Kesäloma nro1: Mönkkäröinti Skiathoksella jatkuu

Mönkkäriä tuli ikävä välipäivän aikana, joten pitihän se vielä vikoiks päiviks ottaa. Nyt oli aika lähtee tutustumaan paremmin Kastron alueeseen. Ajettiin Skiathos Townista saaren poikki pohjoisimpaan kärkeen. Jo ite ajomatka oli siisti homma. Oli korkeuseroja, kivoja maisemia, ihana metsän tuoksu ja kaikkee siistii. Kastrossa oli hienot maisemat. Just kaikkee sitä mistä mä pidän ihan hullusti. Vuorimaisemaa, vehreetä luontoa ja vettä. Taas oli tippa linssissä. Pohjoiskärjestä kumpaankin suuntaan, koilliseen ja luoteeseen, maisemat oli tosi hienoja. Paljon hienompia mun mielestä kun missään muualla saarella. Mestat oli myös selkeesti koskemattomampia. Ei täysin koskemattomia, koska palveluita löytyi lähes kaikkialta, mut saavutettavuus vaikeampaa joten isot massat puuttu kokonaan. Kastrossa oli tietenkin porukkaa, kun se on yks Skiathoksen suosituimmista nähvävyyksistä. Oli kyllä hieno paikka. Rannalle ei tällä kertaa menty ollenkaan, kun siellä oltiin jo käyty.

Kastrosta lähettiin tutkimaan luoteisrantoja. Ajettiin hieman hankalia vuoristoteitä keskellä mettää ja lopulta laskeuduttiin Kechria beachille. Ei mitään asiaa noille teille ilman netivetoa. Kechria oli hieno, siinä oli jotain maagista. Tuli vähän mieleen Jurassic Park. :D Vaikka ranta oli aika syrjäinen, oli sielläkin pieni rafla. Vielä tosi tyylikäs ja idyllinen. Vieressä oli toinenkin vähän isompi ranta, Ligaries. Siellä ei käyty, muutakun ajamalla ohi lähtiessä. Hengailtiin Kechria beachilla jonkin aikaa ja fiilisteltiin jännää syrjäistä tunnelmaa.

Matka jatkui taas metsäisille vuoristoteille. Seuraavaks oltiin katottu kartasta Mikros Aselinos beach. Se näytti kivalta ilmakuvista. Jälleen kerran, matka sinne oli jo itsessään ihan sairaan siisti. Mä nautin niin jokaisella solullani Henen kyydissä istumisesta ja niistä kaikista hienoista maisemista. Mietin vaan kuinka onnellinen oon, et saan tehdä asioita mistä pidän. Ja vielä rakkaan ihmisen kanssa. Mikros Aselinos oli hieno. Ihan pikkuruinen ranta, niinkuin nimikin jo ehkä kertoo. Mönkkäri jätettiin tien viereen parkkiin ja laskeuduttiin mettäpolkua pitkin rannalle.

Mikros Aselinos oli mun mielestä Skiathoksen kivoin ranta. No okei, ehkä Lalaria oli kuitenkin kaikista paras, mut näistä maitse saavutettavista sitten tää. Siellä oli ihmisen hyvä olla. Pienen ajomatkan päässä on myös isompi Aselinos beach ja sielläkin käytiin nopeesti kääntymässä. Ei jääty sinne kuitenkaan oleskelemaan, kun se ei näyttänyt oikein miltään näiden muiden rantojen jälkeen. Se oli todellakin iso. Ja tylsä! Rannalta jäi kuitenkin yksi hauska muisto. Seurailtiin kun koira ja possu juoksenteli pitkin tavernan pihaa ja leikki toistensa kanssa. :D Harmi et siitä ei tullu kuvaa. Illaksi köröteltiin taas takaisin Skiathos Towniin. Nyt oltiin ajattu melkein koko saari ympäri. Ei ihan kirjaimellisesti, mutta käytiin rantoja jokaiselta ilmansuunnalta. Skiathos on todella hyvä kohde just tälläseen tutkimiseen. Just sopivan kokoinen.

Kesäloma nro 1: Veneretki Lalaria-Kastro-Arkos

Pidettiin mönkkärin vuokrauksesta yksi päivä taukoa. Oltiin siis alkuun otettu se vain kolmeksi päiväksi, eikä vielä oltu varmoja et tarvitaanko enempää. Välillä oli aika puuhata muuta. Rantailut ei suinkaan ollu vielä loppu, vaan bookattiin meille paattiretki Skiathoksen kauneimmalle rannalle. Ennen veneeseen hyppäämistä käytiin aamupalalla läheisessä kahvilassa. Alkuun oltiin ajateltu et syödään huoneessa aamusin jotain eväitä, mut käytiinkin sit melkein aina syömässä aamupala jossain kivassa kahvilassa. Meijän kummankaan päivä ei lähe käytiin pelkällä kahvilla, joten kiva oli istuu alas ja syödä aina vähän paremmin. Skiathoksella oli kivoja kahviloita, joista lemppari oli IL POSTO.

Sanotaan et Skiathoksen kaunein ranta on Lalaria. Se piti päästä itse toteamaan. Ranta sijaitsee saaren koilliskärjessä, eikä sinne oo mitään mahkuja päästä muuten kuin vesitse. Ranta on pelkkää valkoista pyöreää kiveä ja sitä reunustaa korkeet ja tosi jyrkät vuorenrinteet. Lalariaan saa ostettua helposti paattikyydin Skiathos Townin satamista. Tarjoajia on monia. On purkkarikyytiä, yksityispaattia ja isompia veneita. Me otettiin joku aamupäivän halpispaatti, joka kävi myös parilla muulla rannalla samaan syssyyn. Jälkeenpäin vähän harmitti, kun huomattiin et oli mahdollista ostaa myös pelkkä Lalarian pyrähdys. Silmiin oli osunu vaan näitä kiertelyitä. Se ei kuitenkaan ollut onneks paha, veneellä ei ollu paljoo porukkaa eikä rantakaan ollu tupatentäynnä, vaikka sinne tuli samaan aikaan muitakin paatteja.

Lalaria oli ihan sairas paikka. Aivan totta mitä siitä puhutaan. Kyllä se on Skiathoksen kaunein ranta. Se oli jotenkin todella uniikki. Leuka loksahti samantien auki kun veneen lähestyessä rantaa. Pari kyyneltäkin karkas silmistä. Ihan mieletön mesta. Vaikka oon nähny paljon hienoja paikkoja, niin vaikee verrata tätä mihinkään. Vielä jos olis ollu täysin tyyni keli, niin kaikki olis salee näyttäny vielä kreisimmältä. Lalarian kivien kerääminen on ehdottomasti kielletty. Siitä voi napsahtaa mojova sakko, jos jää kiinni.

Reilu pari tuntia oli aikaa fiilistellä kaunista Lalariaa. Sitten matka jatkui seuraavalle rannalle, Kastro beachille. Kastro on historiallinen alue, josta löytyy vanhat linnoitukset. Ranta on pieni ja nätti. Siellä on myös pikkunen taverna, josta saa syötävää. Rannalta kulkee portaat linnoituksille. Jotkut lähti kiipeämään, mut me jäätiin vaan rantsuun ja tavernaan. Linnoitukset kyllä kiinnosti, mut varattiin niiden tutkimiseen ihan kokonaan toinen päivä. Sinne pääsi nimittäin myös ajamalla. Skiathoksen pohjoisen osan rannoilla oli mun mielestä ihan selkeesti kirkkaampaa vettä. Rannat oli enemmän kivisiä, joten siitä varmaan johtui. Mä itte fiilaan pikkukivirantoja tosi paljon.

Myös Kastrolla oli pari tuntia aikaa hengailuun. Sen jälkeen oli vielä yksi saari Skiathos Townin edustalla katsottavaksi. Venematka takaisin tuntui kestävän kauan kun olin ihan jäässä koko matkan. :D Muuten päivisin oli kyllä lämmin, mut merituuli vielä viilee. Kiva oli päästä tuulen suojaan takas lämpimään. Vika ranta oli Arkos beach, joka sijaitsee samannimisellä pienellä saarella. Se oli tyylikäs pikkunen ranta, jossa myös pieni taverna. Käytiin siellä yksillä. Tässä vaiheessa päivää oli jo ihan hyvä hieman pakoilla aurinkoa... Arkos oli vissiin joku rikkaiden ranta. Näin meille kerrottiin. Pari ihan hienoo jahtia edustalle pysähtyikin ja porukkaa oli rannalle hengailee.

