Tää talvi on ollu jotenkin spesiaali. Mä oon nauttinu siitä ihan todella paljon. Nyt meillä etelässäkin on lunta ja se on kivaa. Kaikki näyttää niin paljon kivemmalta, eikä oo niin saakelin synkkää ja masentavaa. Joulukuun alussa oltiin Henen kanssa pari viikkoa Rukalla. Pohjoisen alkutalvi on siisti, vaikka sillon sielläkin on pimeetä. Se on kuitenkin pohjoisessa jotenkin ihan eri juttu.
Talvimaisemissa sielu lepäsi. Henen kans käytiin Pienellä Karkunkierroksella (ekat kuvat) ja Pyhävaaralla (alimmat kuvat) retkellä. Henen porukat vietiin Riisitunturille lumikenkäilemään (välikuvat). Laskettelua tuli harrastettua yhteensä viiden päivän verran. Mä kokeilin parina päivänä laskee laudalla. Ihan saakelin vaikeeta ku lähtee nollasta, mut haluisin kyl vielä sen oppia.
Vielä muutama päivä vietettiin Heidin ja Timon luona sen jälkeen kun Henen porukat oli lähteny kotimatkalle. Kaks viikkoa Rukalla hujahti nopeesti. Oli ihanaa olla pois pääkaupunkiseudulta. Rukalla oli rauhallista, kun ei joulukuun alku oo vielä mitään sesonkia. Mä oon aina tykänny suosia sesongin ulkopuolisia aikoja sillon kun voi. Ihmismassat ei houkuta ja etenki nyt koronan aikana se on korostunu. Musta eristäytyminen ei oo tuntunu ees mitenkään kovin pahalta. Musta tuntuu, et mitä vanhemmaks tuun, sitä vähemmän kaipaan mitään säpinää ympärille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti