Kolmena päivänä, eli sunnuntaina lähettiin viettää kunnon turistipäivää. Sunnuntaisin Wienissä on kaupat kiinni, samoin osa ravintoloista. Lähettiin aamupäivästä taas liikkeelle ja matkattiin kohti Schönbrunnin linnaa. Mun uinuva sinäinen prinsessani on aina ollu jollain tapaa kiinnostunut tän tyyppisestä historiasta. Palatsin rakennutti keisarinna Maria Teresia ja se valmistui vuonna 1838. Mitä kaikkee linna onkaan nähnyt... Ajatus on todella kutkuttava. Porukkaa oli aika paljon pällistelemässä linnaa ja sitä ympäroiviä puistoja ja puutarhoja. Me otettiin 24 euron hintaiset Classic Passit, joilla pääs tutustumaan palatsiin kokonaisuudessaan (tai siis niille kaikille osille, jotka on yleisölle auki), ympäröivän puiston erillisiin maksullisiin osiin, sekä Gloriette paviljongin näköalaterassille.
Linnakierros oli ohjattu ja lähdöt oli tiettyihin aikoihin. Me venttailtiin seuraavaa lähtöä parisen tuntia, mut se ei haitannu yhtään kun aika meni mukavasti ulkona kierrellen. Linnan sisällä ei saanut kuvata. Kierrokselle valittiin "audio guide", eli saatiin sellanen korvalle laitettava läpyskä josta sai huoneen numeroa painamalla kunkin huoneen sepustukset. Toinen vaihtis olis ollu ihan oikee opas.
Linna ja kaikki sen ympärillä olevat jutut teki kyllä aika vaikuttuneen fiiliksen. Päivä meni tosi nopeesti kierrellen.
Viimeiseksi jätettiin kukkulan päällä komeileva paviljonki. Sieltä näki linnan ja muutenkin oli siistit maisemat joka suuntaan. Ympärillä kohoovat kukkulat näytti siltä, et niille olis ollu kiva mennä patikoimaan. Se oli meillä kyllä suunnitelmissa, mut lopulta ei vaan keretty. Oltais tarvittu pari päivää lisää aikaa. Paviljongissa oli myös kahvila. Käytiin siellä yksillä ennen kämpille lähtemistä.
Linnalla vierähti melkein koko päivä. Meillä oli vähän laihanpuoleisesti eväitä mukana ja kotimatkalla oli niiin kauhee nälkä, et meinas ihan kiukku tulla. Onneks matka ei ollu pitkä ja päästiin aika nopeesti kotikulmille syömään. Löydettiin kiva kreikkalainen rafla. Sen jälkeen käytiin vielä jätskeillä illalla. Ihan meidän kotikulmilta löyty monta hyvää jätskipaikkaa, josta sai italialaisia jädejä. Mä en oo mikään suuri jätskien ystävä, mut pakko sanoo et kyllä se hasselpähkinä jäde oli aika jepa. Seuraavassa postauksessa vielä viimeiset hetket reissulta. Auf Wiedersehen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti