Ahh, ihanaa. Lunta ja kylmää. Mä tein ensireissun lumimaisemiin jo marraskuussa, kun lähdin Rukalle taittamaan Chasing Silveria muutamiksi päiviksi. Samalla reissulla tuli avattua laskukausi ja tehtyy eka pieni talvireippailu Pikku-Pyhävaaralle Heidin kanssa. Pyhävaaran retkellä oli tärkee merkitys, kävin tsekkaamassa reitin vielä kertaalleen ennen kun lähin sinne suorittaa kouluun liittyvää hommaa. En oo täällä blogissa maininnutkaan, mut suoritan kesken jääneet eräopasopinnot nyt ens kesään mennessä loppuun!
Joulukuun ekana viikonloppuna lähin uudestaan Rukalle kaikkien Karlssonien kanssa. Itsenäisyyspäivänä lähin harjottelee lumikenkäretken vetämistä takaisin Pyhävaaran maisemiin. Koekaniineina oli Henen perhe. Retken suunnittelun, aikataulutuksen ja riskianalyysit/turvallisuus suunnitelmat olin tehny jo hyvissäajoin ennakkoon, nyt puuttui enää itse toteutus. Onko parempaa itsenäisyyspäivän viettoa ku lähtee nautiskelee suomalaisesta luonnosta. Kelikin sattui olemaan kun suoraan katalogista valittu. Kirkas taivas, pakkasta, ei tuulta.
Kuljettiin Pyhän-Jyssäys rengasreittiä vastapäivään. Reitin voi kulkee kumpaan suuntaan tahansa. Ite oon kokeillu molemmat kulkusuunnat ja tullu siihen tulokseen, että vastapäivään se on kivempi. Niin päin kun kulkee, on alkumatka hieman tylsä mutta paranee kokoajan mitä lähemmäksi tullaan vaaran lakea. Kun vaaran päältä lähetään taas alaspäin, pysyy maisemat edelleenkin hienoina ihan parkkipaikalle asti. Myötäpäivään kulkiessa eka osuus on hieno, mutta se tylsempi tulee loppuun ja ainakin mun mielestä vähän latistaa fiilistä. Siksi valitsin tällekki retkelle vastapäivään kulkemisen. Lumikengät meillä oli vuokrattuna Sport Houselta. Sieltä oon ennenkin kaikkee kamaa vuokrannut.
Pikku-Pyhävaaran päällä on kota, jossa pidettiin tauko. Matka parkkikselta kodalle kesti noin 1,5 tuntia. Kuljettiin rauhallista tahtia ja pidettiin pieniä taukoja. Kodalla juhlistettiin pienimuotoisesti itsenäisyyspäivää. Mukana oli kahvia, Fazerin suklaata ja Lehtikuohu -juomaa.
Taukoiltiin vajaan puolen tunnin verran, jonka jälkeen lähettiin jatkaa matkaa reitin loppuosuudelle. Mun mielestä joulu-tammikuun on ihan parasta aikaa pohjoisessa. Värit on hienoja ja tykkylumi kaunista. Kuusamon korkeudella ei oo kaamosta, vaan aurinko pysyttelee ylhäällä muutaman tunnin verran ja maalaa taivaalle heleitä, kauniita, muuttuvia värejä. Olis kokoajan tehny mieli pysähtyä kuvaamaan, mutta pakkanen oli sen verran kirpsakka, että ei viittiny sormia kokoajan jäädyttää. Onneks on sisäinen kovalevy, joka kerää kaiken tarpeellisen.
Olin varannu retken toteutukseen kolme tuntia ja se piti hyvin paikkaansa. Yhdeltätoista lähettiin liikkeelle ja takaisin lähtöpisteellä oltiin kahdelta. Henen porukat tykkäs retkestä kovasti. Retkipäivän iltana kippisteltiin vielä skumpalla meidän kämpillä ja tehtiin ruuaks poronkäristystä. Illan kruunas revontulet, joita päästiin bongailee meijän kämpän partsilta. En oo ennen päässy ottaa kuvia revontulista ja vähän harmitti et ei ollu jalustaa mukana. Ilman sitä se on aika vaikeeta. Ainoo mihin sain nyt tuettua kameraa oli kämpän parvekkeen kaide. Toiseks olis pitäny olla laajakulmalinssi mukana, mut aattelin kerrankin et otan vaan yhen linssin reissuun messiin. Noh, tulipahan ainakin kokeiltua ja siistiä oli ylipäätään nähdä revontulia. Vaikka oon ravannu pohjoisessa vähän väliä, on mulla ollu huono tsägä niiden suhteen. Joko niitä ei oo ollu tai sit oon ollu nukkumassa just sillon, joten tää oli todella kiva ylläri itsenäisyyspäivän iltaan!
Oltiin Rukan maisemissa yhteensä viisi yötä. Loput päivät vietettiin rinteessä. Mä laskin yhen päivän suksilla ja loput harjottelin taas lautaa. Vikana päivänä otin Rukan hiihtokoulusta yksityistunnin ja se olis pitäny tehä jo vuosi sitten, kun hommaa ekan kerran koklasin... Teki hyvää ja oivalsin pari uutta juttuu. Nyt pitää vaan toivoo et ne oivallukset pysyy jatkossakin mun päässä. Pääsispä nopee harjottelee lisää. Saa nähdä milloin seuraavan kerran pääsee taas mäkeen. Täällä etelässäkin oli ihan hyvät pakkaset, mut nyt jo lauhtumaan päin. Pohjoisiin maisemiin on jo nyt kauheet vieroitusoireet, vaikka ei olla oltu himassa kun vasta pari päivää... Kyllä henkinen koti on pitkin poikin pohjoista.
