Meijän roadtrip ei siis ottanutkaan kunnon paussia Kilpisjärvelle. Se ihmismäärä oli vaan yksikertaisesti liikaa. Ei olla massojen ystäviä sitten yhtään. Otettiin suuntima takas Norjan puolelle heti kaupassakäynnin jälkeen. Kilpparin jälkeen heräs kyllä pieni skeptisyys kaikkia Norjan tunnetuimpia matkakohteita kohtaan. Myös Senja kuuluu niihin, vaikka kuuleman mukaan olisikin rauhallisempi kun Lofootit, joka meillä myös piti olla vierailukohteena. Kyllä Senjallakin väkee oli, mut ainakaan ensinäkemältä tilanne ei vaikuttanu pahalta, vaikka saatiikin leirintäalueen viimeinen sähköpaikka. Oltiin yksi yö Fjordbotn Campingissa. Siellä oli nätit maisemat (eka kuva). Sateinen kelikin siirtyi veke iltaa kohden.
Seuraavana päivänä lähettiin huiputtamaan Seglaa. Tavallaan vähän huono valinta. On ehkä Senjan kiivetyin huippu. Jotenkin ei vaan taas osannu aavistella porukan määrää. :D Oltiin mestoilla puoliltapäivin. Silloin ei ollu vielä paha tilanne, auto saatiin hyvin parkkiin ja osan matkaa päästiin kiipee suht rauhallisissa tunnelmissa. Mitä pidemmälle päivää mentiin, väki lisäänty ja mekkala sen mukana. Se on asia johon menee hermo luonnossa, ihmisten melu... Musta on ihanaa kuunnella luonnon ääniä, ei kälätystä, varsinkaan omalla kielellä ulkomailla. Seglalle kiipeeminen oli kuitenkin hieno kokemus muuten. Nousu on jyrkkä, ylhäällä oottaa hurjat maisemat ja sieltä on ihan pystysuora pudotus alas.
Kiipeemisen aikana alkoi tulla taas pilviä. Onneks kerettiin just näkee kaikki ne hienot maisemat, kunnes kaikki huiput oli paksun pilven alla piilossa. Jatkettiin Senjan kiertämistä autolla. Samalla koitettiin vähän kattoa mestoja, jossa vois olla yötä. Nettiä selaillessa suositeltiin äppiä, johon käyttäjät saa lisätä karttaan hyviä asuntoauto/vaunu paikkoja ja kuvaukset niistä. Mekin ladattiin äppi, mut ei lopulta käytetty sitä ollenkaan. Jokaikinen sinne merkitty puskaparkki oli aivan täynnä porukkaa. Ei ollut arvatenkaan siis meijän juttu. Musta siinä menee vähän idea, et jotain paikkaa kehutaan piilotetuks helmeksi, jossa voi tuntee ittensä villiks ja vapaaks ja sitten siellä on miljoona muutakin. Noup.
Senja oli kyllä tosi kaunis paikka ja siellä oli helppo liikkua. Välimatkat ei ollu missään kohti isoja ja saaren ympäri menee ihan hyvä tie. Vaikka keli olikin ihan valkoinen, oli siellä silti nättiä. Joskus olis kiva käydä uudestaakin, sesongin ulkopuolella. Oltiin lopulta Senjalla vain se yksi yö. Seglan huiputuksen ja saaren kiertämisen jälkeen päätettiin lähtee pois. Seuraavaksi oli mietinnässä Lofootit. Siellä olis ollu Henelle superhieno golfkenttä ja muutenkin ne olis kiinnostanu, mutta päätettiin skipata ne tältä erää. Kilpparin ja Senglan ihmismäärä oli meille tarpeeks.
Lähettiin ettimään väljempiä alueita. Suunnaksi otettiin Narvik. Matkalla nukuttiin puskaparkissa jossain. Seuraavana päivänä meillä oli suunnitelmissa etsiä Henelle golfkenttä. Ajettiin Narvikin ohi Skjomeniin. Hene oli kaivellu Skjomen golfparkin jo ennen lähtöä. Se näytti kuvista kivalta, joten mentiin sinne. Itse kenttä ei kuulemma ollu kummoinen, mut ainakin oli hienot maisemat ympärillä, kun jokapuolella kohosi oli 1000m huippuja. Mä kiersin Henen mukana kierroksen. Keli ei taaskaan oikein suosinu. Alkuun kaikki oli ihan ok, mut kun lähettiin kiertää, rupes sataa vettä. Noh, se oli jo ihan perus. Oltiin jo ihan tottuneita sateeseen!
Henen golfkierroksen jälkeen jatkettiin taas matkaa. Oltiin alkuun ajateltu, et oltais jääty Skjomeniin yöksi mut kylä oli niin uinuva, että ei oikein löydetty kunnollista paikkaa, eikä muutenkaan huvittanut sit sinne jäädä. Ympärillä olis ollu kyllä ihan kiinnostavan kuuloisia reippailureittejä, mut vesisade ja alhaalla roikkuvat pilvet vähän latisti niitäkin haaveita. Matka jatkui siis. Koska mulla oli alkureissusta kalahommia, niin nyt mentiin Henen harrastuksen perässä. Seuraavaks oli vuorossa Bodø. Noin puolessa välissä matkaa yövyttiin leirintäalueella. Seuraavana päivänä Hene pääs taas pelaa golfia Salten Golf Clubilla. Se oli munkin mielestä kiva kenttä! Käppäilin mielelläni mukana.
Golf kiekan jälkeen tutustuttiin muuhun Bodøn ympäristöön. Itse kaupunki on mulle ennestään tuttu, mut sen ympäristö ei. Keli näytti kirkastumisen merkkejä, joten lähettiin ettiskelemään rantoja. Norjassa on niin hienoja biitsejä, eikä kaikki oo Lofooteilla, vaikka moni varmaan niin aattelee. Ensin käppäiltiin Mjelle strandille, se oli tooosi kaunis ranta kivan pikku käppäilyn päässä.
Mjellen läheisellä parkkiksella ei saanut yöpyy, mut jos olis ollu teltta messissä olis sen kanssa päässy rannan läheisyyteen. Siellä joku norjalaisperhe pitikin leiriä. Paikka oli ihanan rauhallinen ja kaunis. Illan päätteeksi päätettiin lähtee vielä bongaamaan toinen ranta. Sinne oli vähän ajoa, mut googlailujen jälkeen se vaikutti niin mielenkiintoiselta, et lähettiin ettimään. Päättyvän tien viereltä Sandhornøyan saarelta löytyi ihana "autioranta" Langsanden. Mä olin itseasiassa bongannu kyseisen rannan kerran lentokoneesta kun lensin Bodøsta Osloon. Se on noin 2km pitkä, vaaleahiekkainen paratiisi. Meidän lisäks rannalla oli ehkä viisi ihmistä, kaikki rennosti viettämässä iltaa ja katsomassa auringonlaskua. Parkkiksella sai yöpyy, joten jäätiin sinne. Tehtiin notski rannalle ja paistettiin lettuja ilta-auringossa. Tästä illasta tuli yksi reissun kohokohdista. Rauhaa, kauniita maisemia ja meren aaltojen kuuntelua.
Rannalla vietetyn yön jälkeen jatkettiin Saltstraumeniin, joka on tunnettu erittäin voimakkaasta vuorovesivirtauksesta. Saltstraumenissa on myös iso (tosi toimiva, mut aika karmee) leirintäalue, jossa oltiin yötä. Käytiin myös kalassa. Saltstraumen on tunnettu myös kalastuksesta. Kun vesi alkaa nousta, tulee kalastajat rannoille. Mä kokeilin onneeni perholla. Sain muutamia pieniä seitejä. Rannoilta on jyrkät pudotukset suoraan kovasti virtaavaan syvään veteen, joten aika varovainen saa kalastaessa olla.
Saltstraumenin jälkeen reissu olikin tullu jo siihen pisteeseen, et viimeisiä vietiin. Mulla oli vielä yksi joki, jolla tahdoin kalastaa. Tuttu ennestään. Halusin näyttää Henelle missä on tullu vietettyä viimeiset kesät. Vähän harmillisesti taas vaan satoi ja oli aika kylmä, joten Henellä oli vähän nihkeet oltavat. Mulla ei mitään ongelmaa, kun kalastusvaatteet pitää vettä eikä sade muutenkaan kalastaessa haittaa, mut Heneä kävi kyllä sääliksi. Kolme yötä vietettiin joella. Mä sain muutaman kalan ja ihan kivasti uutta kokemusta, kun sain kalastaa itsekseni, päättää kalastettavat paikat itte ja tehä muutenkin kaikki peliliikkeet oman arvioinnin mukaan. Se teki mulle aika hyvää!
Joella vietettyjen päivien jälkeen edessä oli kotimatka. Tultiin sukkana Ruotsin läpi takas Rovaniemelle, josta kaikki lähti kolmisen viikkoa aikasemmin. Viimeinen yö vietettiin Rovaniemellä ihanassa Arctic Light Hotellissa. Seuraavana aamuna lennettiin Rollosta kotiin. Matka oli oikein onnistunut, vaikka säät ei aina ihan suosinukkaan. Kalastushommista kirjottelin toiseen blogiin. Vielä me varmasti mennään käymään Norjassa yhessä, mut edelleen ei oo kummallakaan kiinnostusta astella toisen tontille. Harrastuksissa siis. Mut kiva oli huomata, et kyllä reissulle pystyy yhdistää molempien juttuja. Meijän yhteiset reissut on aina kivoja, oli ne missä päin maailmaa tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti