keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Ennen joulua hangilla

Aasian reissulta palaamisen jälkeen ei nää meijän "talvikelit" ollu kovin houkuttavia. Onneks siihen oli ratkaisu jo selvillä. Joulua edeltävällä viikolla pakkasin talvi/laskettelukamppeet mukaan ja suuntasin lumisempiin maisemiin. Mä olin itseasiassa jo siellä Balilla ollessani mehustellu tätä reissua... Mikä muhun on menny. Kuitenkin vasta pari vuotta sitten lähdin ekaa kertaa talvella pohjoiseen hieman vastahakoisesti. Lähdin pikaiselle muutaman päivän reissulle Rukalle moikkaamaan eräopiskelukavereita ja laskettelemaan. Talviterapiaa. Pääsin Timon ja Heidin luokse bunkkaamaan. On siistiä, et kavereita löytyy vähän sieltä ja täältä. Oli myös siistii saada laskukamppeet päälle taas melkein vuoden tauon jälkeen. Se on aina yhtä ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Mulla ainakin jalkapohjat huutaa hoosiannaa. Oon laskenu Rukalla vaan kerran aikasemmin. Se oli pari vuotta sitten, eikä sillon ollu läheskään näin paljon rinteitä auki. Nyt oli lähes kaikki.

Eka ilta oltiin koko porukalla rinteessä. Seuraavana päivänä Heidi meni töihin, Timo puuhailee jotain omiaan ja mä menin päiväks mäkeen. Mua ei haittaa yhtään laskee yksin. Se on musta oikeestaan aika kivaa. Hissimatkoilla tulee yleensä pohdiskeltuu elämää ja kaikenlaista, mut sit kun sukset osoittaa alaspäin, on kaikki fokus vaan siinä mitä tekee. Toimii siis vähän samalla tavalla kun kalastus. Kaikki huolet häviää. Se tunne on parasta. Laskupäivän jälkeen treffasin vielä Jussia ennen kun palasin takaisin Timpan ja Heidin luokse. Seuraavana päivänä oli lisää aktiviteettia tiedossa. Heidi on duunissa Sport Housella ja me saatiin hommaks ajaa niiden uusia kelkkoja sisään. Meillä oli kaks kelkkaa. Mä ja Heidi mentiin yhdellä ja Timo omallaan. Sillä oli joku vähän ärhäkämpi vekotin. Meillä enemmän sellanen, jolla on mukava taittaa matkaa kaks päällä.

Mulla ei oo kelkkailukokemusta, muuta kuin kerran Ylläkseltä Jussin kyydistä. Nytkin istuin alkumatkan Heidin takana, mut jossain vaiheessa vaihdettiin et mäkin pääsin ajamaan. Sehän olikin siistiä hommaa. Paljon siistimpää kun siellä kyydissä kökkiminen. Loppupäivän mä sain ajaa. Käytiin  Lammintuvalla kahvilla. Se oli kiva paikka, eikä vielä ihan täynnäkään kun ei sesonki ollu vielä alkanu.

Kelkkahommien jälkeen lähettiin Oulangan luontokeskukselle laulamaan kaunieimpia joululauluja. Se oli kiva lopetus tälle minireissulle. Myöhään illalla palasin takaisin etelään. Jännä miten mun sielu lepää aina kun pääsee vähän pohjoisemmaksi. Ruka ei vielä oo ees lappia, mutta ihan tarpeeks sieltä tulee samat vibat. Muutama päivä kivoja aktiviteetteja luonnon helmassa pistää likkaan poweria ennemän kun mikään piristäjä. Oli talvi tai kesä, mun on hyvä olla pohjoisessa. Hyvää teki myös jutella kaikesta maan ja taivaan välillä Heidin ja Timpan kans. Kiitos siitä. Onneks tää reissu ei jää laatuaan viimeiseksi. Ollaan Henen kanssa suunniteltu pientä roadtrippiä helmi-maaliskuussa. Sitä odotan innolla. Viime vuonna käytiin pikaisesti Henen töiden yhteydessä Saariselällä, mut muuten oon tehny kaikki pohjoisen reissut itekseni. Heti ekana vien Henen kelkkailemaan. Raukka oli ihan kateellisena kotona, kun mä pistin viestiä omista kelkkaseikkailuista... Lupasin kelkkahommia Henelle joululahjaksi kunhan vaan saadaan tää suunniteltu reissu toetutettua. :)

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Pari päivää Singaporessa

Balin jälkeen jatkettiin Henen kanssa vielä Singaporeen. Swante ja Johanna lähti edellisenä iltana kotiin, me jäätiin vielä yheks yöks Kutalle lähelle lentokenttää, josta lähettiin sit seuraavana aamuna Singaporeen. Lähdössä oli kaikenlaista häikkää, eikä päästy perille ihan suunniteltuun aikaan. Oltiin päästy jo koneeseen kun homma meni vähän hankalaks. Koneessa oli ilmastointihommissa häikkää ja kentällä rajoituksia. Näiden kombona istuttiin läkähdyttävän kuumassa koneessa reilu kaks tuntia ja voin kertoo et koville otti. Jotkut vissiin lähti sieltä koneesta poiskin, eikä tullu enää sille lennolle. Vähän harmitti, et meidän eka päivä Singaporessa typistyi aika lyhyeksi, mut eipä tollasille jutuille voi mitään. Päästiin kuitenkin lopulta perille. Kun oltiin päästy hotellille, kummallakin oli niin kauhee nälkä et piti löytää äkkiä jotain syötävää. Se ei oo Singaporessa ongelma. Meijän hotla oli ihan Chinatownin kyljessä ja sieltähän löytyy useitä hyviä hawker centereitä. Ruoka on hyvää, halpaa ja sitä löytyy monta sorttia. Me valittiin chicken riceä. Se toimii aina kaikessa yksinkertaisuudessaan. Juomana honey dew milkshake.


Ekalle illalle ei jääny kauheesti aikaa tehdä mitään muuta, kun se lento oli niin paljon myöhässä. Seuraavana päivänä lähettiin enemmän ihmettelemään ihmeellistä Singaporea. Tuntu hauskalta olla siellä pitkän ajan jälkeen uudestaan. Kävin ekaa kertaa 2011, eli ton reissun aikaan kahdeksan vuotta sitten. Tuttuja kulmia, mut tottakai jotain oli muuttunutkin. Meijän hotelli oli Clarke Quayn alueella, eli tosi keskeisellä paikalla. Käveltiin Merlion parkiin. Meillä oli myös Ez-Linkin turrekortit pariks päiväks ja suhattiin myös julkisilla tosi paljon.




Julkisilla liikuttiin myös vähän syrjaisemmille alueille. Muistelin et Ang Mo Kiosta, yhdestä Singaporen lähiöistä, saa hyvää carrot cakea, joten lähettiin metsästää sitä. Carrot cake ei oo porkkanakakkua, vaikka nimestä vois niin päätellä. :D "This savoury carrot cake has no carrot, at least not of the orange variety. Instead, the core ingredients of the cake are rice flour and white radish, which some call white carrot. The mixture is steamed, then cut into cubes and fried with garlic, eggs and preserved radish called 'chai poh'." Noin kerrotaan Visit Singapore -sivustolla. Carrot cake on yks mun lemppareista Singaporen safkoista. Suolaista, mut pienellä makeella vivahteella. Herkkua.

Ang Mo Kiosta suunnattiin takas ihmistenilmoille Orchardin alueelle, jossa on paljon kauppakeskuksia. Ihme ja kumma, Singaporessa mulla ei iske kauppakeskusahdistusta, vaikka siellä on niitä paljon ja monet niistä on vielä tosi hienoja. Shoppailin jopa muutamat kengät. En tosin niistä hienoista kauppakeskuksista... Merkkituotteiden ystäville Singapore on paratiisi. Kaikki herkut vieri vieren.


