Edellisessä postauksessa talvi oli vasta alkanut, nyt se on jo ohi. Moni huokaa helpotuksesta. Talvi oli pitkä, myös täällä meillä etelässä. Itse en kyllä millään olis malttanu päästää talvesta irti. Mun kohdalla talvi alkoi ensimmäisestä Rukan reissusta marraskuussa ja päättyi toukokuussa samaan paikkaan. Talvi oli ihana. Se toi niiiiiin paljon iloa. Tänä talvena opin laskemaan laudalla. Jossain vaiheessa aattelin, että en tuu ikinä oppimaan. Tavoilleni uskollisena jatkoin kuitenki kovapäisesti harjoittelua. Jonkinlaisen käänteen teki talven eka reissu Leville. Oltiin siellä Juuson ja Niken kanssa viikko tammi-helmikuun vaihteessa etäduuneissa. Mulla oli suksetkin mukana, mutta käytin niitä vain kerran (meillä oli 7 laskupäivää). Lopun aikaa koitin pysyä poikien perässä laudan kanssa. Eihän se yhtä sujuvaa ja nopeeta Juusoon ja Nikkeen verrattuna ollu, mut kehitystä tuli paljon ja mulla oli pääasiassa oikein kivaa. Vaikka tykkään aika paljon yksin laskemisesta, on porukassa liikkuminen etenkin lautahommissa aika jees. Siinä oppii ihan eri tavalla kun seurailee muita. Pitää vaan olla välittämättä siitä, että ei oo vielä niin hyvä.
Kehitys jatkui myös seuraavalla Levin reissulla maaliskuussa hiihtolomien jälkeen. Sillon oltiin laskuhommissa Henen, Jutan ja Miksun kanssa. Tavoitteena oli päästä laskemaan Levi ympäri. Vielä edellisellä reissulla tuli laskettua vain pitkää ja loivaa etelärinnettä. Mustat rinteet skippasin, mutta muuten sain tavoitteen toteutetuksi! Eli kehitystä taas edelliseen kertaan nähden. :) Tälläkin reissulla oli myös sukset mukana, mutta jälleen maltoin laskea niillä vain yhtenä päivänä. Ekaa kertaa tuli sellanen fiilis kunnolla, että laudalla on paljon kivempaa...
Myös etelässä tuli käytyä paljon rinteessä. Eniten Sveitsissä ja Talmassa, mutta myös Vihti ja Messilä tuli tsekattua. Sveitsissä ja Talmassa käytiin usein Henen, Juuson ja Niken kanssa. Ukkelit paineli aina heti parkkiin ja mä harkkailin muissa rinteissä yksinäni. Kauden kääntyessä loppusuoralle, myös mä uskaltauduin kokeilemaan pieniä hyppyreitä, sekä varovasti kokeilee parkissa laskemista. Kauden viimeisen reissun tein itekseni Rukalle vapun jälkeen. Mulla oli ihan hullun kivaa, vaikka olinkin yksin. Siellä oli Ruka Playground parkkiviikkojen jälkeen vielä siihen liittyviä juttuja rinteessä, joten pienten temppuilujen harjoittelu jatkui. Välillä meni ihan kivasti, välillä vähemmän kivasti ja muutamat muhevat pannutkin tuli vedettyä. Hauskaa oli kuitenkin koko ajan ja tuntu haikeelta laittaa lauta laukkuun ja matkatka takas etelään tietäen, että seuraavan kerran mäkeen pääsee vasta monen kuukauden päästä.
Kiitos talvi. Olit pitkä ja ihana. Laskupäiviä kertyi 32. Niistä neljä suksilla, loput laudalla. Vaikka oonkin sanonu olevani mielelläni sekakäyttäjä, alan pikkuhiljaa ehkä kuitenkin kallistumaan lumilautailijan puolelle... Mä oon niin iloinen, et uskalsin kokeilla tätä superhauskaa lajia ja jaksoin harjotella, vaikka välillä tuntu et ei vaan onnistu. Toki vieläkin meno on välillä tosi haparoivaa ja oppimista riittää pitkäks aikaa, mutta nyt oon kuitenki siinä pisteessä että homma on kivaa. Ja se on varmasti se tärkein juttu! Nyt laskukamat laitetaan kesäteloille ja keskitytään seuraavaan harrastukseen eli kalastukseen. Yks kalareissukin (linkki - Gotlanti 2022) on kyllä jo takanapäin, mutta kunnolla kalastuskausi starttaa vasta nyt. Toivottavasti tästä kaudesta tulee yhtä kiva mitä laskukausi oli!
