Kesäloma nro 2: Norja

Eipä mennyt kauaakaan kun Skiathoksen reissun jälkeen oli taas lähdön aika. Noin viikkoa ennen juhannusta paineltiin Juuson ja Rolfin kanssa pohjoiseen lohilomalle. Vaikka vietän vuodesta useemman viikon pois himasta kalareissujen takia ja näin on ollu koko mun ja Henen seurustelun ajan, ei se ikinä oo silti helppoa sanoo heippoja lähtiessä. Mua stressaa ja ahdistaa jokainen lähtö aina yhtä paljon. Ahdistus onneks häviää heti kun tien päälle pääsee, mut itse lähtötilanne ja sitä edeltävät päivät on usein aika kauheita. Sen takia en kuitenkaan koskaan jättäny menemättä johonkin, vaan pakottanu itteni lähtee, oli fiilis mikä tahansa. Kyllä se kuitenkin kannattaa. Paljon jäis siistejä juttuja kokematta jos niin tekis.

Mä rakastan Norjaa. Oon kertonu varmaan sata kertaa, mut se on oikeesti ihan ykköskohde mulle. Maailmassa on monta upeeta mestaa johon on siistiä mennä, mut naapurimaa Norjalle on kuitenkin aina joku spesiaalilokero mun sydämesta. Norjaan palaaminen vuosi toisensa jälkeen saa jotenkin kotoisan olon. Sieltä on muistoja pitkästä ajalta. Toivoisin, et joskus voisin viedä myös Henen sinne. Norjassa kun on paljon muutakin kun pelkkää kalastusta. Ihan jo ne kaikki siistit maisemat on syy miks sinne kannattaa lähtee.

Meidän lohiloma oli henkisesti (jälleen) aika rankka. Paljon tuli pohdittua elämää ja itseään. Toisen blogin puolella (linkki) kerroin tarkempaa rapsaa reissusta ja vähän myös siitä henkisestä puolesta. Oltiin vähän reilu viikko reissussa, juhannuksen yli. Pienimuotoisesti tuli juhlistettua sitäkin. Oli hassua kun kaverit postas tosi kesäisiä kuvia Etelä-Suomesta. Todella harvinaista herkkua se. Henekin oli viettämässä jussia kavereiden mökillä. Ei olla vielä yhtäkään juhannusta vietetty yhessä. Mä oon ollu vain kalassa. Valintoja, valintoja. Vaikeita sellasia. Ehkä ensi vuonna?

Kesäloma nro1: Viimeinen päivä Skiathoksella

Viimesiä viedään! Myös viimeinen päivä meni vielä nautiskellen mönkkärikyydistä. Käytiin hengailemassa yhellä ihan pikkuruisella biitsillä, nimi tais olla Nikotrsara tai jotain sinne päin. Se löytyy saaren koillisosasta. Sinne pääsy oli kunnon seikkailu kun tie oli aika jyrkkä ja rosoinen. Parasta! Rannalla oli meidän lisäksi kaks ihmistä. Bongattiin biitsi muutama päivä aikaisemmin sillä Lalarian paattireissulla. Pieni ranta pilkotti kahden kiviröykkiön välistä. Kövin pitkään ei rannalla köllitty, kun haluttiin vielä kierrellä saarta muutenkin.

Ajeltiin ihan siksakkia, välillä saaren keskellä, välillä taas lähempänä rantoja. Koitettiin löytää ihan oma biitsi missä hengailla ja löydettiinkin, mut niihin pääsy oli mahdotonta. :D Siisteimmän näköset rannat kun oli saavutettavissa vain veneellä. Oltiin kartasta bongattu ne etukäteen, mut ei tajuttu et tieltä niille oli mahdotonta päästä, edessä vain suuri pudotus. Se turhautti hetkellisesti, varsinkin kun oltiin ajettu aika paljon ja bensamittari heitteli välillä miten sattua. Tuli pieni jännitys, et päästäänkö enää pois syrjäisiltä paikoilta. Päästiin ja kaikki oli taas hyvin. Ei enää lähetty yrittää rannoille vaan nautiskeltiin Skiathoksesta muuten. Saaren keskelle jäätiin kahvittelemaan ja kattomaan maisemia.

Alkuillasta palautettiin hyvin palvellut kulkupeli, käytiin freesautumassa kämpillä ja lähettiin syömään. Oltiin katottu vikan illan rafla jo etukäteen, Scuna. Se oli rantakadulla, jossa oli paljon muitakin ravintoloita ja baareja. Satuttiin hyvään aikaan liikkeelle, Scuna tarjosi ennen seiskaa tuleville asiakkaille pullon viiniä ruuan kylkeen. Sehän kelpas. Ruoka oli hyvää ja maisematkin kohdallaan.

