Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norja. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. marraskuuta 2020

Häämatkalla - osa 1

Noniin. Koronakevät/kesä/syksy on vieny aivakapasiteettia ikävyydellään, joten blogihommat jääny taka-alalle. Tässä sitä nyt ollaan, pitkästä aikaa. Aattelin paneutua hetkeks meidän häämatkaan, joka saatiin onnistumaan suunnitelmien mukaan heinäkuussa. Pitkään sitäkin jännäiltiin et mahtaako onnistuu vallitsevan tilanteen takia, mut kesä olikin helpompi mitä uskallettiin uskoa. Meijän häämatka oli siis suunniteltu pohjoiseen. Asuntoauton vuokraus ja kolme viikkoa aikaa kierrellä. Lähinnä Pohjois-Norjaa. Moni muukin suomalainen oli pläänännyt samat suunnat, kun kaikki muut reissut oli peruuntunu. Meillä oli kuitenkin päätetty reissusta jo viime vuonna. 

Alotettiin reissu lentämällä Rovaniemelle. Sieltä otettiin yksityisen vuokraajan kautta asuntoauto alle ja ensimmäiseks köröteltiin Ylläkselle ja Leville. Reissu suunniteltiin niin, että kumpikin pääsee harrastamaan omia juttujaan. Ensiks oli Henen vuoro. Vietettiin eka yö lähellä Levi Golfia, jossa Hene kävi seuraavana päivänä pelaamassa kierroksen. Mä kuljin suurimman osan kierroksesta mukana. 

Leviltä ajettiin Sodankylän kautta Ivaloon, jossa oltiin campingissa yötä. Ivalossa piti hoitaa vielä viimeiset kauppahommat ennen Norjaan siirtymistä. Campingissa saatiin ladattua akkuja, tsekattua auton vesivarastot ja kaikkee muuta pientä säätöä. Ivalossa vietetyn yön jälkeen lähettiin ajamaan kohti Tenon maisemareittiä, eli joenvartta. Maisemien kattelu tosin jäi lopulta aika vähäiseksi, kun jälleen sato vettä ja fokus oli enemmän tiellä pysymisessä kun jokimaisemissa. Norjaan siirtyminen tehtiin Utsjoen kautta. Auto pistettiin parkkiin tunturiin. Mä ootin kauheesti, et pääsin näyttää Henelle mulle tärkeitä mestoja. Tää oli just yks niistä. Odotin myös ekaa kalastuspäivää Finnmarkilaisessa vuonossa... Myös Henelle oltiin varattu kalavehkeet mukaan. Ekan kalastussession rakas ukkeli päätyi skippaamaan. Vuonossa kalastetaan vuorovesien mukaan ja ensimmäinen sopiva slotti osu noin kahden kieppeille yöllä. Oltiin otettu muutama tunti unta, kunnes mun herätyskello pirisi. Hene katto auton ikkunasta tasaisen harmaata ja sateista keliä ja käänsi kylkee. Mä lähin naureskellen ja intoa puhkuen tallustamaan tuntutin yli kalamestoille. Muutaman tunnin päästä palasin takaisin ruokakalan kanssa. Seuraavalle sessiolle Henekin osallistui. Se oli Henelle eka kerta perhokalastusta. Kalastushommien välissä käytiin käppäilemässä lähimaastossa. Välillä oli jopa ihan kiva kelikin. 

Ekat Norjassa vietetyt päivät meni ihan pimennossa muulta maailmalta kuuluvuusalueen ulkopuolella. Se on välillä todella ihanaa. Ei tarvii miettii maailmanmenoa tai muutenkaan jutella kenekään "ulkopuolisen" kanssa, vaan keskittyy hetkeen. Muutaman päivän erakoitumisen jälkeen jatkettiin taas matkaa. Seuraavaks suuntana oli Porsangerin vuono ja sinne laskeva Børselva joki. Se on mulle myös muistorikas paikka. Niin hyvässä kun pahassa. Siellä oon kokenu ekan onnistumisen lohenkalastuksen saralla ja myös karmeita pettymyksiä. :D Børselva on todella kaunis paikka. Niinkuin koko ympäröivä vuono. Oltiin siellä myös pari päivää. Mä kalastin yhen luvan ja Hene huolehti notskeista. 


