Vihkiminen oli klo 14. Päästiin vähän aikaisemmin sisälle odottelemaan omaa vuoroa. Helsingin maistraatti oli tosi positiivinen kokemus! Meillä oli ihan erilainen mielikuva virastosta, joka olis tunkkainen, kaikinpuolin kämäinen ja jengiä otetaan sisään ku liukuhihnalta. Se ei ollu mitään noista. Tila oli uusi, tosi freshi ja rauhallinen. Vihkimisen suoritti aivan ihana henkikirjoittaja rauhallisella ja lempeellä otteella. Itkussa oli pidättelemistä kun seisottiin vihkijän edessä, joka kyseli asianmukaiset kysymyksen. Tahdottiin, vähän naureskeltiin ja pujotettiin sormukset toistemme sormiin. Vihkiminen oli tosi nopee, mut se tuntu silti tosi spesiaalilta hetkeltä. Ei siihen oikeestaan mitään muuta tarvinnukkaan. Jäi tosi hyvä fiilis. Saatiin todistus ja onnittelut meijän vahemmilta. Saatiin vielä hetkeks jäädä tilaan miettimään mitä just tapahtu.
Heti vihkimisen jälkeen skumppailtiin. Me lähettiin ottamaan hääpotretteja Suvilahteen. Mami tuli vähän avustamaan meitä. Loput lähti Henen tädin luokse Töölöön odottelee meitä. Mulla oli selkee visio kuvista. Kuvaus kun on lähellä sydäntä ja kaikki tarvittava kalusto löytyy iteltä. Jalustan kanssa saatiin toteutettuu kivat kuvat. Jotain vähän erilaista, meijän tyyliin sopivaa. Suvilahdessa oli täydellistä graffitiseinää, joka rikkoo muuten seesteistä lookia. Meillä oli myös rekvisiitaks kaasunaamarit, ne kuvastaa tätä korona-aikaa. Kaasunaamarikuvat on ihan mun lemppareita, mut kyl näistä kaikista tuli mieleisiä, vaikka mä oikeesti vihaan olla kameran edessä. Takana on paljon kivempaa.
Kuvien jälkeen mentiin meidän "häävastaanotolle" Töölöön. Ihanaa, et saatiin edes pienit juhlat tän ahdistavan ajan keskelle. Ollaan koitettu mahdollisimman hyvin noudattaa kaikki rajoituksia ja ohjeistuksia, mutta nyt uskallettiin tehdä pieni poikkeus ja kokoontua Henen tädin luokse. Nautiskeltiin shamppanjaa, syötiin noutosusheja, kahviteltiin ja herkuteltiin Kakkugallerian kakulla. Meillä oli ihan superkivaa. Vähän harmitti, et kukaan mun sisaruksista ei nyt päässy paikalle. Meitä on niin paljon ja kaikkien puolisot myös tärkeenä osana meijän perhettä, joten porukka olis paisunu aika paljon. Juhlitaan sit isommin kun tää kökkö tilanne on ohi. Vaikka viime postuksessa kirjotinkin, et itse virus ei sinänsä ittee pelota, on se alkanu viimeaikoina pelottaa. Ei sitä halua itselle, eikä kellekkään muulle. Siks joutuu jokaisen tapaamisen kanssa miettimään, et mikä on järkevää. Meidän hääpäivänä negatiiviset ajatukset oli onneks hetkeks kokonaan poissa ja päästiin nauttimaan täysillä ihanasta päivästä.
Illalla siirryttiin kahestaa hotelliin. Meidän ei alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäny mennä hotelliin hääyösi ollenkaan. Jos kemut olis ollu la, toivottiin et ne olis kestäny jatkoineen aamuyön tunneille asti ja koettiin et muutaman tunnin yöstä on turha maksaa isoo hintaa. Yötä piti mennä viettää rauhassa ihan vain kotiin. Nyt kuitenkin muutettiin suunnitelmia muuttorumban keskellä ja varattiin Glo Hotel Kluuvista sellainen Love-paketti. Kuoharia, aamupala huoneeseen ja myöhäinen huoneenluovutus. Se oli oikein passeli veto. Huoneessa kuunneltiin musaa, juotiin vielä parit lasit skumppaa ja pyörähdeltiin häätanssikin Dropkick Murphysin tahdissa. Silloin tuli kyyneleet silmiin. Oon löytäny viekkuun tyypin, jonka kanssa on hyvä olla. Joka kanssa pystyy olee 100 prossaa oma itteni, joka ei vähättele, naureskele tai kohtele millään tavalla huonosti. Hene on rakastava, huomioiva, kovapäisyydellään haastetta antava ja super hauska ukkeli. Se et me ollaan nyt aviopari, ei muuta meitä mitenkään. Toimitaan hyvin yhteen, toimitaan hyvin erikseen. Kummallekkin oma identitetti ja omat jutut on tosi tärkeitä, mutta kumpikin haluaa omalla toiminnallaan myös puhaltaa yhteen hiileen. Parisuhde ei oo asia jota on elämässä pakko tavoitella, mut sillon kun se toimii hyvin ja tekee onnelliseksi, se nousee prioriteettilistalla hyvin korkeelle. Rakkauden osuminen näin omalle kohdalle on parasta.
Mrs. Piiroinen & Mr. Karlsson kiittää ja kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti