Ennen joulua hangilla

Aasian reissulta palaamisen jälkeen ei nää meijän "talvikelit" ollu kovin houkuttavia. Onneks siihen oli ratkaisu jo selvillä. Joulua edeltävällä viikolla pakkasin talvi/laskettelukamppeet mukaan ja suuntasin lumisempiin maisemiin. Mä olin itseasiassa jo siellä Balilla ollessani mehustellu tätä reissua... Mikä muhun on menny. Kuitenkin vasta pari vuotta sitten lähdin ekaa kertaa talvella pohjoiseen hieman vastahakoisesti. Lähdin pikaiselle muutaman päivän reissulle Rukalle moikkaamaan eräopiskelukavereita ja laskettelemaan. Talviterapiaa. Pääsin Timon ja Heidin luokse bunkkaamaan. On siistiä, et kavereita löytyy vähän sieltä ja täältä. Oli myös siistii saada laskukamppeet päälle taas melkein vuoden tauon jälkeen. Se on aina yhtä ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Mulla ainakin jalkapohjat huutaa hoosiannaa. Oon laskenu Rukalla vaan kerran aikasemmin. Se oli pari vuotta sitten, eikä sillon ollu läheskään näin paljon rinteitä auki. Nyt oli lähes kaikki.

Eka ilta oltiin koko porukalla rinteessä. Seuraavana päivänä Heidi meni töihin, Timo puuhailee jotain omiaan ja mä menin päiväks mäkeen. Mua ei haittaa yhtään laskee yksin. Se on musta oikeestaan aika kivaa. Hissimatkoilla tulee yleensä pohdiskeltuu elämää ja kaikenlaista, mut sit kun sukset osoittaa alaspäin, on kaikki fokus vaan siinä mitä tekee. Toimii siis vähän samalla tavalla kun kalastus. Kaikki huolet häviää. Se tunne on parasta. Laskupäivän jälkeen treffasin vielä Jussia ennen kun palasin takaisin Timpan ja Heidin luokse. Seuraavana päivänä oli lisää aktiviteettia tiedossa. Heidi on duunissa Sport Housella ja me saatiin hommaks ajaa niiden uusia kelkkoja sisään. Meillä oli kaks kelkkaa. Mä ja Heidi mentiin yhdellä ja Timo omallaan. Sillä oli joku vähän ärhäkämpi vekotin. Meillä enemmän sellanen, jolla on mukava taittaa matkaa kaks päällä.

Mulla ei oo kelkkailukokemusta, muuta kuin kerran Ylläkseltä Jussin kyydistä. Nytkin istuin alkumatkan Heidin takana, mut jossain vaiheessa vaihdettiin et mäkin pääsin ajamaan. Sehän olikin siistiä hommaa. Paljon siistimpää kun siellä kyydissä kökkiminen. Loppupäivän mä sain ajaa. Käytiin  Lammintuvalla kahvilla. Se oli kiva paikka, eikä vielä ihan täynnäkään kun ei sesonki ollu vielä alkanu.

Kelkkahommien jälkeen lähettiin Oulangan luontokeskukselle laulamaan kaunieimpia joululauluja. Se oli kiva lopetus tälle minireissulle. Myöhään illalla palasin takaisin etelään. Jännä miten mun sielu lepää aina kun pääsee vähän pohjoisemmaksi. Ruka ei vielä oo ees lappia, mutta ihan tarpeeks sieltä tulee samat vibat. Muutama päivä kivoja aktiviteetteja luonnon helmassa pistää likkaan poweria ennemän kun mikään piristäjä. Oli talvi tai kesä, mun on hyvä olla pohjoisessa. Hyvää teki myös jutella kaikesta maan ja taivaan välillä Heidin ja Timpan kans. Kiitos siitä. Onneks tää reissu ei jää laatuaan viimeiseksi. Ollaan Henen kanssa suunniteltu pientä roadtrippiä helmi-maaliskuussa. Sitä odotan innolla. Viime vuonna käytiin pikaisesti Henen töiden yhteydessä Saariselällä, mut muuten oon tehny kaikki pohjoisen reissut itekseni. Heti ekana vien Henen kelkkailemaan. Raukka oli ihan kateellisena kotona, kun mä pistin viestiä omista kelkkaseikkailuista... Lupasin kelkkahommia Henelle joululahjaksi kunhan vaan saadaan tää suunniteltu reissu toetutettua. :)