sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Piipahdus Budapestissä

Ompas jännää käydä joskus kaupungissa, tai maassa, josta ei ole oikeestaan mitään ennakkokäsitystä. Tällänen mesta on mulle Unkari ja Budapest. Henen työhön kuuluu välillä sellasia keikkoja, jossa jäädään yöksi johonkin ja tällä kertaa listaan napsahti Budapest. Otin sitten samat lennot ja lähin mukaan kattelemaan kaupunkia. Miksköhän Budapest on jääny ihan huomiotta kun on miettiny Euroopan kohteita, jossa olis kiva käydä... Jaaa-a. Ke iltana oltiin perillä ja to aamupäivästä, aamupalan jälkeen lähettiin kiertelemään kaupungille. Ylitettiin Tonava Széchenyin ketjusiltaa pitkin Pestin puolelta Budan puolelle. Käppäiltiin joenvartta kohti Gellértinvuorta. Tykätään kumpikin kattella maisemia ylhäältä, joten päätettiin kiivetä kukkulan päällä olevalle Citadellan linnoitukselle. Sieltä oli kiva tutkailla kaupunkia. Maisemat näytti ihan super kivalta. Verheä kaupunki joen ympärillä, jonka taustalla kohoaa kukkuloita. Ai että ku oli silmää miellyttävää katteltavaa.






Vuoren jälkeen tultiin Elisabetin siltaa pitkin takas Pestin puolelle ja lähettiin kävelemään Váci utca -kävelykatua pitkin. Siellä oli paljon ravintoloita. Me kuitenki otettiin vaa jädet ja jatkettiin matkaa. Kadun päästä löytyi kauppahalli. Käytiin siellä pyörimässä ja maistelemassa paikallisia mättöjä. Kauppahallissa sokkailun jälkeen jatkettiin haahuilua Tonavan rantaa pitkin.







Iltapäivästä pitkin sitten tulla takaisin hotellille laittamaan ittensä taas kuosiin. Suihku oli aika jepa kaupungilla käppäilyn jälkeen. Ilmassa tais olla vähän ukkosta, kun oli niin kuuma ja painostava keli. Viideltä lähettiin taas kentälle, kun Henen piti palata sorvin ääreen. On kyllä siistiä miten Hene pääsee työnsä puolesta näkemään eri paikkoja. Suurin osa vuoroista on sellasia, jossa ei kerkee kenttää pidemmälle, mut muutamia kertoja kuussa saattaa tulla tälläsiäkin settejä, jossa pääsee vähän tutustumaan uusiin paikkoihin. Mä oon niin onnellinen Henen puolesta, että ukkeli on vihdoin päässy tekee sitä mistä on aina haaveillu. Ollaan tutustuttu samassa työpaikassa joskus 2011 ja siitä lähtien oon sivusta seuraillu Henen työnhakuprosessia. Kun vihdoin tuli tieto siitä, et työpaikka Finnairilla odottaa, olin niin ilonen Henen puolesta. Muistan kun yhessä fiilisteltiin sitä töissä. Oli hauska elää toisen iloa, vaikka sillon ei ollu tietookaan että meistä tulis pari vielä joskus. :D Ollaan aina oltu tuttu näky koneissa höpöttelemässä yhdessä kaikesta työnteon lomassa. Tuntuu hassulta, et nyt ollaan tässä pisteessä. Edelleen nähdään välillä koneissa työpäivän aikana. On outoo nähä Hene virkapuvussa, kun on tottunu kattelee ihan erilaisessa työvaatetuksessa. Onhan se komee noinkin...




Budapest vaikutti oikeesti aika kivalta kaupungilta ja tuntu vähän hassulta, että siitä ei ollu mitään ennakkotietoja. Yhdessä päivässä ei ihan kauheesti kerkee, mut ihan kiva oli pistäytyä ja reissu teki kyllä sellasen fiiliksen et menisin mielellään uudestaankin! Budapestissä on kuumia lähteitä (en pääse yli tästä sanasta... Se tulee mun päähän aina sellasella muumiäänellä. U Know, kuuma lähde.) ja kylpylöitä, jossa olis siistiä käydä. Seuraavaan kertaan siis. Kone oli takas Helsingissä kympin jälkeen illalla. Oli kyllä jännä fiilis istuu matkustamossa ja aatella, et siellä se Hene istuu nokalla kipparin kanssa ja vie meijät perille. Vaikka oon aina fiilistelly lentokoneita ja lentämistä, on lentämiseen aina liittyny myös vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Jopa pientä pelkoo. Oon aikoinaan ehkä kattonu vähän liikaa lentoturmatutkintaa. :D Kuumottava ohjelma, mut ihan perkuleen mielenkiintoinen. Vuosien varella se pelko on kuitenki aika hyvin hälvenny ja viimeiset rippeet on kyl lähteny Henen myötä. Emmä voi enää pelätä, muuten olisin sydän syrjälläni joka kerta kun Hene lähtee töihin. Niin ei vaan voi olla. :)

torstai 21. kesäkuuta 2018

Pikaloma Wienissä: Haus Des Meeres

Lähtöpäivänä meijän lennot lähti vasta viiden jälkeen, joten päivällä oli vielä hyvin aikaa hengailla. Vikalle päivälle oltiin plännätty visiitti Haus Des Meeres Aqua Terra Zoohon. Iso akvaario ihan siinä meijän kulmilla. Liput makso 18,50e per nassu. Pytinki oli jo ulkoota aika massiivinen. Korkee ja karuhko. Sisältä rakennus oli osittain vähän vanhahtava, eikä mikään kovin hieno, mut kaikki akvaariot, terraariot ja muut oli kyllä hyvät. Kalojen ja matelijoiden ystävänä oli tietenkin kiva pällistellä riemuidioottina kaikkee jänskää.







Rakennus oli ehkä vähän sekava ja jossain vaiheessa Henen kaa eksyttiin Rikusta ja Saanasta. Rikulta ja Saanalta oli alkuun jääny jotain näkemättäkin, kun sisällä ei ollu kauheesti mitään opasteita. Yksikin ovi oli sellainen, joka näytti ihan joltain palo-ovelta, josta vaan henkilökunta kulkee, mut sen takana olikin lisää kaikkia elukoita. Yhdestä ovesta päädyttiin siistille näkölatasanteelle.

Se ei kyl jääny ainooks maisemapaikaksi. Pari kerrosta ylempänä oli vielä siistimpi näköalakahvila ja terde, jossa läpinäkyvät aidat. Vitsi että sieltä oli siistit näkymät kaikkialle kaupunkiin. Sinne löydettiin taas koko porukalla. :D Oli niin siistiä paistatella päivää korkeuksissa.




Akvaariokierroksen jälkeen oli nälkä. Vielä kerkis käydä syömässä ennen kun piti lähteä kohti lentokenttää. Meidän kotikadulla oli tosi kivannäkönen vegaanirafla/kahvila, jota oltiin Saanan kanssa katottu joka päivä kun käveltiin siitä ohi. Nyt sitten lopulta käytiin siinä, vaikka pojat oli vähän epäileväisiä. :D Ruoka oli hyvää ja paikka muutenkin tosi kiva. Syötiin lounas terassilla.




Lento kotiin päin lähti viiden tienoilla. Lennettiin ekaks Austrian Airlinesilla Müncheniin ja sieltä Hansalla Helsinkiin. Vaihtoaikaa oli ihan hyvin, mut VIE-MUC väli oli vähän myöhässä ja lennon aikana alkoi vähän kuumottaa vaihtovälin kapeneminen. Myös MUC-HEL oli myöhässä, joten ei meillä sit ollutkaan hätää. Onni on oma kommentattori, joka kertoo mitä lennon aikana tapahtuu. Selostusta oli kiva kuunnella naama kiinni lasissa ja samalla kattoa laskevaa aurinkoa ennen Helsinkiin laskeutumista.


