelliseen kertaan nähden. :) Tälläkin reissulla oli myös sukset mukana, mutta jälleen maltoin laskea niillä vain yhtenä päivänä. Ekaa kertaa tuli sellanen fiilis kunnolla, että laudalla on paljon kivempaa...

Myös etelässä tuli käytyä paljon rinteessä. Eniten Sveitsissä ja Talmassa, mutta myös Vihti ja Messilä tuli tsekattua. Sveitsissä ja Talmassa käytiin usein Henen, Juuson ja Niken kanssa. Ukkelit paineli aina heti parkkiin ja mä harkkailin muissa rinteissä yksinäni. Kauden kääntyessä loppusuoralle, myös mä uskaltauduin kokeilemaan pieniä hyppyreitä, sekä varovasti kokeilee parkissa laskemista. Kauden viimeisen reissun tein itekseni Rukalle vapun jälkeen. Mulla oli ihan hullun kivaa, vaikka olinkin yksin. Siellä oli Ruka Playground parkkiviikkojen jälkeen vielä siihen liittyviä juttuja rinteessä, joten pienten temppuilujen harjoittelu jatkui. Välillä meni ihan kivasti, välillä vähemmän kivasti ja muutamat muhevat pannutkin tuli vedettyä. Hauskaa oli kuitenkin koko ajan ja tuntu haikeelta laittaa lauta laukkuun ja matkatka takas etelään tietäen, että seuraavan kerran mäkeen pääsee vasta monen kuukauden päästä.

Kiitos talvi. Olit pitkä ja ihana. Laskupäiviä kertyi 32. Niistä neljä suksilla, loput laudalla. Vaikka oonkin sanonu olevani mielelläni sekakäyttäjä, alan pikkuhiljaa ehkä kuitenkin kallistumaan lumilautailijan puolelle... Mä oon niin iloinen, et uskalsin kokeilla tätä superhauskaa lajia ja jaksoin harjotella, vaikka välillä tuntu et ei vaan onnistu. Toki vieläkin meno on välillä tosi haparoivaa ja oppimista riittää pitkäks aikaa, mutta nyt oon kuitenki siinä pisteessä että homma on kivaa. Ja se on varmasti se tärkein juttu! Nyt laskukamat laitetaan kesäteloille ja keskitytään seuraavaan harrastukseen eli kalastukseen. Yks kalareissukin (linkki - Gotlanti 2022) on kyllä jo takanapäin, mutta kunnolla kalastuskausi starttaa vasta nyt. Toivottavasti tästä kaudesta tulee yhtä kiva mitä laskukausi oli!

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Talvikausi on täällä taas

Ahh, ihanaa. Lunta ja kylmää. Mä tein ensireissun lumimaisemiin jo marraskuussa, kun lähdin Rukalle taittamaan Chasing Silveria muutamiksi päiviksi. Samalla reissulla tuli avattua laskukausi ja tehtyy eka pieni talvireippailu Pikku-Pyhävaaralle Heidin kanssa. Pyhävaaran retkellä oli tärkee merkitys, kävin tsekkaamassa reitin vielä kertaalleen ennen kun lähin sinne suorittaa kouluun liittyvää hommaa. En oo täällä blogissa maininnutkaan, mut suoritan kesken jääneet eräopasopinnot nyt ens kesään mennessä loppuun!

Joulukuun ekana viikonloppuna lähin uudestaan Rukalle kaikkien Karlssonien kanssa. Itsenäisyyspäivänä lähin harjottelee lumikenkäretken vetämistä takaisin Pyhävaaran maisemiin. Koekaniineina oli Henen perhe. Retken suunnittelun, aikataulutuksen ja riskianalyysit/turvallisuus suunnitelmat olin tehny jo hyvissäajoin ennakkoon, nyt puuttui enää itse toteutus. Onko parempaa itsenäisyyspäivän viettoa ku lähtee nautiskelee suomalaisesta luonnosta. Kelikin sattui olemaan kun suoraan katalogista valittu. Kirkas taivas, pakkasta, ei tuulta.



Kuljettiin Pyhän-Jyssäys rengasreittiä vastapäivään. Reitin voi kulkee kumpaan suuntaan tahansa. Ite oon kokeillu molemmat kulkusuunnat ja tullu siihen tulokseen, että vastapäivään se on kivempi. Niin päin kun kulkee, on alkumatka hieman tylsä mutta paranee kokoajan mitä lähemmäksi tullaan vaaran lakea. Kun vaaran päältä lähetään taas alaspäin, pysyy maisemat edelleenkin hienoina ihan parkkipaikalle asti. Myötäpäivään kulkiessa eka osuus on hieno, mutta se tylsempi tulee loppuun ja ainakin mun mielestä vähän latistaa fiilistä. Siksi valitsin tällekki retkelle vastapäivään kulkemisen. Lumikengät meillä oli vuokrattuna Sport Houselta. Sieltä oon ennenkin kaikkee kamaa vuokrannut.

Pikku-Pyhävaaran päällä on kota, jossa pidettiin tauko. Matka parkkikselta kodalle kesti noin 1,5 tuntia. Kuljettiin rauhallista tahtia ja pidettiin pieniä taukoja. Kodalla juhlistettiin pienimuotoisesti itsenäisyyspäivää. Mukana oli kahvia, Fazerin suklaata ja Lehtikuohu -juomaa.




Taukoiltiin vajaan puolen tunnin verran, jonka jälkeen lähettiin jatkaa matkaa reitin loppuosuudelle. Mun mielestä joulu-tammikuun on ihan parasta aikaa pohjoisessa. Värit on hienoja ja tykkylumi kaunista. Kuusamon korkeudella ei oo kaamosta, vaan aurinko pysyttelee ylhäällä muutaman tunnin verran ja maalaa taivaalle heleitä, kauniita, muuttuvia värejä. Olis kokoajan tehny mieli pysähtyä kuvaamaan, mutta pakkanen oli sen verran kirpsakka, että ei viittiny sormia kokoajan jäädyttää. Onneks on sisäinen kovalevy, joka kerää kaiken tarpeellisen.



Olin varannu retken toteutukseen kolme tuntia ja se piti hyvin paikkaansa. Yhdeltätoista lähettiin liikkeelle ja takaisin lähtöpisteellä oltiin kahdelta. Henen porukat tykkäs retkestä kovasti. Retkipäivän iltana kippisteltiin vielä skumpalla meidän kämpillä ja tehtiin ruuaks poronkäristystä. Illan kruunas revontulet, joita päästiin bongailee meijän kämpän partsilta. En oo ennen päässy ottaa kuvia revontulista ja vähän harmitti et ei ollu jalustaa mukana. Ilman sitä se on aika vaikeeta. Ainoo mihin sain nyt tuettua kameraa oli kämpän parvekkeen kaide. Toiseks olis pitäny olla laajakulmalinssi mukana, mut aattelin kerrankin et otan vaan yhen linssin reissuun messiin. Noh, tulipahan ainakin kokeiltua ja siistiä oli ylipäätään nähdä revontulia. Vaikka oon ravannu pohjoisessa vähän väliä, on mulla ollu huono tsägä niiden suhteen. Joko niitä ei oo ollu tai sit oon ollu nukkumassa just sillon, joten tää oli todella kiva ylläri itsenäisyyspäivän iltaan!


Oltiin Rukan maisemissa yhteensä viisi yötä. Loput päivät vietettiin rinteessä. Mä laskin yhen päivän suksilla ja loput harjottelin taas lautaa. Vikana päivänä otin Rukan hiihtokoulusta yksityistunnin ja se olis pitäny tehä jo vuosi sitten, kun hommaa ekan kerran koklasin... Teki hyvää ja oivalsin pari uutta juttuu. Nyt pitää vaan toivoo et ne oivallukset pysyy jatkossakin mun päässä. Pääsispä nopee harjottelee lisää. Saa nähdä milloin seuraavan kerran pääsee taas mäkeen. Täällä etelässäkin oli ihan hyvät pakkaset, mut nyt jo lauhtumaan päin. Pohjoisiin maisemiin on jo nyt kauheet vieroitusoireet, vaikka ei olla oltu himassa kun vasta pari päivää... Kyllä henkinen koti on pitkin poikin pohjoista.

lauantai 27. helmikuuta 2021

Pohjoisessa ja etelässä

Jatketaan taas talvirakkaudella. Me oltiin Henen kanssa tammikuussa Levillä. Suunnilleen vuosi sitten oltiin siellä myös, mut vain ihan pikaisella reissulla. Henellä oli sinne työkeikka, johon lähin mukaan. Niinkun jo edellisessä postauksessa kerroin, tykkään suosia ei-sesionkia ja tammikuu on siihen just hyvä. Sydäntalvi. Sillon viime vuonna sanoin, et ens vuonna sitten tullaan kunnon lomalle samoihin aikoihin. Kiva että saatiin toteuttua. Levillä oli todella rauhallista, upeet kelit ja kaikinpuolin ihanaa. Vähän turhan hc-pakkanen oli muutamana päivänä, mut yllättävän hyvin sitä pärjää rinteessäkin yli -30 asteen pakkasessa kun vaan pukeutuu tarpeeks hyvin. Oltiin viikko reissussa. Tälläkertaa ei roadtrippailtu, vaan lennettiin suoraan Kittilään. Majoitus oli Levikeskuksesta ihan rinteen juurelta. Hyvin pärjäs ilman autoo koko reissun. 

Oltiin yhteensä neljä päivää rinteessä, yhtenä päivänä hiihdettiin ja yhtenä vuokrattiin kelkat. Siinäpä se loma sitten olikin. Meni ihan todella nopeesti. Alunperin oli tarkotus lasketella vaan kolmena päivänä ja yksi päivä käyttää johonkin lumikenkäilyretkeen, mut rinteessä oli niin kivaa et pakko oli otta vielä yksi päivä. Tällä kertaa en vuokrannut lautaa ollenkaan. Ekana syynä kovat pakkaset, en olis millään voinu istuskella persiilläni siellä rinteessä. Toiseks, ostin just uudet monot ja oli ihan kauhee hinku "sisäänajaa" niitä. Tuli taas ihan uutta potkuu laskemiseen kun oli tukevammat ja oikeen kokoiset monot... Levillä oli niin ihanaa, et itkuhan siinä pääs viimeisenä iltana... Jännää miten joskus jopa vähän karttelinkin kyseistä paikkaa, mut nyt siitä on tullu yks tärkeimmistä talvikohteista. Leviltä löytyy vähän kaikkee. On palveluja niitä kaipaaville, kuitenkin myös omaa rauhaa, kivoja retkeilyreittejä ja rinteet on todella jees. Ehkä siks oon parjannu Leviä, koska se mielletään kauheeks biletyskohteeksi. Sitä se varmaan joskus onkin, mut itsellä ei oo minkäänlaista kokemusta. Mä lähen hakee sieltä pääsääntöisesti rauhaa, hienoo luontoo ja eri talviurheilulajeja. Toki minttukaakao maistuu laskupäivän päätteeks, mut sitä ei vielä biletykseksi voi laskee.

Myös etelässä on ollut mukavan talvista. Omat lähimetsätkin muuttuu paljon kivemmiksi kun on lunta ja pakkasta kunnolla. Yhtenä päivänä seikkailin Vehkalan ja Petikon välisessä mettässä ja koin itteni hyvin onnelliseks. Hetkellisesti unohtui, et luminen ihmemaa oli keskellä pääkaupunkiseutua. Aurinko paistoi ja kuulokkeista soi rauhallinen musiikki, joka peitti autoteiden ja lentokoneiden metelin. Oli hyvä olla. Pitkästä aikaa on myös päässyt ihastelee jäätynyttä merimaisemaa. Muistan kun lapsena retkeiltiin perheen kanssa jäällä. Sitä ei oo vuosiin päässy harrastaa. Mä vähän pelkään jäitä, Pikku Kakkonen selkeesti tehty tehtävänsä. Tänä talvena on myös päässyt pitkästä aikaa etelän hiihtokeskuksiin. Pinjan, Danin ja Henen kans käytiin kerran Sappeella. Juuson kanssa Messilässä. Sillon kun seurusteltiin, puhuttiin joka talvi et pitäis mennä laskee johonkin. Aina se vaan jäi. Parempi myöhään ku ei millonkaan. Hauskaa oli yhessä rinteessä.

