Nyt on tämäkin saakelin sirkus saatu pakettiin. Ja vielä ihan hyvällä menestyksellä lopulta. Korona pakotti laittaa järjestelyt häiden osalta uusiksi keväällä. Vihille mentiin melkein suunnitellussa aikataulussa (postaus keväältä), mut isompi juhla siirty myöhemmäksi. Siirrettiin juhlat tarpeeks kauas, eli marraskuulle. Eipä sillon voinu yhtään tietää, et mikä meno syksyllä taas alkoi. Vielä loppukesälle oltiin ihan rauhallisin mielin koko hommasta, mut sit pidemmälle syksyy mentäessä alkoi uusi stressi kummallakin. Onko juhlien järjestäminen mahdollista, tai onko siinä oikeesti yhtään mitään järkee tälläsenä aikana. Hanskat meinas lentää tiskiin muutamaan otteeseen, kun stressaaminen tälläsen "turhan" takia tuntu niin tyhmältä. Häät ei siis todellakaan oo turha juttu, mut oltiin menty jo naimisiin ja enää olis "vaan" juhlat. Ollaan oltu koronan ja siihen liittyvien ohjeistuksien kanssa suhteellisen tarkkoja, joten sekin mietitytti et vesittyykö kaikki efortti jos lähetään juhlimaan ison porukan voimin.
Siirtämisrumbaan ei enää uudestaan jaksettu lähtee, joten järjestämisen rinnalla toinen vaihtis oli peruu juhlat ja olla pitämättä kokonaan. Lopulta yleisön kannustuksista rohkaistuneena päätettiin pitää kemut. Stressi koronasta ja siihen liittyvistä järjestelyistä kesti ihan viimeiseen asti, mutta itse hääjuhlapäivänä kaikki meni hyvin. Stressi oli poissa kun tiedettiin, et oltiin parhaamme tehty sen eteen että kaikki onnistuu turvallisesti, mut myös rennolla meiningillä. Saatiin hyvää palautetta informaatiosta ennen juhlia. Osa kutsutuista jäi arvatenkin pois. Se oli meille täysin ok. Ohjeistettiin jengiä niin, et jos on vähänkään epävarma olo, että uskaltaako tulla niin sit vaan meille suoraan siitä viestiä. Alleviivattiin myös sitä, et jos on vähänkään kipee olo, niin sillon kans jättää tulematta. Vaikka ilmotus tuliskin ihan viimemetreillä. Kevään suunnitelmissa meitä piti olla yhteensä 68 henkee, mut lopulta juhliin osallistui vähän päälle 40. Se oli oikeestaan aika passeli määrä porukkaa! Tottakai jos tilanne olis ollu toinen, oltais mielellämme haluttu nähdä kaikkia niitä reilua kuuttakymmentä tärkeetä tyyppiä, mut tähän hätään tää oli oikein jees. Jokainen paikalle tullut ja myös hengessä muuten mukana olleet tyypit on meille tärkeitä.
Meidän kemut oli Myllysalissa. Se on karun kaunis, yksinkertainen vanha tila Suomenlinnassa. Hääpaikkaa etsiessä se oli heti kummankin mieleen. Meillä ei ollut paljon mitään koristeita. Ei kumpikaan tykätä ylimääräisestä krääsästä, askartelusta tai isojen kamamäärien roudailusta, joten ihanaa että Myllysali on itessään jo niin nätti. Juhlat meillä oli rennot. Ei kauheesti mitään ohjelmaa, vaan rentoa oleilua ja juttelua. Meillä oli yks tietovisa, puheita ja tanssi. Siinä kaikki virallinen. Ruokapuolen hoiti Hodarifillari. Haluttiin juhliin tarjoiluksi jotain mikä näyttää meiltä ja sopii pieneen budjettiin. Ei ollu varaa järjestää hienoa istuvaa illallista, eikä se toisaalta olis ollu edes meijän tyyliäkään. Hodarifillari oli ihan mahti ratkaisu, josta kaikki diggas. Myllysaliin saa hankkia ruuat ja juomat itse. Se oli meille tärkee kriteeri tilaa ettiessä. Juomat haettiin Tallinnasta just ennen koronasulkua. Alkushamppanjat Hene toi Pariisista, sillon kun duuneja oli vielä normaalisti. Astiat vuokrattiin Jubileesta.
Kiva oli kattoa miten jengi nautti olostaan. Saatiin kiitosta siitä, että uskallettiin järjestää juhlat. Moni koki sen tosi hyvänä ja iloisena piristyksenä harmaaseen syksyyn ja koko tähän vallitsevaan tilanteeseen. Niin myös me. Onneks järjestettiin sillon ku järjestettiin. Tilanne meni taas niin huonoks, et enää ei kyl millään olis kannattanu/kehdannu. Jännäily ei kyllä loppunu ihan heti juhlien jälkeen. Toivottiin et kaikki on terveitä vielä kemujen jälkeenkin. Niin onneksi kävi. Ei jälkipyykkiä. Juhlat meni hyvin ja niin myös niiden jälkeinen aika.
On mulla kyllä mahti ukko. Oli kiva kuulla miten ihmiset meistä puhu juhlissa. Sanottiin et meijän suhde on tasavertainen ja tasapainoinen. Me pystytään ihan täysii allekirjottaa se. Juteltiin myös muutaman tyypin kanssa siitä kuinka hyvää me ollaan toisillemme tehty. Vaikka se kuulostaa tosi kliseiseltä ni tuotiin toisillemme joku maaginen puuttuva palanen, joka teki meistä entistä parempia yksilöinä. Sekin kuulemma näkyy ulospäin. Me ollaan aika vahvoja tyyppejä molemmat, mut vahvistettu toisiamme vielä entisestään. Ei olla toistemme ensirakkauksia. Ollaan kumpikin seurusteltu tahoillamme 16-vuotiaasta lähtien. Jokaisesta suhteesta oppii jotain uutta. Ollaan puhuttu sitä kuinka sopivassa vaiheessa elämää "löydettiin toisemme" ja lyötiin hynttyyt yhteen. Se oli nopeeta toimintaa, mut tuntu vaan niin oikeelta ni piti antaa mennä.
Ihanaa et häärumba on nyt kokonaan ohi. Ei enää stressiä. Meillä jäi hyvät muistot päivästä. Tai molemmista päivistä mitä tähän rumbaan kuului. Naimisiin menty ja juhlat juhlittu. Kaikki ei todellakaan menny suunnitelmien mukaan, mut ei sillä ollu väliä. Ei meillä ollu mitään hääunelmia kummallakaan. Kaikki meni just hyvin, vaikka järjstelyjä piti lennosta keväällä muuttaa. Kiitoksia kaikille mukana olleille. Niille jotka oli fyysisesti paikalla ja myös niille ketkä oli hengessä mukana. Kaikki tärkeitä tyyppejä. Emmalle kiitos näistä kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti