Näytetään tekstit, joissa on tunniste Levi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Levi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Talvi 2021-2022

 Edellisessä postauksessa talvi oli vasta alkanut, nyt se on jo ohi. Moni huokaa helpotuksesta. Talvi oli pitkä, myös täällä meillä etelässä. Itse en kyllä millään olis malttanu päästää talvesta irti. Mun kohdalla talvi alkoi ensimmäisestä Rukan reissusta marraskuussa ja päättyi toukokuussa samaan paikkaan. Talvi oli ihana. Se toi niiiiiin paljon iloa. Tänä talvena opin laskemaan laudalla. Jossain vaiheessa aattelin, että en tuu ikinä oppimaan. Tavoilleni uskollisena jatkoin kuitenki kovapäisesti harjoittelua. Jonkinlaisen käänteen teki talven eka reissu Leville. Oltiin siellä Juuson ja Niken kanssa viikko tammi-helmikuun vaihteessa etäduuneissa. Mulla oli suksetkin mukana, mutta käytin niitä vain kerran (meillä oli 7 laskupäivää). Lopun aikaa koitin pysyä poikien perässä laudan kanssa. Eihän se yhtä sujuvaa ja nopeeta Juusoon ja Nikkeen verrattuna ollu, mut kehitystä tuli paljon ja mulla oli pääasiassa oikein kivaa. Vaikka tykkään aika paljon yksin laskemisesta, on porukassa liikkuminen etenkin lautahommissa aika jees. Siinä oppii ihan eri tavalla kun seurailee muita. Pitää vaan olla välittämättä siitä, että ei oo vielä niin hyvä.

Kehitys jatkui myös seuraavalla Levin reissulla maaliskuussa hiihtolomien jälkeen. Sillon oltiin laskuhommissa Henen, Jutan ja Miksun kanssa. Tavoitteena oli päästä laskemaan Levi ympäri. Vielä edellisellä reissulla tuli laskettua vain pitkää ja loivaa etelärinnettä. Mustat rinteet skippasin, mutta muuten sain tavoitteen toteutetuksi! Eli kehitystä taas edelliseen kertaan nähden. :) Tälläkin reissulla oli myös sukset mukana, mutta jälleen maltoin laskea niillä vain yhtenä päivänä. Ekaa kertaa tuli sellanen fiilis kunnolla, että laudalla on paljon kivempaa...

Myös etelässä tuli käytyä paljon rinteessä. Eniten Sveitsissä ja Talmassa, mutta myös Vihti ja Messilä tuli tsekattua. Sveitsissä ja Talmassa käytiin usein Henen, Juuson ja Niken kanssa. Ukkelit paineli aina heti parkkiin ja mä harkkailin muissa rinteissä yksinäni. Kauden kääntyessä loppusuoralle, myös mä uskaltauduin kokeilemaan pieniä hyppyreitä, sekä varovasti kokeilee parkissa laskemista. Kauden viimeisen reissun tein itekseni Rukalle vapun jälkeen. Mulla oli ihan hullun kivaa, vaikka olinkin yksin. Siellä oli Ruka Playground parkkiviikkojen jälkeen vielä siihen liittyviä juttuja rinteessä, joten pienten temppuilujen harjoittelu jatkui. Välillä meni ihan kivasti, välillä vähemmän kivasti ja muutamat muhevat pannutkin tuli vedettyä. Hauskaa oli kuitenkin koko ajan ja tuntu haikeelta laittaa lauta laukkuun ja matkatka takas etelään tietäen, että seuraavan kerran mäkeen pääsee vasta monen kuukauden päästä.

Kiitos talvi. Olit pitkä ja ihana. Laskupäiviä kertyi 32. Niistä neljä suksilla, loput laudalla. Vaikka oonkin sanonu olevani mielelläni sekakäyttäjä, alan pikkuhiljaa ehkä kuitenkin kallistumaan lumilautailijan puolelle... Mä oon niin iloinen, et uskalsin kokeilla tätä superhauskaa lajia ja jaksoin harjotella, vaikka välillä tuntu et ei vaan onnistu. Toki vieläkin meno on välillä tosi haparoivaa ja oppimista riittää pitkäks aikaa, mutta nyt oon kuitenki siinä pisteessä että homma on kivaa. Ja se on varmasti se tärkein juttu! Nyt laskukamat laitetaan kesäteloille ja keskitytään seuraavaan harrastukseen eli kalastukseen. Yks kalareissukin (linkki - Gotlanti 2022) on kyllä jo takanapäin, mutta kunnolla kalastuskausi starttaa vasta nyt. Toivottavasti tästä kaudesta tulee yhtä kiva mitä laskukausi oli!

lauantai 27. helmikuuta 2021

Pohjoisessa ja etelässä

Jatketaan taas talvirakkaudella. Me oltiin Henen kanssa tammikuussa Levillä. Suunnilleen vuosi sitten oltiin siellä myös, mut vain ihan pikaisella reissulla. Henellä oli sinne työkeikka, johon lähin mukaan. Niinkun jo edellisessä postauksessa kerroin, tykkään suosia ei-sesionkia ja tammikuu on siihen just hyvä. Sydäntalvi. Sillon viime vuonna sanoin, et ens vuonna sitten tullaan kunnon lomalle samoihin aikoihin. Kiva että saatiin toteuttua. Levillä oli todella rauhallista, upeet kelit ja kaikinpuolin ihanaa. Vähän turhan hc-pakkanen oli muutamana päivänä, mut yllättävän hyvin sitä pärjää rinteessäkin yli -30 asteen pakkasessa kun vaan pukeutuu tarpeeks hyvin. Oltiin viikko reissussa. Tälläkertaa ei roadtrippailtu, vaan lennettiin suoraan Kittilään. Majoitus oli Levikeskuksesta ihan rinteen juurelta. Hyvin pärjäs ilman autoo koko reissun. 

Oltiin yhteensä neljä päivää rinteessä, yhtenä päivänä hiihdettiin ja yhtenä vuokrattiin kelkat. Siinäpä se loma sitten olikin. Meni ihan todella nopeesti. Alunperin oli tarkotus lasketella vaan kolmena päivänä ja yksi päivä käyttää johonkin lumikenkäilyretkeen, mut rinteessä oli niin kivaa et pakko oli otta vielä yksi päivä. Tällä kertaa en vuokrannut lautaa ollenkaan. Ekana syynä kovat pakkaset, en olis millään voinu istuskella persiilläni siellä rinteessä. Toiseks, ostin just uudet monot ja oli ihan kauhee hinku "sisäänajaa" niitä. Tuli taas ihan uutta potkuu laskemiseen kun oli tukevammat ja oikeen kokoiset monot... Levillä oli niin ihanaa, et itkuhan siinä pääs viimeisenä iltana... Jännää miten joskus jopa vähän karttelinkin kyseistä paikkaa, mut nyt siitä on tullu yks tärkeimmistä talvikohteista. Leviltä löytyy vähän kaikkee. On palveluja niitä kaipaaville, kuitenkin myös omaa rauhaa, kivoja retkeilyreittejä ja rinteet on todella jees. Ehkä siks oon parjannu Leviä, koska se mielletään kauheeks biletyskohteeksi. Sitä se varmaan joskus onkin, mut itsellä ei oo minkäänlaista kokemusta. Mä lähen hakee sieltä pääsääntöisesti rauhaa, hienoo luontoo ja eri talviurheilulajeja. Toki minttukaakao maistuu laskupäivän päätteeks, mut sitä ei vielä biletykseksi voi laskee.

Myös etelässä on ollut mukavan talvista. Omat lähimetsätkin muuttuu paljon kivemmiksi kun on lunta ja pakkasta kunnolla. Yhtenä päivänä seikkailin Vehkalan ja Petikon välisessä mettässä ja koin itteni hyvin onnelliseks. Hetkellisesti unohtui, et luminen ihmemaa oli keskellä pääkaupunkiseutua. Aurinko paistoi ja kuulokkeista soi rauhallinen musiikki, joka peitti autoteiden ja lentokoneiden metelin. Oli hyvä olla. Pitkästä aikaa on myös päässyt ihastelee jäätynyttä merimaisemaa. Muistan kun lapsena retkeiltiin perheen kanssa jäällä. Sitä ei oo vuosiin päässy harrastaa. Mä vähän pelkään jäitä, Pikku Kakkonen selkeesti tehty tehtävänsä. Tänä talvena on myös päässyt pitkästä aikaa etelän hiihtokeskuksiin. Pinjan, Danin ja Henen kans käytiin kerran Sappeella. Juuson kanssa Messilässä. Sillon kun seurusteltiin, puhuttiin joka talvi et pitäis mennä laskee johonkin. Aina se vaan jäi. Parempi myöhään ku ei millonkaan. Hauskaa oli yhessä rinteessä.

Viimeisimmän reissun tein itekseni hiihtolomien kynnyksellä. Olin vajaan viikon Heidin ja Timon luona Rukalla. Vietin aikaa rinteessä, hiihtoladuilla, kelkkaurilla ja käppäilin myös Valtavaaralle. Viimeisenä rinnepäivänä otin lainaan Heidin lautailukamat. Vähän jänskäs miten sujuu. Ei ketään tsemppaamassa tai nostamassa ylös ja edellisestä harkkakerrasta aikaa muutama kuukausi. Nollasta sitä piti taas lähtee. Alkuun meinas mennä hermo mut sit sain jonkin ihme buustin, jolla jaksoin harjotella koko päivän. Sukset oli autossa venaamassa, mut en hakenu niitä ollenkaan. Oli oikeestaan aika kiva harjotella ihan omassa rauhassa. Entisestään kasvo fiilis, et tän haluun vielä osata. 

Myös Rukalla oli jälleen todella ihanaa. Heidin ja Timon tykönä on aina ilo olla ja sielu lepäs taas kauniissa talvimaisemissa. Kun tulin kotiin, alkoi täällä nihkeemmät kelit. On ollu tasaisen harmaata ja sateista, lumi sulaa minkä kerkee. Mä niin odotan jo seuraavaa laskettelureissua. Toivottavasti se onnistuu. Nyt on Henelläkin ostettu omat lautailukamat, ei tarvii enää taistella vuokravehkeiden kanssa. Myös mä ostin omat lautakengät... Kun mä jotain päätän toteuttaa niin se ei jää vain höpinäks. :D Tästä se lähtee! Nyt kun korona jyllää edelleen, eikä keväistä meritaimenreissua Ruotsiin tai Tanskaan pysty toteuttaa, ei mua haittaa yhtään käyttää sitä aikaa lasketteluun. Hauskaa miten tästä hommasta onkin saanu ihan uusia kiksejä. Tuntuu et tää on vielä kivempaa kun sillon lapsena/teininä. Talvi olet ihana. Kestä vielä hetki! 

perjantai 18. tammikuuta 2019

Rinteillä taas!

Viimevuoden lokakuussa muistelin lämmöllä reilun vuoden takaista roadtrippiä pohjoiseen. Samaan syssyyn vinkkailin, et olispa kiva lähtee taas uudestaan porukalla rinteille ja muutenki nauttimaan lumisista maisemista. Eipä menny kauaa kun lähtijöitä oli taas kasassa ja ajankohtakin päätettynä. Pari viikkoa sitten, eli tammikuun ekalla viikolla lähettiin vanhojen eräopiskelukavereiden kanssa Ylläkselle. Piian, Jussin ja Gerin lisäksi menossa mukana oli myös mun faija. Tehtiin aikoinaan yhessä laskureissuja. Ainoot meijän perheestä ketkä on lajiin hurahtanut. Minä, Piia ja Faija tultiin Jussin möksälle pe 3.1 ja Geri liittyi seuraan seuraavana päivänä. Ekana päivänä ei vielä keretty mäkeen. Päivä meni hoidellessa käytännönasioita, kaupassa käyntiä esim. Illalla Piia kokkaili ihan ihan älyttömän hyvät ruokahommelit!




Lauantaina päästiin sitten ihan tositoimiin eli rinteeseen! Ylläksellä ja myös Levillä (jossa käytiin myöhemmin) oli aika huono lumitilanne. Tai on varmaan edelleenkin. Luonnonlunta vain nelisenkymmentä senttiä. Ylläksellä ei edes oikein lumeteta rinteitä, joten niitä oli auki vain pari hassuu. Rinteet on kuitenkin aika pitkiä, joten kyllä niillä sai lasketteluhimoaan tyynnytettyä. Oltiin Ylläsjärven puoleisilla rinteillä.



Päivät tuntuu tähän aikaan vuodesta niin lyhyiltä, kun on valosaa vain hetkisen aikaa päivällä. Geri oli saapuessaan ihan ihmeissään auringosta. Saariselällä ei aurinkoa oltu hetkeen nähty. Geri oli ollu siellä just kuukauden hiihdonopettajan hommissa. Eka laskupäivä meni mulla uusiin kamoihin tutustuen. Oli hieman hankaluuksia saada monoihin sopiva kiristys ja suksienkin kanssa oli vähän hakemista. Sillon kun oli valitsemassa uusia suksia, Jussi vähän varoitteli et noi voi olla vähän vaikeet, mut kyl sä niillä pärjäät. Ehkä suurin haaste niiden kanssa oli se, et en oo koskaan harjotellu ihan kunnolla oikeeta tekniikkaa carving käännökseen. Oon vaan yrittäny muilta kattoa et miten homma toimii, mut mitään ohjeita mulla ei ollu. Oli kiva että illalla käytiin Gerin kanssa tekniikkaa läpi. Sain muutamat tosi hyvät tipsit, mitä en ollu aikasemmin tajunnu!

Toinen laskupäivä ei sit mennykkään ihan putkeen. Jo aamulla kun oltiin tekemässä lähtöö, tajusin et kaikki ei oo ihan ok. Sydän tykytti tiuhaa tahtii ja päässä heitti. Ihan kun olisin ollu kännissä. Edellisenä yönä en saanu nukuttua, vaikka olin illalla tosi väsyny. Jo illalla oli ollu vähän huono olo. Mulla iskee nestehukka aika helposti, mut olin kyllä juonu edellisenä päivänä ihan reippaasti. Kun lähettiin laskee ekaa rinnettä, oli pakko pysähtyy melkein heti. Olisin kauheesti halunnu päästä harjottelee käytännössä niillä vinkeillä joita Geriltä sain, mut kroppa ei toiminut yhtään. Jalat tuntu raskailta ja koko kroppa tärisi. Piia yritti tsempata et kyl se siitä, mut mun oli pakko vaan päästä alas. Se oli kyllä hirvein lasku ikinä. Koko ajan oli huono olo ja tuntu et oksu lentää ihan just nyt. Pääsin alas, tulin hissillä muiden mukana vielä kertaalleen ylös ja menin rinteen päällä olevaan Ylläskammiin juomaan lämmintä mehua ja vähän ottaa lepiä. Harmitti iiiiiihan vietävästi. Hirvee hinku laskee, mut ei vaan pysty. Mä en tykkää valittaa, enkä varsinkaan luovuttaa mut pakko oli pysähtyy. Olo korjaantu vähän mehulla ja sipseillä, mut ei kuitenkaan ollu koko päivänä mikään hyvä. Muutkin tuli Kammille pitää mulle hetkeks seuraa. Olin siellä parisen tuntia ja laskin varovasti suoraan lounaalle. Vasta lounaan jälkeen olo oli sen verran kohentunu, et pääsin takas laskuhommiin. Edelleen piti ottaa iisisti, mut onneks sentään pääsin vielä hetkeks rinteille. En tiiä mitä ihmettä kävi. Olin kuitenkin pitäny nesteytyksestä ja syömisistä hyvää huolta.

Oli muuten ihan hassut kelit. Kun lähtee pohjoiseen, sitä jotenkin olettaa ja odottaa et kohta palellaan parinkymmenen asteen pakkasissa, mut eipä tällä kertaa. Ihan mietoa pakkasta vain, max kybä. Tokana iltana Ylläksen gondolihissin alaasema näytti +4. :D Whaaat. Kun ankkurihissillä matkasi huipulle, tuli naamalle muutama vesipisarakin. Tuntu jotenkin ihan hassulta olla tollasessa kevätkelissä tammikuussa.

Kolmas, eli viimeinen (!!!) laskupäivä vietettiin eri maisemissa. Lähettiin aamupäivästä Leville. Myöskään Levillä ei ollut rinteitä niin paljoo auki kun yleensä, mut monipuolisemmin kun Ylläksellä kuitenkin. Vähän piti kikkailla eri alueilta toiselle siirtymisiä, kun osa rinteistä oli kiinni. Mä kävin Levillä ekan kerran vasta vuosi sitten. Tykästyin sen monipuolisuuteen. Rinteitä on moneen makuun, osa paljaammilla alueilla ja osa puurajan alapuolella. Kivoja profiileja ja aina löytyy alueita, jossa ei ole paljon porukkaa. Nyt ei kyllä ollu sitä ongelmaa missään, mut esim viime vuonna olin hiihtolomien aikaan ja siltikin joitain rinteitä pääs tykittää ihan yksikseen!

Tuntu niin ihanalta kun kroppa oli taas kunnossa! Olin jälleen oma itseni ja pääsin laskemaan kunnolla. Onneksi hyvä fiilis palasi taas viimeiseksi päiväksi ja se kruunasi sitten koko reissun. Todella kiva päivä. Koin myös oivalluksia oikeenlaiseen käännökseen niillä Gerin opeilla ja se lisäs kivaa fiilistä entisestään. Kaiken kukkuraksi aurinkokin tuli morjestamaan. Seuraavana aamuna lähdettiin takaisin etelään. Oikein kiva reissu, mut jätti kyllä kauheen laskuhimon vielä päälle. Harmitti se yksi melkein hukkaan menny päivä sen huonon olon takia ja se, et tää oli nyt toinen kerta Ylläksellä, mut vieläkään en oo saanu siitä kunnollista kuvaa kun rinteitä oli niin vähän auki. Ehkä senkin näkee paremmin vielä joskus. Kiitoksia reissuseuralaisille, että saatiin reissu järkkäiltyä! Kiva että opiskeluvuodelta jäi kivoja tyyppejä elämään, jonka kanssa tehdä tälläsiä reissuja. :)

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Loppufiilikset

Niin se vierähti viikko lapissa ja taas ollaan kotona. Niin kun oon jo aikasemmin maininnu, säiden puolesta reissu osui ihan superiin kohtaan. Kylmää oli, mut aurinko paisto melkein koko viikon. Ihan pientä pilvee oli jossain vaiheessa. Oli ihanaa kerätä arskasta voimaa. Muutenkin tää reissu oli sellanen rentoilureissu. Tai vähän sellanen hermoloma. Syksy oli jokseenkin stressaava ja samalla kaavalla jatkettiin myös alkuvuodesta. Ulkona oleminen teki niin hyvää. Oli ihanaa päästä laskee ja puhdistaa vähän pääkoppaa. Tää oli eka kerta kun olin missään reissussa kokonaan yksin. Sekin oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Ralella ja Gabilla oli omat juttunsa, vaikka jätkien luona majailinkin.  Mä oon aika sosiaalinen ollu aina, mut vuosien varrella nykysin myös vähän erokoitunut. Yksin hengaaminen ei enää aiheuta enää kauheeta tuskaa, vaan on ihan mukavaa. Yksin hengaillessa on puolensa. Voi uppoutuu ihan omaan maailmaansa ja havainnoida ympärillä tapahtuvia asioita ihan erilailla. Toisaalta. On musta kyllä siistiä et pääsee jakamaan kokemuksia jonkun kanssa. "Happiness is only real when shared." - Christopher McCandless.







Viikon kohokohtia oli ihan ehdottomasti Levi Black rinteen laskeminen ja Kätkätunturin huiputus lumikengillä. Mulla oli niin siisti fiilis, kun laskin sen G2 rinteen. Jännitti, mut tein sen ja vielä pariin otteeseen koska oli niin mageeta. Kätkätunturilla oli hienoo olla yksin siellä huipulla. Yks mainittavan arvoinen juttu oli kyl myös viimeisen päivän kylpylöinti Levi Spassa. Menin sinne tappamaan aikaa ennen lennon lähtöö. Muuten ihan perus kylpylähommaa, mut siistiä oli olla ulkoporealtaassa, lämpimässä vedessä, pakkasessa auringon laskiessa. Siihen oli hyvä lopettaa reissu. Rasmukselle ja Gabrielille todella iso kiitos huolenpidosta. Sain loisia jätkien luona Könkäällä, sain laskettelukamat, hissilippu mukaanlukien, järjestymään ja välillä autoakin käyttää. Ei olis paremmin voinu asiat olla. Kiitos. Aluperin mun piti olla reissussa vähän pidempään, mut olikin "vain" viikon. Tykkään tehdä suunnitelmia ja mennä niitten mukaan, mut välillä on myös ihan hyvä fiilis kun niitä muuttaa lennosta. Viikkon hermoloma oli tähän väliin just sopiva. Sen jälkeen oli ihana tulla takaisin kotiin. Hyvä reissu! Lappi on niin mun paikka.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Rinnehuuma