Seuraavaksi oli vuorossa taas huoltohommia. Mentiin yheksi yöksi Stabburselvan kylkeen campingiin. Auto sai lisää virtaa ja me päästiin pesulle. Stabbursdalen Resort oli tosi hyvä campingalue. Hienossa paikassa, siisti, eikä kallis. Norjassa melkein kaikki campingit on tosi edullisia. Kaikki missä me oltiin maksoi sähkön kanssa 25-35 euroa yöltä. Campingeja löytyy paljon pitkin ja poikin. 


Porsangerista lähettiin toiseen vuonoon ja joelle. Meillä oli treffit Miksun ja Jutan kanssa Reisalla. Stabburilta lähettäessä Hene alkoi toivoa jo vähän muitakin kun jokimaisemia, mutta Reisa oli niiiiiin upeen näkönen mesta et toiveet tais mennä uusiks. Se oli mullekkin uusi paikka. Eka ilta vietettiin kaksin ja seuraavana päivänä nelisteen. Me kalastettiin Miksun kanssa, Hene ja Jutta rupatteli notskilla. Oli hauskaa nähä kavereita kesken reissun. Tää ei itseasiassa ollu ees eka kerta tällä reissulla. Tenonjokivartta ajellessa käytiin myös morjestamassa mun muutamaa kalastuskaveria. Kavereiden bongaaminen on piristävä lisä tälläselle reissulle.



Reisalla vietettiin yksi yö. Kalastuspäivän jälkeen otettiin suunnaksi Lyngenin vuono. Tässä vaiheessa alkoi tulla selväks, et "muutama" muukin suomalainen on liikenteessä. Kun saatiin auto sopivaan parkkiin, pidettiin lettukestit. Letut reissussa on ihan parasta luksusta!



Kun seuraavana aamuna herättiin lättyjen tuoksuisesta asuntoautosta, oli reissu jo puolessa välissä. Puolitoista viikkoa oli menny ihan hujauksessa. Puoleenväliin oltiin suunniteltu kauppareissu Kilpisjärvelle. Siellä camping yö ja mahdollisesti Saanan huiputus. Kilpisjärvelle saavuttaessa lävähti naaman eteen ihan kauhee järkytys. Ihanat erakoitusmispäivät oli ohi ja Kilppari niiiiiin täynnä porukkaa, et on oo missään lapissa nähny niin paljon possee kerralla. Edes hiihtolomaviikko Levillä ei näyttäny niin pahalta. Torpattiin ajatukset sienne jäämisestä hyvin nopeesti. Ei meinattu saada ees autoo mihkään parkkiin kauppareissun ajaksi ja tankilla käyminen oli kans hieman haastavaa sen sekasorron takia. Hoidettiin pakollinen kauppareissu ja lähettiin hätäseen pois Kilpparilta. Nyt tosiaan selvisi se, että lappi oli tän kesän hittikohde. Tuntu ihan hassulta nähä porukkaa niin paljon, kun ite on tullu pyörittyy pohjoisessa joka kesä ja aina on ollu hyvin rauhallista. :D

torstai 31. lokakuuta 2019

Kesäloma nro 2: Norja

Eipä mennyt kauaakaan kun Skiathoksen reissun jälkeen oli taas lähdön aika. Noin viikkoa ennen juhannusta paineltiin Juuson ja Rolfin kanssa pohjoiseen lohilomalle. Vaikka vietän vuodesta useemman viikon pois himasta kalareissujen takia ja näin on ollu koko mun ja Henen seurustelun ajan, ei se ikinä oo silti helppoa sanoo heippoja lähtiessä. Mua stressaa ja ahdistaa jokainen lähtö aina yhtä paljon. Ahdistus onneks häviää heti kun tien päälle pääsee, mut itse lähtötilanne ja sitä edeltävät päivät on usein aika kauheita. Sen takia en kuitenkaan koskaan jättäny menemättä johonkin, vaan pakottanu itteni lähtee, oli fiilis mikä tahansa. Kyllä se kuitenkin kannattaa. Paljon jäis siistejä juttuja kokematta jos niin tekis.




