Rinteillä taas!

Viimevuoden lokakuussa muistelin lämmöllä reilun vuoden takaista roadtrippiä pohjoiseen. Samaan syssyyn vinkkailin, et olispa kiva lähtee taas uudestaan porukalla rinteille ja muutenki nauttimaan lumisista maisemista. Eipä menny kauaa kun lähtijöitä oli taas kasassa ja ajankohtakin päätettynä. Pari viikkoa sitten, eli tammikuun ekalla viikolla lähettiin vanhojen eräopiskelukavereiden kanssa Ylläkselle. Piian, Jussin ja Gerin lisäksi menossa mukana oli myös mun faija. Tehtiin aikoinaan yhessä laskureissuja. Ainoot meijän perheestä ketkä on lajiin hurahtanut. Minä, Piia ja Faija tultiin Jussin möksälle pe 3.1 ja Geri liittyi seuraan seuraavana päivänä. Ekana päivänä ei vielä keretty mäkeen. Päivä meni hoidellessa käytännönasioita, kaupassa käyntiä esim. Illalla Piia kokkaili ihan ihan älyttömän hyvät ruokahommelit!

Lauantaina päästiin sitten ihan tositoimiin eli rinteeseen! Ylläksellä ja myös Levillä (jossa käytiin myöhemmin) oli aika huono lumitilanne. Tai on varmaan edelleenkin. Luonnonlunta vain nelisenkymmentä senttiä. Ylläksellä ei edes oikein lumeteta rinteitä, joten niitä oli auki vain pari hassuu. Rinteet on kuitenkin aika pitkiä, joten kyllä niillä sai lasketteluhimoaan tyynnytettyä. Oltiin Ylläsjärven puoleisilla rinteillä.

Päivät tuntuu tähän aikaan vuodesta niin lyhyiltä, kun on valosaa vain hetkisen aikaa päivällä. Geri oli saapuessaan ihan ihmeissään auringosta. Saariselällä ei aurinkoa oltu hetkeen nähty. Geri oli ollu siellä just kuukauden hiihdonopettajan hommissa. Eka laskupäivä meni mulla uusiin kamoihin tutustuen. Oli hieman hankaluuksia saada monoihin sopiva kiristys ja suksienkin kanssa oli vähän hakemista. Sillon kun oli valitsemassa uusia suksia, Jussi vähän varoitteli et noi voi olla vähän vaikeet, mut kyl sä niillä pärjäät. Ehkä suurin haaste niiden kanssa oli se, et en oo koskaan harjotellu ihan kunnolla oikeeta tekniikkaa carving käännökseen. Oon vaan yrittäny muilta kattoa et miten homma toimii, mut mitään ohjeita mulla ei ollu. Oli kiva että illalla käytiin Gerin kanssa tekniikkaa läpi. Sain muutamat tosi hyvät tipsit, mitä en ollu aikasemmin tajunnu!

Toinen laskupäivä ei sit mennykkään ihan putkeen. Jo aamulla kun oltiin tekemässä lähtöö, tajusin et kaikki ei oo ihan ok. Sydän tykytti tiuhaa tahtii ja päässä heitti. Ihan kun olisin ollu kännissä. Edellisenä yönä en saanu nukuttua, vaikka olin illalla tosi väsyny. Jo illalla oli ollu vähän huono olo. Mulla iskee nestehukka aika helposti, mut olin kyllä juonu edellisenä päivänä ihan reippaasti. Kun lähettiin laskee ekaa rinnettä, oli pakko pysähtyy melkein heti. Olisin kauheesti halunnu päästä harjottelee käytännössä niillä vinkeillä joita Geriltä sain, mut kroppa ei toiminut yhtään. Jalat tuntu raskailta ja koko kroppa tärisi. Piia yritti tsempata et kyl se siitä, mut mun oli pakko vaan päästä alas. Se oli kyllä hirvein lasku ikinä. Koko ajan oli huono olo ja tuntu et oksu lentää ihan just nyt. Pääsin alas, tulin hissillä muiden mukana vielä kertaalleen ylös ja menin rinteen päällä olevaan Ylläskammiin juomaan lämmintä mehua ja vähän ottaa lepiä. Harmitti iiiiiihan vietävästi. Hirvee hinku laskee, mut ei vaan pysty. Mä en tykkää valittaa, enkä varsinkaan luovuttaa mut pakko oli pysähtyy. Olo korjaantu vähän mehulla ja sipseillä, mut ei kuitenkaan ollu koko päivänä mikään hyvä. Muutkin tuli Kammille pitää mulle hetkeks seuraa. Olin siellä parisen tuntia ja laskin varovasti suoraan lounaalle. Vasta lounaan jälkeen olo oli sen verran kohentunu, et pääsin takas laskuhommiin. Edelleen piti ottaa iisisti, mut onneks sentään pääsin vielä hetkeks rinteille. En tiiä mitä ihmettä kävi. Olin kuitenkin pitäny nesteytyksestä ja syömisistä hyvää huolta.

Oli muuten ihan hassut kelit. Kun lähtee pohjoiseen, sitä jotenkin olettaa ja odottaa et kohta palellaan parinkymmenen asteen pakkasissa, mut eipä tällä kertaa. Ihan mietoa pakkasta vain, max kybä. Tokana iltana Ylläksen gondolihissin alaasema näytti +4. :D Whaaat. Kun ankkurihissillä matkasi huipulle, tuli naamalle muutama vesipisarakin. Tuntu jotenkin ihan hassulta olla tollasessa kevätkelissä tammikuussa.

Kolmas, eli viimeinen (!!!) laskupäivä vietettiin eri maisemissa. Lähettiin aamupäivästä Leville. Myöskään Levillä ei ollut rinteitä niin paljoo auki kun yleensä, mut monipuolisemmin kun Ylläksellä kuitenkin. Vähän piti kikkailla eri alueilta toiselle siirtymisiä, kun osa rinteistä oli kiinni. Mä kävin Levillä ekan kerran vasta vuosi sitten. Tykästyin sen monipuolisuuteen. Rinteitä on moneen makuun, osa paljaammilla alueilla ja osa puurajan alapuolella. Kivoja profiileja ja aina löytyy alueita, jossa ei ole paljon porukkaa. Nyt ei kyllä ollu sitä ongelmaa missään, mut esim viime vuonna olin hiihtolomien aikaan ja siltikin joitain rinteitä pääs tykittää ihan yksikseen!

Tuntu niin ihanalta kun kroppa oli taas kunnossa! Olin jälleen oma itseni ja pääsin laskemaan kunnolla. Onneksi hyvä fiilis palasi taas viimeiseksi päiväksi ja se kruunasi sitten koko reissun. Todella kiva päivä. Koin myös oivalluksia oikeenlaiseen käännökseen niillä Gerin opeilla ja se lisäs kivaa fiilistä entisestään. Kaiken kukkuraksi aurinkokin tuli morjestamaan. Seuraavana aamuna lähdettiin takaisin etelään. Oikein kiva reissu, mut jätti kyllä kauheen laskuhimon vielä päälle. Harmitti se yksi melkein hukkaan menny päivä sen huonon olon takia ja se, et tää oli nyt toinen kerta Ylläksellä, mut vieläkään en oo saanu siitä kunnollista kuvaa kun rinteitä oli niin vähän auki. Ehkä senkin näkee paremmin vielä joskus. Kiitoksia reissuseuralaisille, että saatiin reissu järkkäiltyä! Kiva että opiskeluvuodelta jäi kivoja tyyppejä elämään, jonka kanssa tehdä tälläsiä reissuja. :)