Iltapäivällä alkoi sataa ja ukkostaa ihan kunnolla. Reissun eka päivä kun satoi, vaikka Balillakin piti olla sadekausi meneillään. Eipä näkynyt. Singaporessa vettä tuli huolella. Se ei haitannut, mutta vähän muutti suunnitelmia. Illalla meidän piti mennä Marina Bay Sandsiin kattelee näköalatasanteelta maisemia, mut tuntu turhalta maksaa siitä et pääsee sateeseen seisomaan. Lisäks tuulesta varoiteltiin. Toinen vaihtis olis ollu mennä Marina Bayn yläbaariin, mut sielläkin ne parhaat kattelupaikat oli sateen takia kiinni. Päätettiin sitten mennä tsekkaamaan miltä näyttää hotellin takana oleva Gardens by the Bay. Sielläkin oli jotain juttuja kiinni, mut kaikki sisähommeli auki. Ostettiin liput Cloud Forestiin.

Seuraavana aamu valkeni ilman sadetta, mut hieman epävakaana kuitenkin. Se oli meidän reissun viimeinen päivä. Lento kotiin oli lähdössä illalla vähän ennen puoltayötä. Päätettiin lähtee kattomaan miltä Sentosan saarella näyttää. Kävin siellä silloin kahdeksan vuotta sitten ja silloin olin sitä mieltä, et se oli paikkana ihan ok. Vähän outo ja teennäinen mut kuitenki ihan kiva siellä oli käydä. Nyt oli vähän eri fiilis. Ihan hirvee paikka! Kaikki oli jotenkin rupsahtanutta, eikä me saatu sieltä oikein mitään fiilistä. Käppäiltiin hetki ympäriinsä ja paettiin paikalta.

Sentosan jälkeen käytiin bongaamassa muita eri kaupunginosia. Little India, Bugis jne.. On hauskaa miten Singapore on niin moniulotteinen. Siellä on kaikenlaista jännää, mut kaikki jotenkin sointuu kuitenkin keskenään. Alla olevissa kuvissa käytiin "Intiassa."

Illalla oli aika lähtee. Hotellihuone piti luovuttaa jo aamupäivällä, mut laukut sai jättää säilytykseen. Koko päivän ympäriinsä suhanneena olo ei ollu mikään freesein, eikä hotellilla ollu oikein mahiksia siistiytyä, joten otettiin laukut ja suunnattiin kentälle. Käytiin siellä puhdistautumassa loungessa, josta sai ostettua erillisiä palveluita. Esimerkiks suihkussakäymisen. Oli ihanaa saada päivän hiet veks ja puhtaat vaatteet päälle. Freesiytymisen jälkeen käytiin vielä ihmettelemässä ja syömässä Jewelissa. Se oli aika hieno. Yölento kotiin sujui kivasti. Saatiin kumpikin nukuttua useempi tunti. Singapore-Helsinki väli on pitkä ja puuduttava, joten ihanaa et sai vähän unta. Semmonen reissu! Singaporeen oli hyvä lopettaa. Tuskin tää oli viimeinen kerta sielläkään, myös Hene tykästyi paikkaan. Seuraavaan kertaan siis...

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Takaisin Balille

Gilin hyvästelyn jälkeen tultiin takaisin Balille. Edelleenkin siihen samaan laivalippuun kuulu myös takaspäin kuljetus hotellille. Satamassa oli kuitenkin ihan kauhee härdelli, kun kaikki taksikuskit hyökkäs häiritsee laivasta pois tulevia turreja. Kukaan ei meinannu uskoo, et meillä on jo etukäteen varatut ja maksetut liput kyydistä. Kuskit yritti selittää, et meidänkin pikkubussi kiertää kaikki maholliset paikat matkan varrelta ja matka-aika tulee olee yli 3h. Eihän me sitä uskottu, vaan hypättiin tyhjään bussiin joka oli perillä Canggussa noin 1,5h ajon jälkeen. Matkaaminen Balilla voi olla kyllä oikeesti aika hidasta. Tää meidänkin puolentoista tunnin ajo oli vain 50 kilsaa. Viimeisiksi neljäks yöks otettiin majoitus Canggusta. Taas tosi kiva villa, josta ei kyllä harmillisesti tullu otettuu yhtään kuvia jostain syystä. Vuokrattiin taas myös skootterit.




Mä en ihan enää pysyny porukan mukana kun bali belly oli jatkunu jo reilun viikon. Olo oli aika heikko. En onneks oksentanu kertaakaan, ei ollu ees huono olo mut kaikki tuli vaan muuten pihalle. :D Välillä oli pakko jäädä villalle sänkyyn makaamaan ja lepäämään. Muuten mä kyllä liikun ihan hyvin, piti vaan varmistaa et vessa on jossain holleilla. Yks päivä otettiin taksi Uluwatun puolelle, eli Balin eteläiseen osaan. Siellä oli mageen näköisiä rantoja. Taksi vei meijät ihan etelään Melasti beachille, jossa hengailtiin päivä.





Auringonlaskua haluttiin lähtee kattoo eri paikkaan. Otettiin taksi Mana Uluwatuun, joka oli todella kiva pieni ja rento pooliravintola. Sieltä sai tosi hyviä smoothieita ja oli hienot näkymän merelle, vaikka paikka ei ollutkaan ihan kiinni rannassa. Matka Uluwatusta taksilla takaisin Cangguun oli aika tuskaa. Se vaan kesti ja kesti, vaikka matkaa oli alle 30km. Siihen meni yli kaks tuntia, kun kaikki muutkin oli tottakai auringonlaskun jälkeen liikkeellä. Kakspyöräiset on kyllä Balilla paras liikkumismuoto. Niillä pääsee hyvin liikkumaan kapeilla teillä.


Canggusta löyty muuten ehkä parhain aamupalapaikka, jossa käytiin. Peloton super shop. Ei ollu kyllä mikään kovin halpa paikka, mut jokaisen rupian arvoinen. Super hyviä avocado toasteja, smoothie bowleja, pannareita, mehuja, kombuchaa... Vaikka mitä. Ja mikä parasta, lähes kaikki sai myös gluteenittomana. Täytyi ottaa ilo irti. Käytiin Pelottomassa useemman kerran. Suositus!


Viimeiset päivät vietettiin rennosti skobailemalla ilman suuria suunnitelmia. Canggun alueella oli kivoja, vehreitä riisipeltomaisemia.






Kaks viikkoo indoissa meni lopulta nopeesti, vaikka samalla tuntuikin et olis ollu reissussa kauemmin. Aina kun vaihtaa paikkaa useemman kerran, tulee fiilis et matkalla olis pidempään. Se on kivaa. Kunhan ei liian montaa kertaa vaihda, et koko homma ei mee pelkästään muuttamiseks. Balista jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis. Sellainen, et lähtisin uudestaankin. Vaikka saari on tavallaan pieni, on se oikeesti aika iso. Paljon olis siis vielä nähtävää. Ihan eri tyylisiä aluita, pienempiä kyliä ja erilaista rantaa. Sisämaan Ubud jäi esimerkiksi kokonaan näkemättä, kun kaikkee ei vaan saa mahdutettua pariin viikkoon. Jo siinä on syy, miks tahtoisin palata takaisin. Bali bellyä en kaipaa tippaakaan, mut kyllä siitäkin selvittiin. Ja voin olla varma, et jos joskus palaan, toivottaa Bali mut tervetulleeksi ihan samalla tavalla. Se on vaan niin peruskauraa mulle. Surffaus jäi myös kokematta. Olin säästelly sitä just reissun viimeiselle osiolle Cangguun, mut kunto oli just ton paskomisen takia niin heikko, et en päässy aalloille... Ensikertaan myös se siis. Kiitos Bali, kiitos reissuseura, oli oikein mukavaa!

tiistai 17. joulukuuta 2019

Ihana Gili Trawangan

Kun oltiin vietetty Balilla melkein viikon verran aikaa, oli maisemanvaihdon aika. Mulla oli ollu jo pitkään fiksaatio päästä käymään Lombokin kyljessä olevilla pikkuruisilla saarilla, Gileillä. Oon jopa halunnu sinne joskus enemmän kun Balille. Vihdoin koitti aika, että pääsin oikeesti kattomaan mistä nää pienet hiekkakikkareet on tehty. (No varmaan hiekasta, HEH HEH.) Ostettiin lähtöä edeltävänä päivänä paattibiljetit Balilta Gili Trawanganille, saarista vilkkaimmalle. Lippuun kuulu nouto majoituspaikalta ja vienti Padang Baihin satamaan, josta lähtee kauhee määrä eri botskeja Gileille. Joskus merenkäynti Balin ja Lombokin välillä on niin hurjaa, et kaikki paattiliikenne pistetään poikki. Nytkin meri velloi ihan kiitetettävästi, mut hyvin päästiin perille. Gilejä on siis kolme. Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Valittiin Trawangan, koska siellä on eniten rafloja. Siellä on myös eniten porukkaa yleensä, mut näin low seasonina ei. Turismia söi myös aika paljon vuosi sitten Lombokilla olleet massiiviset maanjäristykset, joka pisti paikkoja ihan uuteen uskoon myös Gileillä... Maanjäristyksen jäljet oli nähtävissä edelleen.


Myös Jimi ja Anna tuli saarelle samana päivänä, mut ne meni eri hotelliin kun me. Nelisteen otettiin ihan super kiva villa, Gili Loft. Se oli I-H-A-N-A. Kaks kerrosta, korkeet huoneet, oma piha ja allas. Se oli vähän sellanen bungalowtyyppinen kämppä, mut tosi iso. Siitä tuli kertaheitolla mun lemppari kämppä, vaikka kaikki jossa oltiin, oli tosi kivoja. Pienenä miinuksena paperin ohkaset seinät. Muuten ei mitään väliä, mut Lombok/Gilit on muslimisaaria ja huuto moskeijasta kuulu sisälle tosi hyvin. Itte en heränny siihen kertaakaan, mut kaikki muut kyllä. No, pikku vikoja josta ei parane valittaa. Ihana mesta! Loftiin kuulu myös kaikille fillarit, jolla pääs kiertää pitkin saarta. Gileillä ei liikuta millään muulla kuin jalan, fillarilla ja heppakyydillä. Kaikki saaret on tosi pieniä. Trawangan on isoin, mut senkin kiertää fillarilla ehkä tunnissa.





Gilillä auringonlaskujen pällistely on ihan pakollista iltapuuhaa. Joka ilta mentiin johonkin saaren itäpuolen rantakuppilaan hengailemaan ja tuijottamaan kun möllykkä laskeutuu taivaanrantaan. Siihen näkyyn ei vaan ikinä kyllästy. Se toimii missä päin maailmaa tahansa.


Yhtenä päivänä lähettiin koko porukalla snorklaamaan. Vuokrattiin privapaatti kuudelle ja käytiin kiertämässä kaikki Gilit. Gileillä snorklaaminen on paras aktiviteetti. Vesi on kirkasta ja pinnan alta löytyy paljon nähtävää. Rannan läheisyydessä korallit on ihan kuolleet, mut kun jaksaa mennä sen matalan rantamössön ohi pidemmälle, löytyy vaikka mitä siistiä. Ja tietenkin veneellä myös pääsee. Me snorklattiin jo heti ekana päivänä rannalta käsin kilpikonnia etsien. Niitä Gileillä on paljon. Kilppareiden kanssa uiminen on ollu aina (delfiinien lisäks) mun haavelistalla. Se toteutui jo silloin ekana päivänä ja itkuhan siinä meinas tulla. Myös paattiretkellä bongattiin kilppareita useita. Hienoja otuksia.

Vedenalaiset kuvat on Swanten kuvaamista goprovideoista leikattuja. Kun oltiin snorklailtu kaikkien Gilien vesissä, pysähdyttiin Airille lounaalle. Löydettiin kiva rantarafla, josta sai kaikkee hyvää. Gili Air vaikutti ihan autiolta Trawanganiin verrattuna, vaikka sielläkään ei ollut nyt ihan hirveesti porukkaa. Kaikki Gilit näytti kyllä ihan käymisen arvoisilta. Saarilaiffi on parasta. Siitä mä tykkään.