Kyllä tällä viikolla on lomalaisia hellitty säiden puolesta ihan huolella. Aurinko paistaa ja ulkona on jo pikkusen keväinen fiilis. Mäkin oon viettäny pari viimeistä päivää taas rinteessä. Eilen ei ollu paljoo porukkaa. Lauantai, mut niinsanottu vaihtopäivä. Etelästä tulleet lomailijat on lähdössä veke ja  uus porukka saapumassa. Gondolille ei ollu jonoa, eikä myöskään etelärinteissä niin kauheeta tungosta kun yleensä. Yhden nousun istuin isossa tuolihississä yksikseni. Etelärinteet ei kyllä ittelle oikein anna mitään, vähän turhan loivia mun makuun vaikka onkin kyllä mukavan pitkiä. Mä oon porränny pari päivää ettien uusia kivoja rinteitä. Toki käyny myös niissä hyviksi havaituissa. Mä oon ihan rinnehuumassa.

Eilen oli aika kylmä keli. Aamulla herätessä mittari näytti yli kolmeekymmentä, mut siitä se onneks sit vähän lauhtui päivää kohden. Päivälläkin oli parisenkymmentä pakkasta. Täällä se kylmyys ei kyllä tunnu niin pahalta kun etelässä. Täällä pakkanen on kuivempi. Siitä ei kyl pääse mihkään, et naama jäätyy ihan täysin vaikka sitä yrittäiski peitellä. Muuten oon kyllä pysyny ihan lämpimänä, vaikka oonki yleensä aika vilukissa. Kyllähän sitä lämpimänä pysyy kun puuhaa jotain koko ajan.  Hissimatkat saattaa tehä kovalla pakkasella vähän tiukkaa.








Eilisellä laskupäivällä oli siisti lopetus. Mä oon koko viikon kattellu gondolihissillä ylös mentäessa viereistä Levi Black G.2 rinnettä. Se on maailmancupin kisarinne ja ihan hiton stydi. Rinne lähtee suht mukavasti ylhäältä, mut loppuosa jyrkkenee ihan hullusti. Sen keskijyrkkyys on 52 prossaa. Ihan hyvä pudotus. Mun teki mieli mennä testaamaan se, mut sen verran hurjalta se näytti et meinas mennä pupu pöksyyn. Eilen kun mulla ei ollu enää paljoo aikaa, aattelin et helvetti soikoon, nyt mä meen. Vähän puntti tutis kun tulin siihen jyrkänteen kohtaan, mut sit mä tein sen! Vitsi et oli hyvä fiilis. Ja eikun uudestaan. Siihen oli hyvä lopettaa päivä. Mä oon aina ollu vähän nössö haastaa itteeni, mut jostain on tullu ihan uudenlaista virtaa tällein vähän aikuisemmalla iällä. Mä en oo ihan niin pelkuri enää. Oli kyllä niin siistii.