Kaikkien myöhästymisten jälkeen oltiin kotona vasta joskus yhden aikaan yöllä. Reissu meni kaikinpuolin tosi hyvin. Meille sattu ihan hullun hienot ja lämpimät kelit. Yhtenä päivänä vähän ukkosti, mut ei edes satanut jotan ei haitannu yhtään. Nähtävyydet oli hienoja, ruoka hyvää ja meillä oli kiva porukka. Ainoo mikä Wienistä jäi hieman tökkimään, niin ei meinattu oikein muistaa että siellä käy kortit vähän niheesti. Eihän siinä nyt muuten mitään, mut harvoin tulee pidettyä käteistä lompakossa, kun on niin tottunut että kaikkialla voi maksaa kortilla. Tuntu hassulta, et tollasessa paikassa suositaan edelleen enemmän käteistä. Mut joo, se oli ainoo mikä tuotti vähän päänvaivaa hetkittäin. Muuten kaikki sujui hyvin ja olis ollu kiva olla vielä muutama päivä enemmän. Vielä jäi kiinnostavia juttuja näkemättä!

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Pikaloma Wienissä: Schönbrunnin linna

Kolmena päivänä, eli sunnuntaina lähettiin viettää kunnon turistipäivää. Sunnuntaisin Wienissä on kaupat kiinni, samoin osa ravintoloista. Lähettiin aamupäivästä taas liikkeelle ja matkattiin kohti Schönbrunnin linnaa. Mun uinuva sinäinen prinsessani on aina ollu jollain tapaa kiinnostunut tän tyyppisestä historiasta. Palatsin rakennutti keisarinna Maria Teresia ja se valmistui vuonna 1838. Mitä kaikkee linna onkaan nähnyt... Ajatus on todella kutkuttava. Porukkaa oli aika paljon pällistelemässä linnaa ja sitä ympäroiviä puistoja ja puutarhoja. Me otettiin 24 euron hintaiset Classic Passit, joilla pääs tutustumaan palatsiin kokonaisuudessaan (tai siis niille kaikille osille, jotka on yleisölle auki), ympäröivän puiston erillisiin maksullisiin osiin, sekä Gloriette paviljongin näköalaterassille.






Linnakierros oli ohjattu ja lähdöt oli tiettyihin aikoihin. Me venttailtiin seuraavaa lähtöä parisen tuntia, mut se ei haitannu yhtään kun aika meni mukavasti ulkona kierrellen. Linnan sisällä ei saanut kuvata. Kierrokselle valittiin "audio guide", eli saatiin sellanen korvalle laitettava läpyskä josta sai huoneen numeroa painamalla kunkin huoneen sepustukset. Toinen vaihtis olis ollu ihan oikee opas.




Linna ja kaikki sen ympärillä olevat jutut teki kyllä aika vaikuttuneen fiiliksen. Päivä meni tosi nopeesti kierrellen.



Viimeiseksi jätettiin kukkulan päällä komeileva paviljonki. Sieltä näki linnan ja muutenkin oli siistit maisemat joka suuntaan. Ympärillä kohoovat kukkulat näytti siltä, et niille olis ollu kiva mennä patikoimaan. Se oli meillä kyllä suunnitelmissa, mut lopulta ei vaan keretty. Oltais tarvittu pari päivää lisää aikaa. Paviljongissa oli myös kahvila. Käytiin siellä yksillä ennen kämpille lähtemistä.





Linnalla vierähti melkein koko päivä. Meillä oli vähän laihanpuoleisesti eväitä mukana ja kotimatkalla oli niiin kauhee nälkä, et meinas ihan kiukku tulla. Onneks matka ei ollu pitkä ja päästiin aika nopeesti kotikulmille syömään. Löydettiin kiva kreikkalainen rafla. Sen jälkeen käytiin vielä jätskeillä illalla. Ihan meidän kotikulmilta löyty monta hyvää jätskipaikkaa, josta sai italialaisia jädejä. Mä en oo mikään suuri jätskien ystävä, mut pakko sanoo et kyllä se hasselpähkinä jäde oli aika jepa. Seuraavassa postauksessa vielä viimeiset hetket reissulta. Auf Wiedersehen!