Mä rakastan Norjaa. Oon kertonu varmaan sata kertaa, mut se on oikeesti ihan ykköskohde mulle. Maailmassa on monta upeeta mestaa johon on siistiä mennä, mut naapurimaa Norjalle on kuitenkin aina joku spesiaalilokero mun sydämesta. Norjaan palaaminen vuosi toisensa jälkeen saa jotenkin kotoisan olon. Sieltä on muistoja pitkästä ajalta. Toivoisin, et joskus voisin viedä myös Henen sinne. Norjassa kun on paljon muutakin kun pelkkää kalastusta. Ihan jo ne kaikki siistit maisemat on syy miks sinne kannattaa lähtee.





Meidän lohiloma oli henkisesti (jälleen) aika rankka. Paljon tuli pohdittua elämää ja itseään. Toisen blogin puolella (linkki) kerroin tarkempaa rapsaa reissusta ja vähän myös siitä henkisestä puolesta. Oltiin vähän reilu viikko reissussa, juhannuksen yli. Pienimuotoisesti tuli juhlistettua sitäkin. Oli hassua kun kaverit postas tosi kesäisiä kuvia Etelä-Suomesta. Todella harvinaista herkkua se. Henekin oli viettämässä jussia kavereiden mökillä. Ei olla vielä yhtäkään juhannusta vietetty yhessä. Mä oon ollu vain kalassa. Valintoja, valintoja. Vaikeita sellasia. Ehkä ensi vuonna?

torstai 26. heinäkuuta 2018

Oodi Norjalle - muistelua vuosien takaa

Maailma on täynnä siistejä paikkoja. Paljon erilaisia, eri fiiliksiin ja tarpeisiin sopivia. Niitä on ihan mahdotonta laittaa mihinkään paremmuus järjestykseen. Yhden lempparin voin kyllä ihan heittämällä nimetä, se yltää mun omaan top kolmoseen. Tarkempaa sijoittelua en sille osaa sanoo, mut kuitenkin. Se on Norja. Maa josta löytyy vaikka mitä. Tulee aina lämmin fiilis kun sinne palaa, vähän sama kun Gotlannin kanssa. Aina ei tarvii lähtee maailman toiselle laidalle löytääkseen hienoja paikkoja kun niitä löytyy ihan täältä kotoisasta skandinaviasta. Tänäkin kesänä on tullut käytyä jo pariin otteeseen ihastelemassa Norjan maisemia. Postauksen kuvat on otettu Finnmarkin ja Nordlandin alueella tänä ja viime kesänä. Vaikka mun omat Norjan reissut pitää sisällään lähinnä kalastusta, haluisin pitkästä aikaa myös ihan "normilomalle" niihin maisemiin. En kyllä tiedä miten malttaisin... Norjassa on aika paljon hyviä lohijokia nääs. Ehkä joku yhdistelmäloma olis jepa!



Mä oon käyny Norjassa ekan kerran perheen kanssa kun olin lapsi. Lapsena ei osaa ihan samalla tavalla arvostaa kaikkee ympärillä olevaa, mut jo silloin Norja on tehny muhun jonkinlaisen vaikutuksen, koska edelleen muistan paljon tapahtumia ja maisemia niiltä reissuilta. Arvostus on ehkä vähän väärä sana, se kuulostaa jotenki välinpitämättömältä. Mut siis lapsena sitä ei vaan ajattele samalla tavalla kun vähän vanhempana. Kulkee vaan porukan mukana ja puuhailee omia juttuja. Tehtiin silloin pari reissua eripuolille Norjaa, pohjoiseen ja etelään. Muistan Lofoottien kreisit maisemat ja hienot vuonot, kirkkaan kylmän veden ja eriväriset merisiilit pohjassa. Mä olin silloin aika huono nukkumaan autossa, joten ku muu sisarusporukka veteli hirsiä ja autossa oli hiljaista, mä tuijottelin vuoria. Tai merta, josta toivoin bongaavani valaita. Etelästä muistan Bergenin kalatorin, joka oli täynnä hassun näkösiä merikaloja. Muistan et käytiin Oslossa, jossa jätski oli kallista. Mieleen on jäänyt myös kaikki hassut majoitukset missä oltiin. Kaikennäkösiä randomeita hökkeleitä. Ei meillä ollu mitään varauksia minnekkään. Joissain oli keittiö, joissain kokkailtiin trangialla. Se marinolin haju muistuttaa mua edelleen noista reissuista. Autossa kuunneltiin pääsääntoisesti kasetilta Abbaa. Edelleenkin kun Abbaa kuuntelee, tulee mieleen se autossa istuminen ja Norjan upeet maisemat. Vaik ei ehkä mun muusta musamausta uskois (hevi ja rokkilikka), fanitan edelleen Abbaa. Ehkä osittain just noitten reissujen takia.






Lapsuuden reissujen jälkeen meni monta vuotta seuraavaan Norjan reissuun. Alotin rakkaan perhokalastus harrastuksen entisen poikaystävän opastamana vuonna 2012. Hurahdin täysin. Alkuun harrastus painottuin tänne kotikulmille, mut jossain vaiheessa alettiin Juuson kanssa suunnittelee reissuja muuallekin. Juuso oli kuitenkin käyny kalassa muuallakin, esimerkiks Norjassa. Meijän eka yhteinen pidempi pohjoisen reissu toteutettiin kesällä 2014. Oltiin silloin kolme viikkoa reissussa mun ukin vanhalla pakettiautolla. Kierreltiin eri paikkoja ja silloin pääsin taas pitkästä aikaa käymään Norjassakin. Se fiilis oli jotain ihan kreisiä ku ajettiin Karigasniemellä sillan yli Norjan puolelle Finnmarkiin ja ne maisemat alko muuttuu. Mul oli kokomatkan naama kiinni auton ikkunassa ja siitä hehkutuksesta ei meinannu tulla loppua. Kaikki ne lapsuuden muistot alko vyöryy mieleen. En voinu muutaku rakastuu niihin maisemiin uudestaan. Siitä lähtien on pitäny päästä Norjaan joka kesä. 

Reissuilta on paljon hyviä muistoja. Ja mikä parasta... Niitä muistoja voi tehdä lisää edelleenkin. Vaikka Juuson kanssa päätettiin lähtee erilleen viime vuoden elokuussa, tehdään edelleen reissuja yhdessä. En vois olla onnellisempi siitä, että meillä on säilynyt välit kaikesta huolimatta. Juuson kanssa on hyvä olla reissun päällä, on turvallinen ja hyvä olo, vaikka elämä onkin eroomisen jälkeen muuttunut paljon. Onnellinen oon myös siitä, että tällänen yhdessä matkuselu on mahollista. Hene on ymmärtävainen, eikä mustasukkainen. Monelle se voi kuulostaa oudolta, mut meille se ei oo ja se on tärkeintä. Miksi hylätä tärkeä ihminen, kun ei erossa ollut draamailua ja edelleen tuntuu hyvältä hengata yhdessä.

Viimeisimmältä Norjan reissulta palasin pari päivää sitten. Taas oli itkussa paikoittain pidättelemistä, kun maisemat oli niin hienoja. Mä oon ihan tunnehörhö ja voin ihan helposti alkaa pillittää jos joku asia tuntuu vaikuttavalta. Mun heikkoja kohtia on tunturit, vuoret ja kirkas vesi, varsinkin merivesi. Niitä kaikkia Norjasta löytyy. Oli taas haikeeta jättää se kaikki taakse, vaikka kotiinpalaaminenkin tuntui ihan hyvältä. Kerkesin olla reissussa viikon. Ensiks oltiin Juuson kanssa kaksin, myöhemmin seuraan liittyi meidän kaveri Timi. Pojat jäi vielä toiseksi viikoksi, mä lensin maanantaina kotiin. Kalareissujen jälkeen mua vaivaa aina reissukrapula. On tyhjä olo. Reissudarran lievitys alkoi heti. Viivi, Pinja ja Nasse tuli hakemaan mua kentältä, josta mentiin suoraan likkojen kanssa leffaan. Käytiin kattomassa uusin Mamma Mia. Oli outo fiilis lopettaa Norjan reissu Abban tahdissa. Kuinkas sattuikaan. Taas oli herkkiksellä itkussa pidättelemistä... :D Norja, oot paras.

Toisen blogin puolelle tulee kalastusjuttuja taas kunhan kerkeen vähän palautua. Kovin kauaa ei pääse kotona huilaa, kun jo muutaman päivän päästä on lähtö uuteen reissuun. Kreikan löhöloma, täältä tullaan! Tulee varmasti ihan tarpeeseen sekin.