Kolmena päivänä, eli sunnuntaina lähettiin viettää kunnon turistipäivää. Sunnuntaisin Wienissä on kaupat kiinni, samoin osa ravintoloista. Lähettiin aamupäivästä taas liikkeelle ja matkattiin kohti Schönbrunnin linnaa. Mun uinuva sinäinen prinsessani on aina ollu jollain tapaa kiinnostunut tän tyyppisestä historiasta. Palatsin rakennutti keisarinna Maria Teresia ja se valmistui vuonna 1838. Mitä kaikkee linna onkaan nähnyt... Ajatus on todella kutkuttava. Porukkaa oli aika paljon pällistelemässä linnaa ja sitä ympäroiviä puistoja ja puutarhoja. Me otettiin 24 euron hintaiset Classic Passit, joilla pääs tutustumaan palatsiin kokonaisuudessaan (tai siis niille kaikille osille, jotka on yleisölle auki), ympäröivän puiston erillisiin maksullisiin osiin, sekä Gloriette paviljongin näköalaterassille.
Linnakierros oli ohjattu ja lähdöt oli tiettyihin aikoihin. Me venttailtiin seuraavaa lähtöä parisen tuntia, mut se ei haitannu yhtään kun aika meni mukavasti ulkona kierrellen. Linnan sisällä ei saanut kuvata. Kierrokselle valittiin "audio guide", eli saatiin sellanen korvalle laitettava läpyskä josta sai huoneen numeroa painamalla kunkin huoneen sepustukset. Toinen vaihtis olis ollu ihan oikee opas.
Linna ja kaikki sen ympärillä olevat jutut teki kyllä aika vaikuttuneen fiiliksen. Päivä meni tosi nopeesti kierrellen.
Viimeiseksi jätettiin kukkulan päällä komeileva paviljonki. Sieltä näki linnan ja muutenkin oli siistit maisemat joka suuntaan. Ympärillä kohoovat kukkulat näytti siltä, et niille olis ollu kiva mennä patikoimaan. Se oli meillä kyllä suunnitelmissa, mut lopulta ei vaan keretty. Oltais tarvittu pari päivää lisää aikaa. Paviljongissa oli myös kahvila. Käytiin siellä yksillä ennen kämpille lähtemistä.
Linnalla vierähti melkein koko päivä. Meillä oli vähän laihanpuoleisesti eväitä mukana ja kotimatkalla oli niiin kauhee nälkä, et meinas ihan kiukku tulla. Onneks matka ei ollu pitkä ja päästiin aika nopeesti kotikulmille syömään. Löydettiin kiva kreikkalainen rafla. Sen jälkeen käytiin vielä jätskeillä illalla. Ihan meidän kotikulmilta löyty monta hyvää jätskipaikkaa, josta sai italialaisia jädejä. Mä en oo mikään suuri jätskien ystävä, mut pakko sanoo et kyllä se hasselpähkinä jäde oli aika jepa. Seuraavassa postauksessa vielä viimeiset hetket reissulta. Auf Wiedersehen!
tiistai 19. kesäkuuta 2018
perjantai 15. kesäkuuta 2018
Pikaloma Wienissä: Luonnon historiaa & terassihengailua
Edellisen päivän univelat tuli kuitattua kivasti ja koko porukka nukkui sen mitä nukutti seuraavana aamuna. Päivä nro kaksi alkoi siis rauhallisesti. Oltiin liikkeellä vasta joskus 11 tienoilla eikä edes haitannu yhtään. Taas oli ihanan lämmintä. Helle lähenteli Aasian kosteeta kuumuutta ja se tuntui niin hyvältä. Lähettiin kämpiltä käppäilee ilman tarkkoja suunnitelmia. Tai yks missio oli, Hene halus ostaa mulle synttärilahjan. Mulla on synttärit 9.6. ja nyt se osu soppelisti just reissuun. Käytiin Henen kans hakemassa mulle langattomat kuulokkeet. Se oli oikein tarpeellinen ja kiva lahja. Sitten jatkettiin koko porukalla hengailua. Osuttiin johonkin vegaanitorille. Vegehommat näytti olevan iso juttu Wienissä.
Mestoilla pyörimisen jälkeen oli nälkä. Olin jo ennakkoon kattonu netistä yhden raflan joka tarjos kaikkee perinteistä ruokaa gluteenittomana. Kaikki Zum Wohlin annokset oli gluten free, kuinka jees. Kippisteltiin 28-vuotiaalle mulle. Mä valitsin listalta wiener schnitzelin. Oli hyvää ja täyttävää! Edellisestä schnitzelistä olikin aikaa. Tälläsenä ruokavammasena on yleensä turha haaveilla mistään leivitetystä.
Syömisen jälkeen suunnistettiin luonnonhistorialliseen museoon. Se oli mielenkiintoinen mesta ja koko rakennus oli siisti. Täytetyt eläimet oli hiukan tökerön näkösiä, mut eipä se poista sitä kuinka mielenkiintoisia kaikki luontojutut on. Meillä meinas kyl tulla lopulta vähän kiire, kun museon sulkemisaika alkoi lähestyä. Useempi tunti hurahti ihan huomaamatta. Jäätiin alkuun tuijottelee kiviä vähän pitkäks aikaa. :D Saana oli kiertäny jo puolet museosta, kun me poikien kans katteltiin innokkaana naama kiinni lasissa vitriinissä olevia kiviä... Kerettiin kuitenkin näkee koko museon tarjonta, mut vikat osastot meni kyllä aika hätäsesti. Museon pääsymaksu oli muistaakseni kympin.
Museolta lähdettiin tutustumaan kaupungin keskustaan eli Innere Stadtiin. Käytiin jädellä, kahvilla ja makkara-annoksetkin maisteltiin. Keskusta oli nättiä aluetta, mut siellä ei tällä reissulla tullu enempää hengattua. Ihan kaikkee ei vaan kerkee näin pikasella visiitillä.
Illalla käytiin ihmettelemässä jokea, Tonavan kanavaa. Joen rantsuun pääs kätevästi taas metrolla.
Jokivarsi näytti hauskalta paikalta. Pysähdyttiin kivan näköselle laivabaarille, Badenschiffille. Baarin lisäksi laivassa oli uima-allas. Osassa kohtaa paattia oli joku yksityistilaisuus, mut me löydettiin hyvä mesta laivan päällä olevalta terdeltä. Oli ihanaa istuskella lämpimässä kelissä, kattoa jokivartta kulkevia ihmisiä ja nautiskella kylmää juomaa. Vähän olis tehny mieli mennä uimaankin, mut ei ollu mitään kamoja mukana. :D
Ei yhtään huonompi 28vee synttäripäivä. En mä kyl edes päivän mittaan muistanu et oli "mun päivä". Poikettiin kanavalta poistuessa vielä kotikadun irkkuhenkisessä kapakassa. Kun päivän käpyttelee kaupungilla, on väsy joten oltiin taas ihan ihmisten aikaan takaisin kämpillä ja nukkumassa. Täyty keräillä voimia taas seuraavan päivän koitoksiin! Niistä lisää taas seuraavassa postauksessa.
Mestoilla pyörimisen jälkeen oli nälkä. Olin jo ennakkoon kattonu netistä yhden raflan joka tarjos kaikkee perinteistä ruokaa gluteenittomana. Kaikki Zum Wohlin annokset oli gluten free, kuinka jees. Kippisteltiin 28-vuotiaalle mulle. Mä valitsin listalta wiener schnitzelin. Oli hyvää ja täyttävää! Edellisestä schnitzelistä olikin aikaa. Tälläsenä ruokavammasena on yleensä turha haaveilla mistään leivitetystä.
Syömisen jälkeen suunnistettiin luonnonhistorialliseen museoon. Se oli mielenkiintoinen mesta ja koko rakennus oli siisti. Täytetyt eläimet oli hiukan tökerön näkösiä, mut eipä se poista sitä kuinka mielenkiintoisia kaikki luontojutut on. Meillä meinas kyl tulla lopulta vähän kiire, kun museon sulkemisaika alkoi lähestyä. Useempi tunti hurahti ihan huomaamatta. Jäätiin alkuun tuijottelee kiviä vähän pitkäks aikaa. :D Saana oli kiertäny jo puolet museosta, kun me poikien kans katteltiin innokkaana naama kiinni lasissa vitriinissä olevia kiviä... Kerettiin kuitenkin näkee koko museon tarjonta, mut vikat osastot meni kyllä aika hätäsesti. Museon pääsymaksu oli muistaakseni kympin.
Museolta lähdettiin tutustumaan kaupungin keskustaan eli Innere Stadtiin. Käytiin jädellä, kahvilla ja makkara-annoksetkin maisteltiin. Keskusta oli nättiä aluetta, mut siellä ei tällä reissulla tullu enempää hengattua. Ihan kaikkee ei vaan kerkee näin pikasella visiitillä.
Illalla käytiin ihmettelemässä jokea, Tonavan kanavaa. Joen rantsuun pääs kätevästi taas metrolla.
Jokivarsi näytti hauskalta paikalta. Pysähdyttiin kivan näköselle laivabaarille, Badenschiffille. Baarin lisäksi laivassa oli uima-allas. Osassa kohtaa paattia oli joku yksityistilaisuus, mut me löydettiin hyvä mesta laivan päällä olevalta terdeltä. Oli ihanaa istuskella lämpimässä kelissä, kattoa jokivartta kulkevia ihmisiä ja nautiskella kylmää juomaa. Vähän olis tehny mieli mennä uimaankin, mut ei ollu mitään kamoja mukana. :D
Ei yhtään huonompi 28vee synttäripäivä. En mä kyl edes päivän mittaan muistanu et oli "mun päivä". Poikettiin kanavalta poistuessa vielä kotikadun irkkuhenkisessä kapakassa. Kun päivän käpyttelee kaupungilla, on väsy joten oltiin taas ihan ihmisten aikaan takaisin kämpillä ja nukkumassa. Täyty keräillä voimia taas seuraavan päivän koitoksiin! Niistä lisää taas seuraavassa postauksessa.
torstai 14. kesäkuuta 2018
Pikaloma Wienissä: Shoppailua & Wiener Prater
Olipas kivaa pitkästä aikaa reissata Euroopassakin. Se on jääny mulla vähän vähemmälle tässä vuosien varrella, kun pidemmät lomat on suuntautunut lähes aina johonkin Aasiaan tai sit on ollu kalareissuja täällä pohjolan naapurimaissa. Edellisen vastaava reissu oli 2014 syksyllä, silloin kohteena Praha. Sitä edelliset meneekin vuosille 2004 ja 2005 kun reissattiin perheen kanssa autolla Itävallassa ja Saksassa.
Nyt kohteena Wien ja reissuseurana Hene, Riku ja Saana. Paketoitiin reissu jo alkuvuodesta. Lähtöä edeltävänä iltana Joensuun vahvistukset, Riku ja Saana tuli meillä ja sitten seuraavana aamuna 8.6. lähettiin kukonlaulun aikaan kentälle. Lufthansan lento Frankfurtiin lähti jo klo 6.10, hyhhyh. Frankissa vaihettiin konetta ja perillä Wienissä oltiin joskus aamupäivästä. Löydettiin kämpälle helposti.
Meillä oli kämppä ihan superhyvällä sijainnilla. Sivukatu Mariahilfer Staßelta. Ihan metropysäkin vieressä ja kaikkien palveluiden läheltä. Lähettiin aika nopeesti kilistelyiden jälkeen kattomaan mitä kauppoja kadulta löytyy. Mariahilfer Staße on tunnettu ostoskatu. Jopa minä, shoppailun vihaaja, löysin ittelleni uudet shortsit. Kaupoilla kiertelyn jälkeen tultiin hetkeks huilaa kämpälle. Oli aikamoinen väsy kun edellisen yön unet oli jääny aika lyhkäseks ja siihen vielä useempi tunti matkustusta päälle. Hene otti vartin tirsat, mä käperryin viekkuun ja nukuinkin ite sit varmaan tunnin. :D Teki hyvää. Muutenkin oli kivaa hetki rentoilla, ei aina tarvii tohottaa täysii. Meijän kämpillä oli kiva parveke. Kelikin mitä mainion, melkein 30 astetta lämmintä. Mikäs siinä ollessa. Koko reissun ajan oli tosi lämpimät kelit. Aii että.
Alkuillasta lähettiin testaamaan metrolla kulkemista. Hene on ollu Wienissä kerran aikasemmin ja kehu kaupungin julkista liikennettä. Otettiin jo kentältä sellaset matkaliput, joilla pääs kulkemaan vapaasti 72h. Se maksoi noin 18e. Mietittiin myös Vienna City Cardia, joka olis ollu vähän kalliimpi ja sillä olis saanu jotain alennuksia esimerkiks museoista, mut päädyttiin sit vaan tohon julkisenliikenteen lippuun.
Kaikki meistä oli miettiny itekseen muutamia tärppejä mitä kaupungissa olis kiva nähä. Huvipuistojen ystävänä mua kiinnosti Wiener Prater. Mä oon ihan hulluna huvipuistoihin. Kaikki ne valot ja se fiilis, joka niissä on. Aina ei edes tarvii mennä laitteisiin vaan on kiva hengailla ihan muuten vaan. Tykkään toki niistäkin laitteistakin. Myös korkeelle on aina päästävä, joten mikä onkaan parempi tapa yhdistää näitä kaikkia diggailuja, kun nousta Wiener Riesenrad maailmanpyörän kyytiin. Kierroksen hinta oli 10e per nassu. Oli aika mielenkiintoista miettiä, et mitä kaikkee Riesenrad onkaan nähny, se on kuitenkin rakennettu vuonna 1897. Se otti hittiä toisen maailmansodan aikaan, mut sit rakenettiin uudestaan ja palautettiin käyttöön 1947. Osassa vaunuista oli hienot kattaukset ja niissä pystyi illastamaan. Me arvatenkin oltiin ihan normaalilla sikaostastolla. :D
Huvipuisto oli kiva kokemus. Vähän himottanut käydä muissakin laitteissa, mut jääköön se nyt ensi kertaan. Huvipuistolta lähettiin takaisin omille kulmille. Käytiin Mariahilferiltä kebapit mukaan ja mentiin mussuttamaan niitä kämpille. Kaupungissa oli ihan hirveesti kebukojuja. Syömisen jälkeen silmäluomet alkoi painaa niin pahasti, et oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan. Vaikka väsymys painoi koko päivän, oli päivä silti oikein onnistunut. Heti ekan päivän jälkeen kaupunki tuntui kivalta paikalta. Lisää reissusta pian...
Nyt kohteena Wien ja reissuseurana Hene, Riku ja Saana. Paketoitiin reissu jo alkuvuodesta. Lähtöä edeltävänä iltana Joensuun vahvistukset, Riku ja Saana tuli meillä ja sitten seuraavana aamuna 8.6. lähettiin kukonlaulun aikaan kentälle. Lufthansan lento Frankfurtiin lähti jo klo 6.10, hyhhyh. Frankissa vaihettiin konetta ja perillä Wienissä oltiin joskus aamupäivästä. Löydettiin kämpälle helposti.
Meillä oli kämppä ihan superhyvällä sijainnilla. Sivukatu Mariahilfer Staßelta. Ihan metropysäkin vieressä ja kaikkien palveluiden läheltä. Lähettiin aika nopeesti kilistelyiden jälkeen kattomaan mitä kauppoja kadulta löytyy. Mariahilfer Staße on tunnettu ostoskatu. Jopa minä, shoppailun vihaaja, löysin ittelleni uudet shortsit. Kaupoilla kiertelyn jälkeen tultiin hetkeks huilaa kämpälle. Oli aikamoinen väsy kun edellisen yön unet oli jääny aika lyhkäseks ja siihen vielä useempi tunti matkustusta päälle. Hene otti vartin tirsat, mä käperryin viekkuun ja nukuinkin ite sit varmaan tunnin. :D Teki hyvää. Muutenkin oli kivaa hetki rentoilla, ei aina tarvii tohottaa täysii. Meijän kämpillä oli kiva parveke. Kelikin mitä mainion, melkein 30 astetta lämmintä. Mikäs siinä ollessa. Koko reissun ajan oli tosi lämpimät kelit. Aii että.
Alkuillasta lähettiin testaamaan metrolla kulkemista. Hene on ollu Wienissä kerran aikasemmin ja kehu kaupungin julkista liikennettä. Otettiin jo kentältä sellaset matkaliput, joilla pääs kulkemaan vapaasti 72h. Se maksoi noin 18e. Mietittiin myös Vienna City Cardia, joka olis ollu vähän kalliimpi ja sillä olis saanu jotain alennuksia esimerkiks museoista, mut päädyttiin sit vaan tohon julkisenliikenteen lippuun.
Kaikki meistä oli miettiny itekseen muutamia tärppejä mitä kaupungissa olis kiva nähä. Huvipuistojen ystävänä mua kiinnosti Wiener Prater. Mä oon ihan hulluna huvipuistoihin. Kaikki ne valot ja se fiilis, joka niissä on. Aina ei edes tarvii mennä laitteisiin vaan on kiva hengailla ihan muuten vaan. Tykkään toki niistäkin laitteistakin. Myös korkeelle on aina päästävä, joten mikä onkaan parempi tapa yhdistää näitä kaikkia diggailuja, kun nousta Wiener Riesenrad maailmanpyörän kyytiin. Kierroksen hinta oli 10e per nassu. Oli aika mielenkiintoista miettiä, et mitä kaikkee Riesenrad onkaan nähny, se on kuitenkin rakennettu vuonna 1897. Se otti hittiä toisen maailmansodan aikaan, mut sit rakenettiin uudestaan ja palautettiin käyttöön 1947. Osassa vaunuista oli hienot kattaukset ja niissä pystyi illastamaan. Me arvatenkin oltiin ihan normaalilla sikaostastolla. :D
Huvipuisto oli kiva kokemus. Vähän himottanut käydä muissakin laitteissa, mut jääköön se nyt ensi kertaan. Huvipuistolta lähettiin takaisin omille kulmille. Käytiin Mariahilferiltä kebapit mukaan ja mentiin mussuttamaan niitä kämpille. Kaupungissa oli ihan hirveesti kebukojuja. Syömisen jälkeen silmäluomet alkoi painaa niin pahasti, et oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan. Vaikka väsymys painoi koko päivän, oli päivä silti oikein onnistunut. Heti ekan päivän jälkeen kaupunki tuntui kivalta paikalta. Lisää reissusta pian...
tiistai 5. kesäkuuta 2018
Vaellus talvella vs. kesällä
Vaikka oonkin aina ollu kesäfiilistelijä tehny eräharrastuksia lähinnä vaan kesäisin, oon pitkän aikaa miettiny et joskus pitäis lähtee vaeltamaan talvella. Ekan vaelluksen kesällä tein elokuussa 2008, siitä tulee siis kohta kymmenen vuotta. Sitä ennen en ollu harrastanu oikeestaan yhtään mitään erähommia. Sille tielle jäin. Vasta kuitenki nyt tuli testattua toi talvivaellus. Meille sattu ehkä vähän liian hyvät kelit, ne olis voinu olla paljon karummat ja kylmemmät. Nyt lämpötilat oli samaa luokkaa kun joskus kesäisinkin. :D Molemmissa vuodenajoissa on omat puolensa. Aattelin vähä koota omia ajatuksia näistä kahdesta eri ajanjaksosta. Kummasta pidän enemmän yms.
LIIKKUMINEN - Mä en oo hiihtäny kunnolla sitten ala-asteen, joten tuli vähän niinkun yllätyksenä kuinka mukava tapa se on liikkua. Myös kesäinen kulkeminen jalan on jees, mut pakko kyl sanoa et suksilla matka kulkee kevyemmin. Välillä mulla tuntu Kebnelle menevän vähän liiankin kepeesti. Meitä oli pari tyyppiä kenelle muun ryhmän vauhti oli aika hidas. Väkisin hitaasti eteneminen on aika raskasta, mut tietty pakollista kun hitaimman mukaan aina kuljetaan porukassa. Sen lisäks et suksilla matka etenee mukavasti, on meno talvisin myös tasaisempaa. Ainakin näissä meidän lähi erämaissa. Ihan sama onko reitillä suota, kivikkoa tai vaikka joki kun kaikki on lumen alla. Kesäsin varsinkin suolla kulkeminen on raskasta. KANTAMUKSET - Tää liittyy vähän tohon edelliseen. Kesäisin kaikki paino on rinkassa eli selässä, talvisin tavarat kulkee kätevästi ahkiossa. Ahkion pakkaamisen kanssa ei tarvii olla ihan niin tarkka kuin rinkan. Siis painon kanssa. Toki jos rinkka on tosi kevyt, menee matkat tosi iisisti, mut heti kun selkään tulee kuormaa lisää, hidastaa se myös liikkumista. Ei älyttömän täyteen ahdattu ahkiokaan tietekään ihan kepeesti kulje, mut väittäisin et se on silti helpompaa vetää perässä kun painava rinkka selässä. Kummastakin kyllä tykkään, ahkion roudaamisesta ja rinkan kantamisesta. Viime kesänä Käsivarren reissulla mun rinkka paino 30kg ja ihan hyvin kaikki meni silti.
LEIRIYTYMINEN - Talvisin leirityminen on vapaampaa, tietenkin paikkojen sääntöjä noudattaen. Kesäisin vesi määrittää leiriytymispaikkoja. Teltta pistetään pystyyn mielellään jonkun virtaavan veden äärelle ja reitti suunnitellaan niin että se toteutuu. Talvisin juomavesi sulatetaan pääasiassa lumesta, joten vesiasia ei ainakaan määritä leiripaikkaa. Muuten leiripaikan valinnassa pätee samat "säännöt" kesät talvet. Tuulialttius, turvallisuus, telttapaikan pohja noin esimerkiks... RUOKA - Kesäisin täytyy miettiä ruokia sen mukaan mitä saa säilymään, vaikka lämpötila nousisi. Talvella se ei oo niin tarkkaa, koska kuitenkin on kylmä. Ruuat säilyy paremmin. Tosin kovalla pakkasella täytyy pitää mielessä jäätyminen. Talvisin ruokaa kannattaa kokkailla bensakeittimellä (jos siis notskin tekeminen on poissuljettua). Ite tykkään enemmän käyttää kasukeitintä, mut ne ei välttämättä toimi pakkasella ilman jonkinlaista esilämmitystä. Meidän Kebnen reissulla olis kyllä ihan hyvin voinu kokkailla kaasulla kun kelit oli niin lämpimät. Jotkut käyttää molempia. Ekaks lämmitetään teltta bensakeittimen avulla ja sit kokkaillaan kaasulla. Kaasukeittimella keitellessä pystyy lämpötilaa vähän säätää, toisin kuin bensalla. Se tohottaa samaa koko ajan.
YLEINEN HENGAILU - Jälleen kerran, meille kun sattui talvireissulle kunnon lämpökelit oli leirissä hengailu aika siistiä. Kiva oli istuskella hengalle ja nauttia keväisestä auringonpaisteesta. Olosuhteet olis voinu olla ihan toiset. Meidän reissulla yks mukana ollut tyyppi oli ollu viime vuonna myös Kebnellä, eikä koko retkikunta päässyt etenemään muutamaan päivään mihinkään kovan talvimyräkän takia. Silloin ei paljoo teltasta ulos lähdetä. Kesäisin on varmempaa osua parempiin keleihin. Toki myös kesäaikaan on myräköitä jotka pakottaa telttaan, mut silti kokisin et paremmat mahikset yleiseen porukassa hengailuun on kesäisin. HARRASTUSTEN YHDISTÄMINEN - Kummassakin on puolensa, riippuen siitä tietenkin et mitkä ne omat kiinnostuksen kohteet on. Ittelle kesä on parempi, koska kalastus. Talvivaellukseen vois yhdistää pilkkimistä, jos se kiinnostaa. Kebnen reissulla oli mukana vapaalaskijoita, jotka fiilisteli alueen mahdollisuuksia siihen hommaan. Löytyyhän noita!
Tässä tälläsiä pointteja joita pohdin omassa pienessä päässäni. Kummassakin vuodenajassa on tosiaan puolensa. Talvivaellukselle on päästävä uudestaan. Mut kyllä se kesä on edelleen enemmän mun juttu! Kivaa että molempia pääsee halutessaan harrastamaan.
LIIKKUMINEN - Mä en oo hiihtäny kunnolla sitten ala-asteen, joten tuli vähän niinkun yllätyksenä kuinka mukava tapa se on liikkua. Myös kesäinen kulkeminen jalan on jees, mut pakko kyl sanoa et suksilla matka kulkee kevyemmin. Välillä mulla tuntu Kebnelle menevän vähän liiankin kepeesti. Meitä oli pari tyyppiä kenelle muun ryhmän vauhti oli aika hidas. Väkisin hitaasti eteneminen on aika raskasta, mut tietty pakollista kun hitaimman mukaan aina kuljetaan porukassa. Sen lisäks et suksilla matka etenee mukavasti, on meno talvisin myös tasaisempaa. Ainakin näissä meidän lähi erämaissa. Ihan sama onko reitillä suota, kivikkoa tai vaikka joki kun kaikki on lumen alla. Kesäsin varsinkin suolla kulkeminen on raskasta. KANTAMUKSET - Tää liittyy vähän tohon edelliseen. Kesäisin kaikki paino on rinkassa eli selässä, talvisin tavarat kulkee kätevästi ahkiossa. Ahkion pakkaamisen kanssa ei tarvii olla ihan niin tarkka kuin rinkan. Siis painon kanssa. Toki jos rinkka on tosi kevyt, menee matkat tosi iisisti, mut heti kun selkään tulee kuormaa lisää, hidastaa se myös liikkumista. Ei älyttömän täyteen ahdattu ahkiokaan tietekään ihan kepeesti kulje, mut väittäisin et se on silti helpompaa vetää perässä kun painava rinkka selässä. Kummastakin kyllä tykkään, ahkion roudaamisesta ja rinkan kantamisesta. Viime kesänä Käsivarren reissulla mun rinkka paino 30kg ja ihan hyvin kaikki meni silti.
LEIRIYTYMINEN - Talvisin leirityminen on vapaampaa, tietenkin paikkojen sääntöjä noudattaen. Kesäisin vesi määrittää leiriytymispaikkoja. Teltta pistetään pystyyn mielellään jonkun virtaavan veden äärelle ja reitti suunnitellaan niin että se toteutuu. Talvisin juomavesi sulatetaan pääasiassa lumesta, joten vesiasia ei ainakaan määritä leiripaikkaa. Muuten leiripaikan valinnassa pätee samat "säännöt" kesät talvet. Tuulialttius, turvallisuus, telttapaikan pohja noin esimerkiks... RUOKA - Kesäisin täytyy miettiä ruokia sen mukaan mitä saa säilymään, vaikka lämpötila nousisi. Talvella se ei oo niin tarkkaa, koska kuitenkin on kylmä. Ruuat säilyy paremmin. Tosin kovalla pakkasella täytyy pitää mielessä jäätyminen. Talvisin ruokaa kannattaa kokkailla bensakeittimellä (jos siis notskin tekeminen on poissuljettua). Ite tykkään enemmän käyttää kasukeitintä, mut ne ei välttämättä toimi pakkasella ilman jonkinlaista esilämmitystä. Meidän Kebnen reissulla olis kyllä ihan hyvin voinu kokkailla kaasulla kun kelit oli niin lämpimät. Jotkut käyttää molempia. Ekaks lämmitetään teltta bensakeittimen avulla ja sit kokkaillaan kaasulla. Kaasukeittimella keitellessä pystyy lämpötilaa vähän säätää, toisin kuin bensalla. Se tohottaa samaa koko ajan.
YLEINEN HENGAILU - Jälleen kerran, meille kun sattui talvireissulle kunnon lämpökelit oli leirissä hengailu aika siistiä. Kiva oli istuskella hengalle ja nauttia keväisestä auringonpaisteesta. Olosuhteet olis voinu olla ihan toiset. Meidän reissulla yks mukana ollut tyyppi oli ollu viime vuonna myös Kebnellä, eikä koko retkikunta päässyt etenemään muutamaan päivään mihinkään kovan talvimyräkän takia. Silloin ei paljoo teltasta ulos lähdetä. Kesäisin on varmempaa osua parempiin keleihin. Toki myös kesäaikaan on myräköitä jotka pakottaa telttaan, mut silti kokisin et paremmat mahikset yleiseen porukassa hengailuun on kesäisin. HARRASTUSTEN YHDISTÄMINEN - Kummassakin on puolensa, riippuen siitä tietenkin et mitkä ne omat kiinnostuksen kohteet on. Ittelle kesä on parempi, koska kalastus. Talvivaellukseen vois yhdistää pilkkimistä, jos se kiinnostaa. Kebnen reissulla oli mukana vapaalaskijoita, jotka fiilisteli alueen mahdollisuuksia siihen hommaan. Löytyyhän noita!
Tässä tälläsiä pointteja joita pohdin omassa pienessä päässäni. Kummassakin vuodenajassa on tosiaan puolensa. Talvivaellukselle on päästävä uudestaan. Mut kyllä se kesä on edelleen enemmän mun juttu! Kivaa että molempia pääsee halutessaan harrastamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)































