Oli mukava rantahyppelypäivä, vaikkakin se Lalaria itsessään olis jo riittänyt. Siellä olis ollu siistiä olla pidempäänkin ja vaan fiilistellä kaikkea ympärillä olevaa. Vaikka kuvat sieltä näyttää ihan hienoilta, oli se vielä paaaaljon hienompaa siellä paikanpäällä. Oli vaikeeta ikuistaa sitä kaikkee. Onneks se pysyy mielessä aina. Lalariasta tuli vähän mieleen Gotlanti. On hauskaa miten mä vertaan monia paikkoja ihan näihin meidän naapurimaihin. Kreikan monista paikoista tulee myös mieleen Norja. :D Se on hienoo et ihan läheltäkin löytyy yhtä hienoja paikkoja.

Kesäloma nro1: Mandraki, Banana & Xanemos

Biitsilaiffi Skiathoksella jatkuu. Seuraavaks oli vuorossa saaren itäosa. Sinne meneminen oli jo hippusen jänneempää verrattuna päätiellä köröttelyyn. Ensiks ajettiin Skiathos Townista päätien itäiseen päätyyn ja siitä lähdettiin pienemmille mettäteille. Oltiin ekoina päivinä skipattu tän alueen rannat tuulensuunnan takia. Edelleen siellä oli paljon tuulisempaa, mut ei annettu sen haitata. Hengailtiin ensiksi Mandrakin alueella. Siellä oli useempi ranta ja hienoa metsää, hiukan jo korkeauseroakin. Rannoille pääsi vain mönkkärillä, nelivetoisella autolla tai kävellen.

Rannat oli lähes autioita ja se oli niin siistiä. Vain muutamia tyyppejä meidän lisäksi. Ihan parasta.

Mandrakin jälkeen kruisattiin uudelle alueelle. Ihan päätien lopussa on kaksi Banana beachia. Toinen on vähän isompi ja toinen pienempi. Me oltiin muistaakseni suuremmalla. Pienempi on nudistien suosiossa. Bananalla oli enemmän porukkaa kun Mandrakilla ja fiiliskin ihan erilainen. Rantatuolit oli jykeviä ja tyylikkäitä. Lähimaastossa oli myös paljon hienoja taloja. Varmaan vähän paremmille ihmisille. :D

Näiden rantojen jälkeen lähettiin taas köröttelemään kohti Skiathos Townia. Taidettiin me välissä käydä vielä kattomassa muutamia uusia rantoja matkan varrelta. Ihan lopuksi käytiin vielä bongaamassa lentokenttä. Harmillisesti liikennettä ei just sillon pahemmin ollut. Samalla käytiin kattomassa kiitotien päädyissä olevat Xanemos rannat. Toinen rannoista oli vain lähinnä veneiden säilytyspaikka, mut toisessa päässä oli ihan nätti pieni ranta. Me käytiin myös toisena päivänä kattomassa josko lähtis/tulis jotain koneita, mut taas myöhastyttiin vähän.

Meillä oli mönkkäri yhteensä neljä päivää vuokralla. Ensiks kolme päivää, sitten yks päivä välissä, jonka jälkeen päätettiin vielä ottaa yhdeksi vuorokaudeksi. Sen kanssa saaren tutkiminen oli ihan parasta. Pääsi paikkoihin, jonne ei massat liiku ja kyllä se kruisaaminen meni myös ihan aktiviteetistä itsessään. Tunsi ittensä vapaaksi, kun pääs menee just sinne mihin halusi! Seuraavassa postauksessa välipäivän meininkejä.

Kesäloma nro1: Biitsilaiffii Skiathoksella

Tähän alkuun ekana ilmoitusluontoista asiaa. Jostain syystä en pysty enää vastaamaan mun blogeihin tulleisiin kommentteihin. Nään kyllä kommentit ja pystyn kirjottamaan kommenttikenttään vastauksen, mut se katoo samantien johonkin bittiavaruuteen sitä julkaistessa. Oon koittanu bloggerin käyttiksellä, googletilillä ja anonyyminäkin, mut vastaukset ei tuu näkyville. En siis oo tahallaan vastaamatta kenellekkään. En tiiä mikä homma... Edelliseen postaukseen tuli kysymys kamerakalustosta. Kamerana mulla on Canon 6D ja linsseinä tällä reissulla oli mukana Samyangin 14mm f2.8 laajis ja Canonin 40mm f2.8 pannari. Sit välillä mukana kulkee myös Canonin 24-70mm f4 L, mut oon aika ihastunu tohon laajis+pannari komboon. Myös tän postauksen kuvat on otettu kumpaakin linssiä käyttäen.

Sit itse asiaan. Skiathospostaukset jatkuu vielä muutaman pläjäyksen verran. Skiathoksella on aivan hullu määrä rantoja ympäri saarta. Erilaisia ja eritavoin saavutettavia. Toisilla enemmän porukkaa ja toisilla vähemmän. Ihan ekat rantabongaukset suoritettiin kävellen. Skiathos Townin lähellä on pari rantaa. Seuraavaksi lähettiin vesille. Skiathos Townista lähtee paatteja monille rannoille. Varsinkin saaren lounasosiin.

Skiathoksen suosituimmat rannat sijaitsee kaikki lähellä saaren päätietä, lounas ja eteläosissa. Päätien varressa on suurin osa saaren hotelleistakin. Paattikyyti vei meijät Koukounaries beachille. Se oli nätillä paikalla ja sieltä löyty hyvin palveluita. Vessat, erilaisia kiskoja josta sai pientä safkaa, sekä aurinkotuoleja. Porukkaa ei ollut paljon, mut se varmasti johtu meidän loman aikaisesta ajankohdasta. Skiathoksen suosituimmat rannat on aika kansoitettuja kun sesonki on kuumimmillaan. Päätien läheisyydessä olevat rannat on helppo saavuttaa. Parkkipaikkoja löytyy isoimpien biitsien läheltä hyvin. Skiathoksella kulkee hyvin myös bussilla rannalta rannalle.

Me ei haluttu olla bussi/vene aikatauluista riippuvaisia, joten heti ekoina päivinä päätettiin ottaa vuokralle mönkijä. Mönkkärit on useista Kreikan kohteista hävinny törttöilevien kuskien takia, mut Skiathoksella vuokraaminen on vielä mahdollista. Mönkkäreihin on ikärajat ja yhessä vuokrauspisteessä ei meinattu uskoo, et Hene on yli 26-vuotias... :D Samainen mesta varotteli myös kauheesti mönkkärillä ajamisesta, mut uskallettiin kuitenkin ottaa sellanen vuokralle. Vuokraamon tyyppi varmaan aatteli, et tällänen nuori pariskunta kuuluu just siihen törttöileväänkänniporukkaan. Hene on rauhallinen kuski ja liikenne Skiathoksella, ainakin tähän aikaan vuodesta, oli myös rauhallista. Mönkkärin vuokraaminen oli yks parhaita juttuja koko reissussa. Ekaks tutustuttiin päätien läheisyydessä oleviin rantoihin.

Ylläolevassa kuvassa Troulos beach. Päätiellä oli helppo ajaa, ei voinut eksyä ja biitsejä oli tiuhaan. Käytiin monella rannalla, just niillä suosituimmilla alueilla. Lähettiin myös ettimään alueelta vähän rauhallisempia ja pienempiä rantoja. Diamandi oli kiva pikkubiitsi, jonne ensin ajettiin mettätietä, jätettiin mönkkäri kukkulan päälle ja sieltä laskeuduttiin pientä jyrkkää polkua pitkin alas rannalle. Diamandilla oli tosi vähän porukkaa ja ehkä vähän hipahtava meininki. Siellä oli ihmisen hyvä olla. Mitä rauhallisempaa, sen mukavampi.

Kaikilta rannoilta ei ees oo kuvia. Osalla käytiin vaan nopsaan piipahtamassa ja tekemässä nopee arvio oliko se kiva vai ei. Skiathoksella on yli 60 rantaa, joten kaikille löytyy varmasti joku mesta mihin mennä. Valkohiekkaisia rantoja ei löydy, eikä vesikään oo ihan niin superkirkasta kun esim Pargassa, mut nätin kirkasta se silti on. Rannat on pääasiassa kullankeltaisia, jotkut vähän vaaleempia ja jotkut tummempia. Kivirantoja on muutamia, joista yksi oli ihan superkaunis. Siitä lisää omassa postauksessaan. Myös muut rantajutut jatkuu tulevissa postauksissa.