Pikavisiitti Portugaliin

Miltä kuulostaa pikavisiitti lämpöön keskellä kylmää syksyä? No aika saakelin hyvältä. Tällänen kiva mahdollisuus tarjoutui kuluneella viikolla. Kahden yön pikasetti Lissaboniin Henen töiden mukana.  Mä olin jo elokuun Kreikan reissun jälkeen ollu ihan ihmeissäni kun ei oo mitään reissuu mihinkään tiedossa, kun koko muu vuosi on menny reissaillen. Tällänen extempore piipahdus tuntui siis arvetenkin aika kivalta. Ajatus että pienenkin hetken saa vielä viettiin shorteissa lämpimässä, nosti hymyn naamalle. Sopivasti oli vapaatakin sen verran että pääsin lähtemään. En oo käyny Lissabonissa tai missään muuallakaan Portugalissa koskaan ennen. Se oli kyllä yks vaihtis elokuun reissulle, mut päädyttiin sit Kreikkaan.

Oltiin perillä Lissabonissa ti iltana. Lentokentästä tuli vähän mieleen se uus Kalasatamaan auennut kauppakeskus Redi. :D Vaikutti vähän sekavalta. Löysin kuitenkin ulos kentältä. Uuteen maahan on aina jännää tulla. Hotellille tultaessa kello ei ollu vielä ees ylimyöhä, mut päätettiin silti mennä aikasin nukkuu et seuraavana päivänä jaksaa herää ja on koko päivä aikaa sokkailla. En ollu ihan kauheesti kerenny ottaa Lissabonista selvää ennen lähtöä, mut tiesin et siellä on iso akvaario. Aamupalalla kerrottiin suunnitelmista muulle Henen työporukalle ja myös kippari vaimonsa kanssa innostui lähtemään mukaan. Hotlalta otettiin porukalla taksi Oceanarioon. Taksilla liikkuminen oli halpaa.

Oceanario oli hyvä kokemus. Mä oon kierrelly akvaarioita reissuilla aina kun mahdollista ja tää menee kyllä ihan kärkeen. Oli oikeesti hyvin toteutettu. Yks siisteimpiä juttuja oli möhkäkala. :D Mä oon bongannu sen jo lapsena jostain kalakirjasta ja siitä lähtien "fanittanu" sitä. Ne voi kasvaa ihan hullun kokosiksi! Olis siistii joskus nähdä sellanen luonnossakin. Akvaariossa pällistelyn jälkeen lähettiin porukalla kävelee kohti vanhaa kaupunkia. Matkaa oli noin 7 kilsaa. Olis voinu ottaa taksinkin mut mikä mukavampaa ku auringosta nauttiminen ja lepposa kävely. Lämpötila huiteli kolmessapympissä ja jokainen solu nautti auringon säteistä. Ai että kun teki hyvää.

Vanhaan kaupunkiin, eli Alfaman hoodeille saavuttaessa käytiin vielä yhessä syömässä mut sit jatkettiin matkaa pareittain. Mä olin ihan turrena liikkeellä, kamera koko ajan kaulalla roikkumassa. Alfama oli niiiiin kuvauksellinen. Pieniä kivoja yksityiskohtia, houkuttelevan söpöjä kujia ja katuja jotka nousi ylös ja alas. Just tällästä me toivottiin et nähtäis tällä reissulla.

Alfaman lisäksi käytiin pyörimässä Baixan alueella. Muutkin alueet olis toki kiinnostanu, mut eipä tälläsellä pikareissulla kaikkee pysty tekee. Kumpikin tultiin miettineeks samaa, et kiva olis joskus tulla uudestaan pidemmäksi aikaa. Mä oon tänä vuonna kokenu sellasia ahaa-elämyksiä euroopan suhteen. Aina ei tarvii lähtee maailman toiselle puolelle, et löytää siistejä mestoja...