Viimeisimmän reissun tein itekseni hiihtolomien kynnyksellä. Olin vajaan viikon Heidin ja Timon luona Rukalla. Vietin aikaa rinteessä, hiihtoladuilla, kelkkaurilla ja käppäilin myös Valtavaaralle. Viimeisenä rinnepäivänä otin lainaan Heidin lautailukamat. Vähän jänskäs miten sujuu. Ei ketään tsemppaamassa tai nostamassa ylös ja edellisestä harkkakerrasta aikaa muutama kuukausi. Nollasta sitä piti taas lähtee. Alkuun meinas mennä hermo mut sit sain jonkin ihme buustin, jolla jaksoin harjotella koko päivän. Sukset oli autossa venaamassa, mut en hakenu niitä ollenkaan. Oli oikeestaan aika kiva harjotella ihan omassa rauhassa. Entisestään kasvo fiilis, et tän haluun vielä osata. 

Myös Rukalla oli jälleen todella ihanaa. Heidin ja Timon tykönä on aina ilo olla ja sielu lepäs taas kauniissa talvimaisemissa. Kun tulin kotiin, alkoi täällä nihkeemmät kelit. On ollu tasaisen harmaata ja sateista, lumi sulaa minkä kerkee. Mä niin odotan jo seuraavaa laskettelureissua. Toivottavasti se onnistuu. Nyt on Henelläkin ostettu omat lautailukamat, ei tarvii enää taistella vuokravehkeiden kanssa. Myös mä ostin omat lautakengät... Kun mä jotain päätän toteuttaa niin se ei jää vain höpinäks. :D Tästä se lähtee! Nyt kun korona jyllää edelleen, eikä keväistä meritaimenreissua Ruotsiin tai Tanskaan pysty toteuttaa, ei mua haittaa yhtään käyttää sitä aikaa lasketteluun. Hauskaa miten tästä hommasta onkin saanu ihan uusia kiksejä. Tuntuu et tää on vielä kivempaa kun sillon lapsena/teininä. Talvi olet ihana. Kestä vielä hetki! 

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Alkutalvi Rukalla

Tää talvi on ollu jotenkin spesiaali. Mä oon nauttinu siitä ihan todella paljon. Nyt meillä etelässäkin on lunta ja se on kivaa. Kaikki näyttää niin paljon kivemmalta, eikä oo niin saakelin synkkää ja masentavaa. Joulukuun alussa oltiin Henen kanssa pari viikkoa Rukalla. Pohjoisen alkutalvi on siisti, vaikka sillon sielläkin on pimeetä. Se on kuitenkin pohjoisessa jotenkin ihan eri juttu.  




Tuntu tosi hyvältä vaihtaa maisemaa hetkeksi. Meillä ei ollu edes mitään tarkkaa suunnitelmaa reissulle. Muutama päivä vietettiin kahestaan Ski-in majoituksessa Rukan juurella. Oli pakko saada heti alkuun laskuhimoa hoidettua. Sen jälkeen siirryttiin Timon ja Heidin nurkkiin pyörimään. Onni on ystävät, joilla avoimet ovet vierailuille. Viisi yötä oltiin kivassa vuokramökissä, kun myös Henen porukat liitty seuraan itsenäisyyspäivänä.




Talvimaisemissa sielu lepäsi. Henen kans käytiin Pienellä Karkunkierroksella (ekat kuvat) ja Pyhävaaralla (alimmat kuvat) retkellä. Henen porukat vietiin Riisitunturille lumikenkäilemään (välikuvat). Laskettelua tuli harrastettua yhteensä viiden päivän verran. Mä kokeilin parina päivänä laskee laudalla. Ihan saakelin vaikeeta ku lähtee nollasta, mut haluisin kyl vielä sen oppia.  



Vielä muutama päivä vietettiin Heidin ja Timon luona sen jälkeen kun Henen porukat oli lähteny kotimatkalle. Kaks viikkoa Rukalla hujahti nopeesti. Oli ihanaa olla pois pääkaupunkiseudulta.  Rukalla oli rauhallista, kun ei joulukuun alku oo vielä mitään sesonkia. Mä oon aina tykänny suosia sesongin ulkopuolisia aikoja sillon kun voi. Ihmismassat ei houkuta ja etenki nyt koronan aikana se on korostunu. Musta eristäytyminen ei oo tuntunu ees mitenkään kovin pahalta. Musta tuntuu, et mitä vanhemmaks tuun, sitä vähemmän kaipaan mitään säpinää ympärille.   