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Pikaloma Wienissä: Luonnon historiaa & terassihengailua

Edellisen päivän univelat tuli kuitattua kivasti ja koko porukka nukkui sen mitä nukutti seuraavana aamuna. Päivä nro kaksi alkoi siis rauhallisesti. Oltiin liikkeellä vasta joskus 11 tienoilla eikä edes haitannu yhtään. Taas oli ihanan lämmintä. Helle lähenteli Aasian kosteeta kuumuutta ja se tuntui niin hyvältä. Lähettiin kämpiltä käppäilee ilman tarkkoja suunnitelmia. Tai yks missio oli, Hene halus ostaa mulle synttärilahjan. Mulla on synttärit 9.6. ja nyt se osu soppelisti just reissuun. Käytiin Henen kans hakemassa mulle langattomat kuulokkeet. Se oli oikein tarpeellinen ja kiva lahja. Sitten jatkettiin koko porukalla hengailua. Osuttiin johonkin vegaanitorille. Vegehommat näytti olevan iso juttu Wienissä.





Mestoilla pyörimisen jälkeen oli nälkä. Olin jo ennakkoon kattonu netistä yhden raflan joka tarjos kaikkee perinteistä ruokaa gluteenittomana. Kaikki Zum Wohlin annokset oli gluten free, kuinka jees. Kippisteltiin 28-vuotiaalle mulle. Mä valitsin listalta wiener schnitzelin. Oli hyvää ja täyttävää! Edellisestä schnitzelistä olikin aikaa. Tälläsenä ruokavammasena on yleensä turha haaveilla mistään leivitetystä.




Syömisen jälkeen suunnistettiin luonnonhistorialliseen museoon. Se oli mielenkiintoinen mesta ja koko rakennus oli siisti. Täytetyt eläimet oli hiukan tökerön näkösiä, mut eipä se poista sitä kuinka mielenkiintoisia kaikki luontojutut on. Meillä meinas kyl tulla lopulta vähän kiire, kun museon sulkemisaika alkoi lähestyä. Useempi tunti hurahti ihan huomaamatta. Jäätiin alkuun tuijottelee kiviä vähän pitkäks aikaa. :D Saana oli kiertäny jo puolet museosta, kun me poikien kans katteltiin innokkaana naama kiinni lasissa vitriinissä olevia kiviä... Kerettiin kuitenkin näkee koko museon tarjonta, mut vikat osastot meni kyllä aika hätäsesti. Museon pääsymaksu oli muistaakseni kympin.


Museolta lähdettiin tutustumaan kaupungin keskustaan eli Innere Stadtiin. Käytiin jädellä, kahvilla ja makkara-annoksetkin maisteltiin. Keskusta oli nättiä aluetta, mut siellä ei tällä reissulla tullu enempää hengattua. Ihan kaikkee ei vaan kerkee näin pikasella visiitillä.



Illalla käytiin ihmettelemässä jokea, Tonavan kanavaa. Joen rantsuun pääs kätevästi taas metrolla.





Jokivarsi näytti hauskalta paikalta. Pysähdyttiin kivan näköselle laivabaarille, Badenschiffille. Baarin lisäksi laivassa oli uima-allas. Osassa kohtaa paattia oli joku yksityistilaisuus, mut me löydettiin hyvä mesta laivan päällä olevalta terdeltä. Oli ihanaa istuskella lämpimässä kelissä, kattoa jokivartta kulkevia ihmisiä ja nautiskella kylmää juomaa. Vähän olis tehny mieli mennä uimaankin, mut ei ollu mitään kamoja mukana. :D








Ei yhtään huonompi 28vee synttäripäivä. En mä kyl edes päivän mittaan muistanu et oli "mun päivä".  Poikettiin kanavalta poistuessa vielä kotikadun irkkuhenkisessä kapakassa. Kun päivän käpyttelee kaupungilla, on väsy joten oltiin taas ihan ihmisten aikaan takaisin kämpillä ja nukkumassa. Täyty keräillä voimia taas seuraavan päivän koitoksiin! Niistä lisää taas seuraavassa postauksessa.