Alkuillasta kavuttiin Santa Luzian näköalapaikalle, jossa oli pikkunen puisto. Mulle tuli tunnelmasta ihan tippa linssiin. Paikka oli kaunis, oli lämmin, Hene piti musta kiinni ja joku heppu soitti vieressä kitaralla Hallelujahia ja muita rauhallisia biisejä. Olisin voinu olla siinä hetkessä ikuisuuden. Lämpö, aurinko, rakkaus, yhdessä olo ja kauniit näkymät tekee mut onnelliseks. Saan kiksit myös erilaisista aktiviteeteistä, mut aina ei tarvii suuria juttuja siihen et tuntee ittensä onnelliseks. Mun kohdalla siihen ei paljoo tarvita.

Auringon laskiessa käytiin vielä kertaalleen syömässä. Hotellilla oltiin takaisin jo joskus kasin jälkeen. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Uni tuli aika äkkiä heti kun pisti pään tyynyyn. Puhelimen askelmittarin mukaan oltiin kävelty melkein 20km päivän mittaan.

Seuraavana aamuna oli herätys 4.00. Nopsaan kamat niskaan ja taas lentokentälle. Lento läks reippaasti ennen seiskaa. Paluumatka kesti noin 4,5h ja meni aika joutuisasti lehtiä lueskellen ja puhelimella pelaillen. Vasta suunnilleen puolessavälissä muistin et osaan koneista on asennettu wifi. Loppumatka meni sitten netissä surffaillen ja youtubevideoita kattellen. Uusimmissa a321 koneissa ei oo minkäänlaisia näyttöjä mistä näkis et missä mennään, mut wifin ansioista pysty kattoo flightradarista sijainnin. :D

Lissabon vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. Tää oli sellanen sopiva teaseri, et jäi kiinnostus tulla uudestaan. Vaikka visiitti oli ihan lyhkänen, teki se todella hyvää. Lämpö ja aurinko piristää aina syksyistä mieltä. Vaikka mä tykkäänki suunnitella reissuja etukäteen ja tutustua tarkkaan ennen matkaan lähtöö uusiin paikkoihin, on tän vuoden trendinä ollu ihan päinvastainen toiminta. Myös se on ollu ihan jees. Toki pieniä juttuja on pitäny kattoa, mut muuten en oo kauheesti tehny mitään suunnitelmia. Varsinkin pikavisiiteillä se on ollu ihan toimiva juttu. Tekee valintoja ihan lennosta ja menee sinne mihin jalat vie ja ihmettelee kaikkee ympärille tapahtuvaa. :)

Reissumuistot: Talvinen ihmemaa

Vaikka mä oon ravannu viime vuodet useaan otteeseen lapissa, en ollu ennen viime joulukuuta käyny siellä talviaikaan. Minä ja talvi, noh... Oon entinen taitoluistelija ja ulkojäilläkin tuli pienempänä käytyy ja oon myös innostunu aikanaan laskattelusta, mut teini-iän koittaessa kumpikin jäi. Siihen ei tosin liittyny mun ja talven suhde mitenkään. Luistelun lopetin siks kun seuraava askel olis ollu kilpaileminen, eikä se napannu mua yhtään. Laskettelu jäi muista syistä, en ees muista oikeestaan et miks. Joka talvi mä kyllä puhuin et olispa kiva mennä. No anyway, talvi ei viime vuosina oo napannu mua yhtään. Sillon on vaan pyöritelty peukkuja ja haaveiltu kaikenmaailman reissuista. Se stoppaa kalastuskauden ja varsinkin alkutalvi on jokseenkin masentava kun on niin pimeetä. Viime syksynä eräopaskoulutuksessa mietittiin mahdollisia harkkapaikkoja jouluntienoille. Osa läks harjottelemaan ja osa ei. Emmi puhui et haluis lähtee roadtripille pohjoiseen ottamaan selvää mahdollisuuksista jota lappi eräoppaille tarjoaa. Kuka lähtee mukaan? Piia ilmottautui heti. Vielä olis yks paikka autossa tilaa. Hmm, mietin ehkä kaks sekkaa ja sanoin et haluun kans lähtee. Pitäähän sitä nyt joskus nähdä lappia valkoisena, talvisena ihmemaana. Se on kuitenkin aika monelle se syy miksi sinne matkataan. Jopa meidän opettajat oli vähän ihmeissään, et mäkin olin lähdössä. Olin kertonu kaikille, et talvi ei kuulu lemppareihin.