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Ennen joulua hangilla

Aasian reissulta palaamisen jälkeen ei nää meijän "talvikelit" ollu kovin houkuttavia. Onneks siihen oli ratkaisu jo selvillä. Joulua edeltävällä viikolla pakkasin talvi/laskettelukamppeet mukaan ja suuntasin lumisempiin maisemiin. Mä olin itseasiassa jo siellä Balilla ollessani mehustellu tätä reissua... Mikä muhun on menny. Kuitenkin vasta pari vuotta sitten lähdin ekaa kertaa talvella pohjoiseen hieman vastahakoisesti. Lähdin pikaiselle muutaman päivän reissulle Rukalle moikkaamaan eräopiskelukavereita ja laskettelemaan. Talviterapiaa. Pääsin Timon ja Heidin luokse bunkkaamaan. On siistiä, et kavereita löytyy vähän sieltä ja täältä. Oli myös siistii saada laskukamppeet päälle taas melkein vuoden tauon jälkeen. Se on aina yhtä ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Mulla ainakin jalkapohjat huutaa hoosiannaa. Oon laskenu Rukalla vaan kerran aikasemmin. Se oli pari vuotta sitten, eikä sillon ollu läheskään näin paljon rinteitä auki. Nyt oli lähes kaikki.

Eka ilta oltiin koko porukalla rinteessä. Seuraavana päivänä Heidi meni töihin, Timo puuhailee jotain omiaan ja mä menin päiväks mäkeen. Mua ei haittaa yhtään laskee yksin. Se on musta oikeestaan aika kivaa. Hissimatkoilla tulee yleensä pohdiskeltuu elämää ja kaikenlaista, mut sit kun sukset osoittaa alaspäin, on kaikki fokus vaan siinä mitä tekee. Toimii siis vähän samalla tavalla kun kalastus. Kaikki huolet häviää. Se tunne on parasta. Laskupäivän jälkeen treffasin vielä Jussia ennen kun palasin takaisin Timpan ja Heidin luokse. Seuraavana päivänä oli lisää aktiviteettia tiedossa. Heidi on duunissa Sport Housella ja me saatiin hommaks ajaa niiden uusia kelkkoja sisään. Meillä oli kaks kelkkaa. Mä ja Heidi mentiin yhdellä ja Timo omallaan. Sillä oli joku vähän ärhäkämpi vekotin. Meillä enemmän sellanen, jolla on mukava taittaa matkaa kaks päällä.

Mulla ei oo kelkkailukokemusta, muuta kuin kerran Ylläkseltä Jussin kyydistä. Nytkin istuin alkumatkan Heidin takana, mut jossain vaiheessa vaihdettiin et mäkin pääsin ajamaan. Sehän olikin siistiä hommaa. Paljon siistimpää kun siellä kyydissä kökkiminen. Loppupäivän mä sain ajaa. Käytiin  Lammintuvalla kahvilla. Se oli kiva paikka, eikä vielä ihan täynnäkään kun ei sesonki ollu vielä alkanu.

Kelkkahommien jälkeen lähettiin Oulangan luontokeskukselle laulamaan kaunieimpia joululauluja. Se oli kiva lopetus tälle minireissulle. Myöhään illalla palasin takaisin etelään. Jännä miten mun sielu lepää aina kun pääsee vähän pohjoisemmaksi. Ruka ei vielä oo ees lappia, mutta ihan tarpeeks sieltä tulee samat vibat. Muutama päivä kivoja aktiviteetteja luonnon helmassa pistää likkaan poweria ennemän kun mikään piristäjä. Oli talvi tai kesä, mun on hyvä olla pohjoisessa. Hyvää teki myös jutella kaikesta maan ja taivaan välillä Heidin ja Timpan kans. Kiitos siitä. Onneks tää reissu ei jää laatuaan viimeiseksi. Ollaan Henen kanssa suunniteltu pientä roadtrippiä helmi-maaliskuussa. Sitä odotan innolla. Viime vuonna käytiin pikaisesti Henen töiden yhteydessä Saariselällä, mut muuten oon tehny kaikki pohjoisen reissut itekseni. Heti ekana vien Henen kelkkailemaan. Raukka oli ihan kateellisena kotona, kun mä pistin viestiä omista kelkkaseikkailuista... Lupasin kelkkahommia Henelle joululahjaksi kunhan vaan saadaan tää suunniteltu reissu toetutettua. :)