Seuraavana aamuna pakattiin laukut ja käveltiin lentokentälle. Lentokenttä ja Skiathos Town on ihan lähekkäin. Matkaa on vain reilu kilometri, joten se meni ihan iisisti kävellen. Soijaa kyllä pukkas ihan kiitettävästi aina kun aurinko alkoi porottaa selkään. Sellainen oli Skiathoksen reissu. Oltiin hyvään aikaan liikkeellä, just ennen sesonkia. Saari oli hieno, mönkkärillä kulkeminen siistiä ja seura parasta.  Henen kanssa reissaaminen tuntuu kesäisin harvinaiselta herkulta, kun ite oon kalareissuilla yleensä useemman kerran kesässä...

Nyt on kesän eka reissu saatu muisteltua blogiin. Toivottavasti näistä sillisalaattipostaukista saa edes jonkin verran selkoa. Oon vähän jäljessä näiden reissujen avaamisen kanssa, mut mikäs siinä fiilistellessä kesää kun talvi kolkuttelee jo ovella. Palataan!

Kesäloma nro1: Mönkkäröinti Skiathoksella jatkuu

Mönkkäriä tuli ikävä välipäivän aikana, joten pitihän se vielä vikoiks päiviks ottaa. Nyt oli aika lähtee tutustumaan paremmin Kastron alueeseen. Ajettiin Skiathos Townista saaren poikki pohjoisimpaan kärkeen. Jo ite ajomatka oli siisti homma. Oli korkeuseroja, kivoja maisemia, ihana metsän tuoksu ja kaikkee siistii. Kastrossa oli hienot maisemat. Just kaikkee sitä mistä mä pidän ihan hullusti. Vuorimaisemaa, vehreetä luontoa ja vettä. Taas oli tippa linssissä. Pohjoiskärjestä kumpaankin suuntaan, koilliseen ja luoteeseen, maisemat oli tosi hienoja. Paljon hienompia mun mielestä kun missään muualla saarella. Mestat oli myös selkeesti koskemattomampia. Ei täysin koskemattomia, koska palveluita löytyi lähes kaikkialta, mut saavutettavuus vaikeampaa joten isot massat puuttu kokonaan. Kastrossa oli tietenkin porukkaa, kun se on yks Skiathoksen suosituimmista nähvävyyksistä. Oli kyllä hieno paikka. Rannalle ei tällä kertaa menty ollenkaan, kun siellä oltiin jo käyty.

Kastrosta lähettiin tutkimaan luoteisrantoja. Ajettiin hieman hankalia vuoristoteitä keskellä mettää ja lopulta laskeuduttiin Kechria beachille. Ei mitään asiaa noille teille ilman netivetoa. Kechria oli hieno, siinä oli jotain maagista. Tuli vähän mieleen Jurassic Park. :D Vaikka ranta oli aika syrjäinen, oli sielläkin pieni rafla. Vielä tosi tyylikäs ja idyllinen. Vieressä oli toinenkin vähän isompi ranta, Ligaries. Siellä ei käyty, muutakun ajamalla ohi lähtiessä. Hengailtiin Kechria beachilla jonkin aikaa ja fiilisteltiin jännää syrjäistä tunnelmaa.

Matka jatkui taas metsäisille vuoristoteille. Seuraavaks oltiin katottu kartasta Mikros Aselinos beach. Se näytti kivalta ilmakuvista. Jälleen kerran, matka sinne oli jo itsessään ihan sairaan siisti. Mä nautin niin jokaisella solullani Henen kyydissä istumisesta ja niistä kaikista hienoista maisemista. Mietin vaan kuinka onnellinen oon, et saan tehdä asioita mistä pidän. Ja vielä rakkaan ihmisen kanssa. Mikros Aselinos oli hieno. Ihan pikkuruinen ranta, niinkuin nimikin jo ehkä kertoo. Mönkkäri jätettiin tien viereen parkkiin ja laskeuduttiin mettäpolkua pitkin rannalle.