Reissulle mulle ei ollut oikein odotuksia. Ei ennakkoluuloja, eikä reissuhypeä. Lähin avoimin mielin messiin. Roadtrippaaminen on aina kivaa. Emmin ja Piian kanssa oli mukavaa, kolme naista kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ajettiin ekana Rukalle. Jossain vaiheessa ajomatkalla puut alkoi muuttuu valkoiseksi. Piia ja Emmi fiilisteli sitä, mut mussa se ei oikein herättäny tunteita. Ajomatkan kohokohta oli ajaminen Pölkky Oy kyltin ohi. Se oli mulle ihan liikaa, hekottelin sille koko loppumatkan. Tais olla pientä väsymystä ilmassa. Perillä oltiin myöhään yöllä. Seuraavana aamuna heräiltiin rauhassa ja vasta sitten mullekkin alkoi selviimään talvinen kauneus. Arska pilkotti ujosti pilvien takaa ja värjäs tykkylumiset puut ja hangen auringonlaskun väreillä. Se oli aika kaunista. Kuusamossa treffailtiin luokkalaisia, lumikenkäiltiin ja lasketeltiin. Oli niin kivaa.

Viikon aikana käytiin myös pikanen stoppi Pyhällä ja loppuviikko vietettiin Ylläksellä Jussin mökillä.  Ylläksellä oli tosi kivoja rinteitä. Mä olin niin fiilareissa, et olin päässy taas laskemaan vuosien tauon jälkeen. Ei mun kamat oo enää ihan tätä päivää, mut kyllä ne vielä onneks meni. Nyt tänä vuonna haluisin hankkia uudet vähän päivitetymmän vehkeet. Laskettelu ja koko reissu iski niin kovaa, et kun palasin kotiin, ostin heti lennot Kittilään muutaman kuukauden päähän. Ei reissuseuraa tai mitään kunnollista suunnitelmaa, halusin vaan takaisin.

Lappi on ollu mulle rakas paikka aina. Tai siis siitä lähtien kun kävin ekaa kertaa vaeltamassa kymmenen vuotta sitten. En kyllä arvannu et näin paljon pohjoisesta pitäisin myös talvella. Kun mä mietin tätä reissuu, mulla tulee onnellinen olo. Mulla oli siellä jotenkin tosi vapautunut olo. Loppukesästä tulleet elämänmuutokset oli viimeaikoina pistäny mieltä vähän matalaksi, mut mikä parempaa terapiaa kun puhdas pohjoinen ilma, kauniit maisemat, hyvä seura ja aktiviteetit. Oli jotenkin sellanen villi ja vapaa olo, kukaan ei odottanu mua himassa ja musta tuntu et voin tehdä mitä vaan haha. :D Olisin halunnu vielä jäädä muutamaks päiväksi ja katoin lentojakin jo valmiiksi, mut lähin sit kuitenkin likkojen kanssa samaan aikaan. Kiva oli viedä tää roadtrip yhessä loppuun. Sitäpaitsi, mieltä kutkutti jo himan eräs tapaaminen tulevalla viikolla. Oltiin sovittu Henen kanssa et nähään. Ei siis mitään treffejä, vaik kyl ne lopulta tais sit jotain sinne päin olla. Eipä olis arvannu et se päivä johti heti siihen, et ei voitu olla enää erossa yhtään. Kannatti käydä kaljalla. Viime joulukuu oli tunteiden täyteinen ja tää reissu oli ihan täydellinen siihen saumaan. Kiitos siitä kaikille mukana olleille, etenkin Emmille ja Piialle ja tietty varafaija Jussille. Voitaisiinko lähteä vielä uudestaan?

Lisää kuvia ja höpötystä löytyy toisen blogin puolelta. Tässä linkki, klik!