Iltapäivästä saavuttiin takas Trawanganille. Samana iltana päätettiin Henen ja Swanten kanssa käydä kattelee auringonlaskuu saaren eteläpuolella olevalta nyppylältä. Se oli vähän tyhjä arpa, mut tulipahan ähkittyä ittensä ylös toteamaan, et ei täältä ees mitään kunnolla näy. :D


Viimeisenä kokonaisena päivänä tehtiin pieni pyhiinvaellus paikkaan, jossa on halunnu käydä pitkään. Oon monta vuotta seuraillu epäsäännöllisen säännöllisesti yhen suominaikkosen blogia, joka pisti elämänsä uusiks, jätti oravanpyörän, läks hetkeks kiertää maailmaa, jäi sille tielle ja nyt asuu Gilillä. Päde perusti Gili Trawanganille Cats of Gili järjestön, joka jeesailee saaren katteja. Saarilla järkätään kissaklinikoita, jossa katteja hoidetaan ja esimerkiks steriloidaan. Lisää voi lukee noista linkeistä, jotka pistin tekstiin. Me käytiin kattomassa kissakauppaa ja ostamassa kannatuksen vuoksi muutamat Cats of Gili tuotteet. Jätettiin myös muutamat roposet kissojen lahjoitusboksiin.





Kaupalla oli ihan pikkuruisia ja heiveröisiä pentuja hoidettavana. En oo ikinä nähny niin pieniä ja reppania kissoja. Ne kerjäs rapsutuksia ja tuijotti meitä pyöreillä söpöillä silmillään. Myös muistakin elukoista pidetään huolta. Saarella toimii myös Horses of Gili, joka huolehtii heppojen hyvinvoinnista. Niinku aikasemmin kerroin, on heppakärryt ainoo tapa liikkuu saarella jos ei kävely/fillarointi nappaa. Heppojen voimin liikkuu tietenkin myös isommat kuormat. On hyvä, että joku kattoo miten hommat toimii ja et hepat saa kunnon levon ja hoidon, kun sellainen on tarpeen. Parii päivää ennen kun tultiin saarelle, oli sinne syntyny heppavauva! Käytiin ihastelemassa sitäkin.


Käytiin myös kattomassa pieniä vuohivauvoja Lutwala Diven tiluksilla. Saatiin ruokkia niitä tuttipullosta. Niin söpöjä!


Samana päivänä kierrettiin saari kokonaan rantoja pitkin. Välillä pulahdettiin uimaan ja kattelee rantamaisemaa. Illalla kokoonnuttiin vikaa kertaa kattomaan auringonlaskua. Joku äijä tuli photobombaa meijän kuvaan... :D




Oltiin Gilillä neljä yötä. Vikan yön jälkeen piti hyvästellä meijän ihana kämppä ja koko ihana saari. Mä tykästyin Giliin kovasti.


Olisin voinu viettää siellä vaikka pidempäänkin. Ehkä pitää joskus tulla takaisin, käydä kunnolla kattomassa muitakin Gilejä ja käydä myös Lombokilla. Gilillä sain laitettuu lehdenkin painoon, joten olo vähän keveni. Ainoo mikä varjosti saarihengailua, oli mun masu... Pieta + Aasia tarkoittaa lähes poikkeuksetta turistiripulia. Se itseasiassa alkoi jo Seminyakissa, mut paheni Gilillä olon aikana. Yöt vietin vessassa ja unet jäi aika lyhyiks joka yö. Kokonaisuudessaan Bali belly kesti 1,5 viikkoo. Se on kyl enkat mulle. Yleensä oon selvinny parilla päivällä. Onneks pystyin kuitenkin hengaamaan porukan mukana ihan hyvin. Ei ollu kuumetta tai muutenkaan kovin huonoo oloo. Loppuvaiheessa oli kyl aika heikko olo, kun puoleentoista viikoon mikään ei oo pysyny sisällä. Mut hyvin siitä selvittiin ja onneks pahimman heikotukset ei osunu Gilille. Pääs nauttimaan hiekkakikkarelaiffista. Gililtä jatkettiin matkaa taas takaisin Balille.