Ihana Gili Trawangan

Kun oltiin vietetty Balilla melkein viikon verran aikaa, oli maisemanvaihdon aika. Mulla oli ollu jo pitkään fiksaatio päästä käymään Lombokin kyljessä olevilla pikkuruisilla saarilla, Gileillä. Oon jopa halunnu sinne joskus enemmän kun Balille. Vihdoin koitti aika, että pääsin oikeesti kattomaan mistä nää pienet hiekkakikkareet on tehty. (No varmaan hiekasta, HEH HEH.) Ostettiin lähtöä edeltävänä päivänä paattibiljetit Balilta Gili Trawanganille, saarista vilkkaimmalle. Lippuun kuulu nouto majoituspaikalta ja vienti Padang Baihin satamaan, josta lähtee kauhee määrä eri botskeja Gileille. Joskus merenkäynti Balin ja Lombokin välillä on niin hurjaa, et kaikki paattiliikenne pistetään poikki. Nytkin meri velloi ihan kiitetettävästi, mut hyvin päästiin perille. Gilejä on siis kolme. Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Valittiin Trawangan, koska siellä on eniten rafloja. Siellä on myös eniten porukkaa yleensä, mut näin low seasonina ei. Turismia söi myös aika paljon vuosi sitten Lombokilla olleet massiiviset maanjäristykset, joka pisti paikkoja ihan uuteen uskoon myös Gileillä... Maanjäristyksen jäljet oli nähtävissä edelleen.

Myös Jimi ja Anna tuli saarelle samana päivänä, mut ne meni eri hotelliin kun me. Nelisteen otettiin ihan super kiva villa, Gili Loft. Se oli I-H-A-N-A. Kaks kerrosta, korkeet huoneet, oma piha ja allas. Se oli vähän sellanen bungalowtyyppinen kämppä, mut tosi iso. Siitä tuli kertaheitolla mun lemppari kämppä, vaikka kaikki jossa oltiin, oli tosi kivoja. Pienenä miinuksena paperin ohkaset seinät. Muuten ei mitään väliä, mut Lombok/Gilit on muslimisaaria ja huuto moskeijasta kuulu sisälle tosi hyvin. Itte en heränny siihen kertaakaan, mut kaikki muut kyllä. No, pikku vikoja josta ei parane valittaa. Ihana mesta! Loftiin kuulu myös kaikille fillarit, jolla pääs kiertää pitkin saarta. Gileillä ei liikuta millään muulla kuin jalan, fillarilla ja heppakyydillä. Kaikki saaret on tosi pieniä. Trawangan on isoin, mut senkin kiertää fillarilla ehkä tunnissa.

Gilillä auringonlaskujen pällistely on ihan pakollista iltapuuhaa. Joka ilta mentiin johonkin saaren itäpuolen rantakuppilaan hengailemaan ja tuijottamaan kun möllykkä laskeutuu taivaanrantaan. Siihen näkyyn ei vaan ikinä kyllästy. Se toimii missä päin maailmaa tahansa.

Yhtenä päivänä lähettiin koko porukalla snorklaamaan. Vuokrattiin privapaatti kuudelle ja käytiin kiertämässä kaikki Gilit. Gileillä snorklaaminen on paras aktiviteetti. Vesi on kirkasta ja pinnan alta löytyy paljon nähtävää. Rannan läheisyydessä korallit on ihan kuolleet, mut kun jaksaa mennä sen matalan rantamössön ohi pidemmälle, löytyy vaikka mitä siistiä. Ja tietenkin veneellä myös pääsee. Me snorklattiin jo heti ekana päivänä rannalta käsin kilpikonnia etsien. Niitä Gileillä on paljon. Kilppareiden kanssa uiminen on ollu aina (delfiinien lisäks) mun haavelistalla. Se toteutui jo silloin ekana päivänä ja itkuhan siinä meinas tulla. Myös paattiretkellä bongattiin kilppareita useita. Hienoja otuksia.

Vedenalaiset kuvat on Swanten kuvaamista goprovideoista leikattuja. Kun oltiin snorklailtu kaikkien Gilien vesissä, pysähdyttiin Airille lounaalle. Löydettiin kiva rantarafla, josta sai kaikkee hyvää. Gili Air vaikutti ihan autiolta Trawanganiin verrattuna, vaikka sielläkään ei ollut nyt ihan hirveesti porukkaa. Kaikki Gilit näytti kyllä ihan käymisen arvoisilta. Saarilaiffi on parasta. Siitä mä tykkään.

Iltapäivästä saavuttiin takas Trawanganille. Samana iltana päätettiin Henen ja Swanten kanssa käydä kattelee auringonlaskuu saaren eteläpuolella olevalta nyppylältä. Se oli vähän tyhjä arpa, mut tulipahan ähkittyä ittensä ylös toteamaan, et ei täältä ees mitään kunnolla näy. :D

Viimeisenä kokonaisena päivänä tehtiin pieni pyhiinvaellus paikkaan, jossa on halunnu käydä pitkään. Oon monta vuotta seuraillu epäsäännöllisen säännöllisesti yhen suominaikkosen blogia, joka pisti elämänsä uusiks, jätti oravanpyörän, läks hetkeks kiertää maailmaa, jäi sille tielle ja nyt asuu Gilillä. Päde perusti Gili Trawanganille Cats of Gili järjestön, joka jeesailee saaren katteja. Saarilla järkätään kissaklinikoita, jossa katteja hoidetaan ja esimerkiks steriloidaan. Lisää voi lukee noista linkeistä, jotka pistin tekstiin. Me käytiin kattomassa kissakauppaa ja ostamassa kannatuksen vuoksi muutamat Cats of Gili tuotteet. Jätettiin myös muutamat roposet kissojen lahjoitusboksiin.

Kaupalla oli ihan pikkuruisia ja heiveröisiä pentuja hoidettavana. En oo ikinä nähny niin pieniä ja reppania kissoja. Ne kerjäs rapsutuksia ja tuijotti meitä pyöreillä söpöillä silmillään. Myös muistakin elukoista pidetään huolta. Saarella toimii myös Horses of Gili, joka huolehtii heppojen hyvinvoinnista. Niinku aikasemmin kerroin, on heppakärryt ainoo tapa liikkuu saarella jos ei kävely/fillarointi nappaa. Heppojen voimin liikkuu tietenkin myös isommat kuormat. On hyvä, että joku kattoo miten hommat toimii ja et hepat saa kunnon levon ja hoidon, kun sellainen on tarpeen. Parii päivää ennen kun tultiin saarelle, oli sinne syntyny heppavauva! Käytiin ihastelemassa sitäkin.

Käytiin myös kattomassa pieniä vuohivauvoja Lutwala Diven tiluksilla. Saatiin ruokkia niitä tuttipullosta. Niin söpöjä!

Samana päivänä kierrettiin saari kokonaan rantoja pitkin. Välillä pulahdettiin uimaan ja kattelee rantamaisemaa. Illalla kokoonnuttiin vikaa kertaa kattomaan auringonlaskua. Joku äijä tuli photobombaa meijän kuvaan... :D

Oltiin Gilillä neljä yötä. Vikan yön jälkeen piti hyvästellä meijän ihana kämppä ja koko ihana saari. Mä tykästyin Giliin kovasti.

Olisin voinu viettää siellä vaikka pidempäänkin. Ehkä pitää joskus tulla takaisin, käydä kunnolla kattomassa muitakin Gilejä ja käydä myös Lombokilla. Gilillä sain laitettuu lehdenkin painoon, joten olo vähän keveni. Ainoo mikä varjosti saarihengailua, oli mun masu... Pieta + Aasia tarkoittaa lähes poikkeuksetta turistiripulia. Se itseasiassa alkoi jo Seminyakissa, mut paheni Gilillä olon aikana. Yöt vietin vessassa ja unet jäi aika lyhyiks joka yö. Kokonaisuudessaan Bali belly kesti 1,5 viikkoo. Se on kyl enkat mulle. Yleensä oon selvinny parilla päivällä. Onneks pystyin kuitenkin hengaamaan porukan mukana ihan hyvin. Ei ollu kuumetta tai muutenkaan kovin huonoo oloo. Loppuvaiheessa oli kyl aika heikko olo, kun puoleentoista viikoon mikään ei oo pysyny sisällä. Mut hyvin siitä selvittiin ja onneks pahimman heikotukset ei osunu Gilille. Pääs nauttimaan hiekkakikkarelaiffista. Gililtä jatkettiin matkaa taas takaisin Balille.