Parga 2018: Illan valot

Meijän päivät Pargassa noudatteli melkein koko ajan samaa kaavaa. Mitään suunnitelmaa ei ollut, rytmi muodostui ihan ittestään. Aamulla/aamupäivästä lähettiin rannalle tai muuten puuhailemaan jotain ja sit alkuillasta hotellille siistiytymään ja kylille syömään. Alkuillat oli Pargassa ihan parasta antia. Laskeva aurinko teki kylästä vielä idyllisemmän näköisen. Muutkin tais noudattaa suunnilleen samaa kaavaa. Alkuillasta rannat alkoi pikkuhiljaa hiljentyää ja ihmiset katos johonkin. Myöhemmin illalla alkoi taas tapahtua.

Me oltiin useemmiten liikkeellä aikaisemmin illasta kun muut turret. Ravintolat alkoi täyttyä kunnolla vasta joskus ysin aikaan, silloin kun oli jo pimeetä. Silloin myös kylän kadut oli täynnä ihmisiä. Meijän mielestä paras aika oli jo aikasemmin, vielä kun ihanaa valoo riitti ja kulkeminenkin oli väljempää. Kertaakaan ei jouduttu mihkään ravintolaan jonottamaan, vaikka melkein joka päivä syötiinkin niissä kaikista suosituimmissa rafloissa, jotka oli ihan sataman tuntumassa. Monissa ravintoloissa tuli aina ennen ruokaa tai ruuan jälkeen jotain pientä extraa on the house. Yleensä jotain pientä suolaista purtavaa, mut pari kertaa tuli myös jälkkäriä tai sit joku pikkunen juoma. Sodiassa saatiin ouzoa. En oo kyl vieläkään oppinu sietää sitä... :D Muistan kun 15-vuotiaana maisteltiin sitä mun kaverin Tatjan kanssa. Hyh! Mut siis kiva tapa ravintoloilta. Silloin tuntu ihan hyvältä jättää tippiä. Kreikassa on sellanen tippauskulttuuri, et olis ihan hyvä jättää 5-10 pinnaa tippiä. Mielellään sen jättikin, kun oli noita extroja plus palvelu oli kyllä aina tosi hyvää, ystävällistä ja kaikinpuolin miellyttävää.

Ainoo pieni miinus ruokahommiin, et tälläsenä ruokavammasena oli vähän vaikeeta välillä selitellä et en voi syödä viljaa. Tuntuu et sitä ei oikein tajuttu. Kerran sain vaihdettuu souvlaki annokseen pitaleivän tilalle kasviksia, mut yleensä vastaus tuli vaan et laitetaan leivät lautasen sivuun ja anna leivät partnerilles. No eipä siitä sit muu auttanu. Muutenkin sai aina vähän jänskää et mitä pystyn syömään. Mä oon vuosien varrella onneks opetellu tosi ruokatietoiseks, tiiän suunnilleen mitä ruuat sisältää ja sellaset jutut mitä kantsii varoo. Kämmi kävi kuitenkin. Söin pariin otteeseen samaa hyvää safkaa, jonka kelasin olevan suurustettu maissijauholla, mut olikin vehnää. Seurauksista sain sit kärsii vielä loman jälkeenkin. Olin aika heikossa hapessa kun tultiin kotiin. :D Olis vaan pitäny olla tiukempi ja kysellä tarkemmin. Oon vaan niin huono tekee numeroo ittestäni.

Oli kyl ihanaa syödä ulkona. Loman jälkeen tuntuu aina hassulta tulla kotiin kun joutuu itte väsää kaiken. Syötiin aika paljon paikallisia ruokia. Pargassa oli tarjolla myös paljon Italialaisia ravintoloita. Parga on ollut joskus Venetsialaisten vallan alla, siinä syy italaialaisvaikutteille. Kerran käytiin yhessä Italialaisessa, jossa Hene söi pizzaa ja minä risottoo. Kreikkalaisesta safkasta mulla jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Moni on sitä hehkuttanut, mut musta se ei ollu mitenkään kovin erityistä. Yhtään huonoo ruokaa en syöny, kaikki oli jees mut ei jättäny kyl sen suurempia hehkutuksen tunteita. Lisäks tosi monissa annoksissa, varsinkin jos tilas lihaa, oli mukana ranskalaisia, joka mun mielestä vähän pilas sitä. Ranuista tulee mileen jotkut huoltsikkaruuat. :D Erityismaininta fetalle ja tsatsikille. Niillä olisin voinu elää koko viikon!