Mikros Aselinos oli mun mielestä Skiathoksen kivoin ranta. No okei, ehkä Lalaria oli kuitenkin kaikista paras, mut näistä maitse saavutettavista sitten tää. Siellä oli ihmisen hyvä olla. Pienen ajomatkan päässä on myös isompi Aselinos beach ja sielläkin käytiin nopeesti kääntymässä. Ei jääty sinne kuitenkaan oleskelemaan, kun se ei näyttänyt oikein miltään näiden muiden rantojen jälkeen. Se oli todellakin iso. Ja tylsä! Rannalta jäi kuitenkin yksi hauska muisto. Seurailtiin kun koira ja possu juoksenteli pitkin tavernan pihaa ja leikki toistensa kanssa. :D Harmi et siitä ei tullu kuvaa. Illaksi köröteltiin taas takaisin Skiathos Towniin. Nyt oltiin ajattu melkein koko saari ympäri. Ei ihan kirjaimellisesti, mutta käytiin rantoja jokaiselta ilmansuunnalta. Skiathos on todella hyvä kohde just tälläseen tutkimiseen. Just sopivan kokoinen.

Kesäloma nro 1: Veneretki Lalaria-Kastro-Arkos

Pidettiin mönkkärin vuokrauksesta yksi päivä taukoa. Oltiin siis alkuun otettu se vain kolmeksi päiväksi, eikä vielä oltu varmoja et tarvitaanko enempää. Välillä oli aika puuhata muuta. Rantailut ei suinkaan ollu vielä loppu, vaan bookattiin meille paattiretki Skiathoksen kauneimmalle rannalle. Ennen veneeseen hyppäämistä käytiin aamupalalla läheisessä kahvilassa. Alkuun oltiin ajateltu et syödään huoneessa aamusin jotain eväitä, mut käytiinkin sit melkein aina syömässä aamupala jossain kivassa kahvilassa. Meijän kummankaan päivä ei lähe käytiin pelkällä kahvilla, joten kiva oli istuu alas ja syödä aina vähän paremmin. Skiathoksella oli kivoja kahviloita, joista lemppari oli IL POSTO.

Sanotaan et Skiathoksen kaunein ranta on Lalaria. Se piti päästä itse toteamaan. Ranta sijaitsee saaren koilliskärjessä, eikä sinne oo mitään mahkuja päästä muuten kuin vesitse. Ranta on pelkkää valkoista pyöreää kiveä ja sitä reunustaa korkeet ja tosi jyrkät vuorenrinteet. Lalariaan saa ostettua helposti paattikyydin Skiathos Townin satamista. Tarjoajia on monia. On purkkarikyytiä, yksityispaattia ja isompia veneita. Me otettiin joku aamupäivän halpispaatti, joka kävi myös parilla muulla rannalla samaan syssyyn. Jälkeenpäin vähän harmitti, kun huomattiin et oli mahdollista ostaa myös pelkkä Lalarian pyrähdys. Silmiin oli osunu vaan näitä kiertelyitä. Se ei kuitenkaan ollut onneks paha, veneellä ei ollu paljoo porukkaa eikä rantakaan ollu tupatentäynnä, vaikka sinne tuli samaan aikaan muitakin paatteja.

Lalaria oli ihan sairas paikka. Aivan totta mitä siitä puhutaan. Kyllä se on Skiathoksen kaunein ranta. Se oli jotenkin todella uniikki. Leuka loksahti samantien auki kun veneen lähestyessä rantaa. Pari kyyneltäkin karkas silmistä. Ihan mieletön mesta. Vaikka oon nähny paljon hienoja paikkoja, niin vaikee verrata tätä mihinkään. Vielä jos olis ollu täysin tyyni keli, niin kaikki olis salee näyttäny vielä kreisimmältä. Lalarian kivien kerääminen on ehdottomasti kielletty. Siitä voi napsahtaa mojova sakko, jos jää kiinni.

Reilu pari tuntia oli aikaa fiilistellä kaunista Lalariaa. Sitten matka jatkui seuraavalle rannalle, Kastro beachille. Kastro on historiallinen alue, josta löytyy vanhat linnoitukset. Ranta on pieni ja nätti. Siellä on myös pikkunen taverna, josta saa syötävää. Rannalta kulkee portaat linnoituksille. Jotkut lähti kiipeämään, mut me jäätiin vaan rantsuun ja tavernaan. Linnoitukset kyllä kiinnosti, mut varattiin niiden tutkimiseen ihan kokonaan toinen päivä. Sinne pääsi nimittäin myös ajamalla. Skiathoksen pohjoisen osan rannoilla oli mun mielestä ihan selkeesti kirkkaampaa vettä. Rannat oli enemmän kivisiä, joten siitä varmaan johtui. Mä itte fiilaan pikkukivirantoja tosi paljon.

Myös Kastrolla oli pari tuntia aikaa hengailuun. Sen jälkeen oli vielä yksi saari Skiathos Townin edustalla katsottavaksi. Venematka takaisin tuntui kestävän kauan kun olin ihan jäässä koko matkan. :D Muuten päivisin oli kyllä lämmin, mut merituuli vielä viilee. Kiva oli päästä tuulen suojaan takas lämpimään. Vika ranta oli Arkos beach, joka sijaitsee samannimisellä pienellä saarella. Se oli tyylikäs pikkunen ranta, jossa myös pieni taverna. Käytiin siellä yksillä. Tässä vaiheessa päivää oli jo ihan hyvä hieman pakoilla aurinkoa... Arkos oli vissiin joku rikkaiden ranta. Näin meille kerrottiin. Pari ihan hienoo jahtia edustalle pysähtyikin ja porukkaa oli rannalle hengailee.

Oli mukava rantahyppelypäivä, vaikkakin se Lalaria itsessään olis jo riittänyt. Siellä olis ollu siistiä olla pidempäänkin ja vaan fiilistellä kaikkea ympärillä olevaa. Vaikka kuvat sieltä näyttää ihan hienoilta, oli se vielä paaaaljon hienompaa siellä paikanpäällä. Oli vaikeeta ikuistaa sitä kaikkee. Onneks se pysyy mielessä aina. Lalariasta tuli vähän mieleen Gotlanti. On hauskaa miten mä vertaan monia paikkoja ihan näihin meidän naapurimaihin. Kreikan monista paikoista tulee myös mieleen Norja. :D Se on hienoo et ihan läheltäkin löytyy yhtä hienoja paikkoja.

Kesäloma nro1: Mandraki, Banana & Xanemos

Biitsilaiffi Skiathoksella jatkuu. Seuraavaks oli vuorossa saaren itäosa. Sinne meneminen oli jo hippusen jänneempää verrattuna päätiellä köröttelyyn. Ensiks ajettiin Skiathos Townista päätien itäiseen päätyyn ja siitä lähdettiin pienemmille mettäteille. Oltiin ekoina päivinä skipattu tän alueen rannat tuulensuunnan takia. Edelleen siellä oli paljon tuulisempaa, mut ei annettu sen haitata. Hengailtiin ensiksi Mandrakin alueella. Siellä oli useempi ranta ja hienoa metsää, hiukan jo korkeauseroakin. Rannoille pääsi vain mönkkärillä, nelivetoisella autolla tai kävellen.

Rannat oli lähes autioita ja se oli niin siistiä. Vain muutamia tyyppejä meidän lisäksi. Ihan parasta.

Mandrakin jälkeen kruisattiin uudelle alueelle. Ihan päätien lopussa on kaksi Banana beachia. Toinen on vähän isompi ja toinen pienempi. Me oltiin muistaakseni suuremmalla. Pienempi on nudistien suosiossa. Bananalla oli enemmän porukkaa kun Mandrakilla ja fiiliskin ihan erilainen. Rantatuolit oli jykeviä ja tyylikkäitä. Lähimaastossa oli myös paljon hienoja taloja. Varmaan vähän paremmille ihmisille. :D

Näiden rantojen jälkeen lähettiin taas köröttelemään kohti Skiathos Townia. Taidettiin me välissä käydä vielä kattomassa muutamia uusia rantoja matkan varrelta. Ihan lopuksi käytiin vielä bongaamassa lentokenttä. Harmillisesti liikennettä ei just sillon pahemmin ollut. Samalla käytiin kattomassa kiitotien päädyissä olevat Xanemos rannat. Toinen rannoista oli vain lähinnä veneiden säilytyspaikka, mut toisessa päässä oli ihan nätti pieni ranta. Me käytiin myös toisena päivänä kattomassa josko lähtis/tulis jotain koneita, mut taas myöhastyttiin vähän.

Meillä oli mönkkäri yhteensä neljä päivää vuokralla. Ensiks kolme päivää, sitten yks päivä välissä, jonka jälkeen päätettiin vielä ottaa yhdeksi vuorokaudeksi. Sen kanssa saaren tutkiminen oli ihan parasta. Pääsi paikkoihin, jonne ei massat liiku ja kyllä se kruisaaminen meni myös ihan aktiviteetistä itsessään. Tunsi ittensä vapaaksi, kun pääs menee just sinne mihin halusi! Seuraavassa postauksessa välipäivän meininkejä.