Terveiset pohjoisesta

Täällä mä ny oon, Levillä! Lensin tänne maanantaina. Oli tosi outoo tulla pohjoiseen pitkästä aikaa lentäen. Reilussa tunnissa olin päässy Helsinki-Vantaalta Kittilään. Ei siinä aivot oikein pysy perässä. Yhdelle vaellusreissulle oon kans kerran menny lentäen Ivaloon. Sillon oli ihan sama homma. Tuntureita kattelessa ei meinannu uskoo et niin nopeesti pääsee perille. Yleensä tulee puudutettuu persusta autossa tuntikaupalla. Molemmissa on puolensa, myös roadtrippaileminen on kivaa. Mut jos aikaa on vähemmän tai liikkuu yksin, on lentäminen aika kätsy vaihtis.

Mulle lappi talvella oli pitkään ihan vieras käsite. Muutenkin kaikki talviaktiviteetit jääny tosi vähälle sitten teini-iän. Talvinen lappi tuli tutuks vasta viime joulukuussa kun tehtiin parin luokkalaisen kanssa reissu Rukalle, Pyhälle ja Ylläkselle. Siitä reissusta postaus TÄÄLLÄ. Koko reissu oli hulluu euforiaa ja kun tulin himaan, iski aika tyhjä fiilis. Meni kaksi päivää niin ostin lennot Kittilään. Ei mulla ollu ees mitään suuria suunnitelmia. Piti vaan päästä uusiks lähtee ja tavottelee sitä hyvää fiilistä. Majoituskuviot meni kätevästi. Mun kaveri Rale asuu täällä kämppiksensä kanssa. Pääsin äijien möksälle bunkkaamaan. Se olikin sit ainoo asia mitä oli tiedossa ennen kun lähdin reissuun. :D

Elelen täällä nyt hetken aikaa hiihtopummina. Kämppä hoidossa, laskukamat lainassa ja hissilippukin saatiin järkättyy. Aiiii että, kyllä kelpaa. Rale ja Gabi käy töissä, mä puuhailen omia juttujani. Lähinnä oon rinteessä. Laskettelu on siistiä. Ennen joulukuun reissua mun edellinen kerta mäessä oli 2004 kevättalvella... Pelkäsin et miten mahtaa likan käydä kun ekaa kertaa saan sukset alle. Hyvinhän se sit meni ja pieni laskukärpänen tais puraista. Siks mä oonkin täällä nyt. Mulle tää laskeminen aiheuttaa vähän saman reaktion kun perhokalastus. Tekemiseen keskittyy niin pajon, et kaikki muut ajatukset lähtee pois mielestä. Se on puhdistavaa. Varmaan muissakin harrastuksissa on sama homma, mut sattuneista syistä mä pystyn vertaamaan vain tohon kaikista rakkaimpaan harrastukseen, kalastukseen. On ihan parasta päästä tuulettumaan.

Eilen sain kunnon ulkoilmaonnellisuus kohtauksen rinteessä. Mä niin nautin siitä et pääsen olee ulkona ja harrastaa asioita. Se vaikuttaa mielialaan ihan hullusti. Stressaavien aikojen jälkeen tälläset ulkoilmaöverit tekee todella hyvää. Vaikka elämässä onkin muutama stressiä aiheuttava asia tällä hetkellä, havahduin myös siihen kuinka hyvin asiat on. Mä teen asioita mistä tykkään ja muutenkin palaset elämässä loksahtanu paikoilleen. Kotipuolessa on tärkeä ihminen odottamassa. Ikävä on, mut se tekee välillä ihan hyvää. Paremmin ei asiat tällä hetkellä vois olla. Saa nähä millasiin tiloihin mä vielä tällä reissulla pääsen. :D Lisää kuulumisia myöhemmin!