Mä oon oikeesti niin iloinen, et päätin lähtee uudestaan tän harrastuksen pariin pitkän tauon jälkeen. Ulkona oleminen, kiva tekeminen, maisemat, vauhti, aurinko... Mitä muuta sitä ihminen tartteekaan. Mulle ne tuo ainakin ihan törkeen hyvän olon ja siistin fiiliksen. Musta on siistiä tehä kaikkee tällästä. En osais kuvitella elämää sohvaperunana. Aktiivinen elämäntapa on niin jees.

torstai 22. helmikuuta 2018

Korkeella on hyvä olla

Laskettelu on aika kivaa, tiiättekös. Suksi luistaa ja kelit hellii. Eilen paineltiin samaa matkaa porukalla mäkeen. Noustiin yhessä Gontsalla ylös, mut sit Rale ja Gabi lähti temppuilemaan omille teilleen ja mä lähin ettimään väljempiä rinteitä. Jännää et täällä on osittain tosi paljon porukkaa, mut sit taas joissain rinteissä ei melkein ketään. Mä oon löytäny omat lempparini koillisrinteistä. Ne on pitkiä ja sopivan jyrkkiä. Eikä siellä oo jostain syystä ihan kauheesti lössiä. Niitä on ollu kiva laskee. Se vauhdin hurma on jotain niin siistiä. En mä ees mikään superi hurjapää varmaan oo, mut tykkään siitä että on ainakin sellanen fiilis et menis lujaa. :D Mun on kyl pakko hankkia omat laskukamat ens kaudelle. Tai onhan mulla periaatteessa ihan hyvät kamat himassa, mut ne ei vaan oikein ole enää tätä päivää. Tarvis vähän päivittää.




Parin päivän rinteitten tutkiskelu vei voimia sen verran et päätin tänää skippaa laskettelun kokonaan. Tai olisin mä salee jaksanu, mut päätin vaa et haluun tehä muutakin. Jäbät kyllä lähti taas rinteeseen rymyämään. Yhtämatkaa lähettiin Könkäältä Leville.



Mä nappasin kämpiltä lainaan lumikengät ja lähin haikkailee ittekseni. Lähin huiputtaa Kätkätuntia. Se on ihan Levitunturin lähellä. Kätkätunturi on ihan skidisti matalampi ku Levi. Alkumatkasta oli jonkin verran muitakin siellä pyörimässä, mut suurimman osan ajasta pääsin kulkee ihan omassa yksinäisyydessä ilman et näin ketään. Oli aika siisti fiilis päästä huipulle kun sielläki sai olla ihan ittekseen. Aurinkokin tuli just soppelisti näyttäytymään. Huipulla vedin paksumman takin niskaan ja kaivoin repusta termarin. Jäin hetkeks ylös istuskelee jonkun lumikökkäreen suojaan tuulelta ja kattelee maisemia. Tunturissa on ihmisen hyvä olla. Mitä korkeemmalla, sen paremmalta se tuntuu.








Mä olin vähän huonosti varustautunu eväiden kannalta tähän haikkiin. En mä oikein ollu kattonu et kuinka pitkä matka huipulle tulee, kun en mä ees ollu varma koko reitistä. Mulla oli mukana vaan termarillinen vihreetä teetä ja yks banaani. Ups. Yleensä mä oon sellanen et huolehdin kunnolla eväistä, koska mulla on aina nälkä. Ihme ja kumma, ei nälkä ees tuntunu mitenkään pahalta koko reissulla, mut kun pääsin takas kylille, olin kyllä aivan poikki. Reilu kymmenen kilsaa oli tullu talsittuu tunturissa. Ihan järkky nälkä kun pääsin perille. Suorinta tietä Pannukakkutaloon... Oulun Pannaritalo on tullu tutuks useesti pohjoiseen ajettaessa (tai takasin) ja nyt huomasin et täälläkin on. Eihän tällänen lettumonsteri pysty sellasta vastustaa. Lähti koko touhu vielä ihan lapasesta. Aattelin et maistan kerrankin suolaisen pannukakun. Otin pienen pannarin savuporolla, pekonilla ja aurajuustolla. Talvihaikkailu vei mehut sen verran hyvin et jäi vielä nälkä. Tilasin toisenkin. Tällä kertaa lempparin eli makeen pannarin mustikoilla ja valkosuklaalla. Heheh, pannariöverit. Mut eipä tullu edes ähkyä. Tarpeeseen meni siis.


Tää päivä oli kyllä kiva. Oli siistii olla yksikseen siel tunturissa. Kun on rinteessa, ajatukset on vaan siinä tekemisessä, mut kun haikkailee, pystyy kelailee kaikkee muutakin. Myös se on omalla tavallaan kivaa olla sellasessa omassa kuplassa ja pohtia ties mitä. Musta on myös siistii aina päästä johonkin korkeelle. En tiiä mikä siinä on, mut oon aina tykänny kattella maisemia korkeelta. Oli se sit luonto tunturien tai vuorien huipulta, kaupunkin valot pilvenpiirtäjästä tai maisemat lentokoneesta. Siinä on vaan jotain niin siistiä. Korkeella on hyvä olla.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Terveiset pohjoisesta

Täällä mä ny oon, Levillä! Lensin tänne maanantaina. Oli tosi outoo tulla pohjoiseen pitkästä aikaa lentäen. Reilussa tunnissa olin päässy Helsinki-Vantaalta Kittilään. Ei siinä aivot oikein pysy perässä. Yhdelle vaellusreissulle oon kans kerran menny lentäen Ivaloon. Sillon oli ihan sama homma. Tuntureita kattelessa ei meinannu uskoo et niin nopeesti pääsee perille. Yleensä tulee puudutettuu persusta autossa tuntikaupalla. Molemmissa on puolensa, myös roadtrippaileminen on kivaa. Mut jos aikaa on vähemmän tai liikkuu yksin, on lentäminen aika kätsy vaihtis.

Mulle lappi talvella oli pitkään ihan vieras käsite. Muutenkin kaikki talviaktiviteetit jääny tosi vähälle sitten teini-iän. Talvinen lappi tuli tutuks vasta viime joulukuussa kun tehtiin parin luokkalaisen kanssa reissu Rukalle, Pyhälle ja Ylläkselle. Siitä reissusta postaus TÄÄLLÄ. Koko reissu oli hulluu euforiaa ja kun tulin himaan, iski aika tyhjä fiilis. Meni kaksi päivää niin ostin lennot Kittilään. Ei mulla ollu ees mitään suuria suunnitelmia. Piti vaan päästä uusiks lähtee ja tavottelee sitä hyvää fiilistä. Majoituskuviot meni kätevästi. Mun kaveri Rale asuu täällä kämppiksensä kanssa. Pääsin äijien möksälle bunkkaamaan. Se olikin sit ainoo asia mitä oli tiedossa ennen kun lähdin reissuun. :D




Elelen täällä nyt hetken aikaa hiihtopummina. Kämppä hoidossa, laskukamat lainassa ja hissilippukin saatiin järkättyy. Aiiii että, kyllä kelpaa. Rale ja Gabi käy töissä, mä puuhailen omia juttujani. Lähinnä oon rinteessä. Laskettelu on siistiä. Ennen joulukuun reissua mun edellinen kerta mäessä oli 2004 kevättalvella... Pelkäsin et miten mahtaa likan käydä kun ekaa kertaa saan sukset alle. Hyvinhän se sit meni ja pieni laskukärpänen tais puraista. Siks mä oonkin täällä nyt. Mulle tää laskeminen aiheuttaa vähän saman reaktion kun perhokalastus. Tekemiseen keskittyy niin pajon, et kaikki muut ajatukset lähtee pois mielestä. Se on puhdistavaa. Varmaan muissakin harrastuksissa on sama homma, mut sattuneista syistä mä pystyn vertaamaan vain tohon kaikista rakkaimpaan harrastukseen, kalastukseen. On ihan parasta päästä tuulettumaan.

Eilen sain kunnon ulkoilmaonnellisuus kohtauksen rinteessä. Mä niin nautin siitä et pääsen olee ulkona ja harrastaa asioita. Se vaikuttaa mielialaan ihan hullusti. Stressaavien aikojen jälkeen tälläset ulkoilmaöverit tekee todella hyvää. Vaikka elämässä onkin muutama stressiä aiheuttava asia tällä hetkellä, havahduin myös siihen kuinka hyvin asiat on. Mä teen asioita mistä tykkään ja muutenkin palaset elämässä loksahtanu paikoilleen. Kotipuolessa on tärkeä ihminen odottamassa. Ikävä on, mut se tekee välillä ihan hyvää. Paremmin ei asiat tällä hetkellä vois olla. Saa nähä millasiin tiloihin mä vielä tällä reissulla pääsen. :D Lisää kuulumisia myöhemmin!