Kesäloma nro 3: Viikko Kreetalla likkain kanssa

Kesä oli kyl aikamoista juoksuu paikasta toiseen. Vajaa viikko Norjasta paluun jälkeen oli vuorossa tyttöreissu Kreetalle. Vielä viime vuonna en ollu käyny Kreikassa koskaan, mut nyt vuoden sisään tää oli kolmas kerta... Viivin, Pinjan ja mamin kanssa reissuu suunnitellessa, oli pari vaihtista mihin mennä ja enemmistö oli sitä mieltä et Kreeta on seuraava kohde. Mulle olis yks reissu Kreikkaan kesän aikana jo riittäny, mut enpä pistäny vastaan. Lähettiin Kreetalle kesäkuun viimeinen päivä. Otettiin valmis paketti Apollomatkojen kautta. Finskin lennot Heraklioniin, majoitus Máliassa (n. 30km Heraklionista itään). Pinja ja mami oli pari vuotta sitten kaksin Kreetalla, mut sillon eri paikassa. Ne lens Haniaan. Edellisenä vuonna mukana oli Viivi ja silloin porukka oli Dubrovnikissa. Mä olisin jo viime vuonna tahtonu mukaan, mut mun on hirveen vaikee järkätä keskelle kesää mitään "ylimääräisiä" reissuja, kun kalastusreissut on ykkösjuttu. Nyt halusin änkee tän reissun väkisin aikatauluun. En oo piiiiitkään aikaan ollu matkalla omien sisaruksien kanssa. Nyt oli aika ja oli se kaiken kiirehdinnän arvoista. Viikon agendana oli nauttia auringosta ja rentoilla. Kameraakaan en pitäny läheskään joka päivä mukana. Vaikka ei ehkä tän postauksen kuva-ähkystä uskois.

Me ei oltu ihan hirveesti otettu ennen lähtöö selvää, et mihin ollaan tulossa. Oltiin katottu vaan mahdollisia retkikohteita, mut itse Máliasta meillä ei ollu kauheesti tietoa. Se vain, että on ranta vieressä ja et se on nuorison suosiossa. Sitä se todellakin oli. Siis aivan järkyttävä brittiteinien biletysmesta! Aamupäivisin kylän pääkadulla sai kulkee suht rauhassa, mut mitä pidemmälle iltaa mentiin, sitä karmeemmaks homma muuttu. Eikä siis teineissä tai biletyksessä sinänsä mitään vikaa, mut ne teinit oli oikeesti varmaan kaikki alaikäsiä ja kauheessa jurrissa joka päivä. Jopa Pinja, meistä nuorin, tuns ittensä siellä vanhaks. Pääkatu oli rakennettu täyteen klubeja ja erilaisia rafloja. Niistä sai fish&chipsiä ja kaikkee muuta mikä brittiteineille maistuu. Tää kuulostaa nyt ihan todella agstiselta kukkahattutädin valittelulta, mut oikeesti meitä vaan huvitti. Se meininki oli ihan suoraan ku jostain Geordie Shoresta, mut jengi vaan nuorempaa. Pukeutuminen huvitti myös. Biksut, korkkarit, korut ja sata kiloo meikkii on ihan ok look illalle. Toinen kova oli lähes koko persuksen paljastavat minit farkkushortsit.

Löydettiin me Máliasta myös rauhallisempi alue, jossa oli oikeesti hyviä ravintoloita. Siellä oltiin iltaisin. Päivisin lähettiin yleensä kattelemaan saarta muuten. Máliasta ei ollu kovin pitkä (n. 30km) matka esimerkiksi Ágios Nikólaukseen. Sinne pääs jokusella eurolla kätevästi bussilla.

Yks päivä vietettiin Ágios Nikólauksessa. Käytiin markkinoilla ja shoppailtiin pieniä tuliaisia kaupungilta. Kreetalta saa ihan törkeen hyviä oliiviöljyjä. Kaikki muut reissuporukasta tykkää shoppailla, mut mulle se oli aika pakkopullaa. :D Ostin mäkin kuitenkin muutaman pönikän öljyä kotiin. Samalla reissulla käytiin myös rannalla. Katottiin kartasta kivoimman näkönen biitsi ja mentiin sinne. Voulisma beach oli Ágios Nikólauksesta vielä vähän eteenpäin ja todellakin käymisen arvoinen paikka. Ranta oli tosi kaunis. Googlettamalla selvisi, et se tosiaan on rankattukin Heraklionin itäisen alueen kauneimmaksi rannaksi. Niin me arveltiinkin kun ilmakuvia kattoi. Rannan kupeessa oli pieni baari ja rannalta pysty vuokraamaan suppilautaa ja harrastaa muitakin vesiaktiviteetteja. Voulismalla käytiin toisenkin kerran lomaviikon loppupuolella. 

Ilta-auringon aikaan lähettiin takaisin Ágios Nikólaukseen. Haluttiin käydä siellä syömässä Málian sijaan. Löydettiin ihana mezeravintola tosi kivalla näköalalla. Sieltä oli siistiä kattoa laskevaa aurinkoa. Ruokakin oli tosi hyvää. Ihan 6/5 päivä!

Yhtenä päivänä otettiin bussi Hersonissokseen. Se on yks Heraklionin alueen suosituista lomakohteista. Pinja meni shoppailemaan, minä, Viivi ja mami mentiin kattomaan akvaariota ja matelijoiden rescue centeriä. Se oli kiva paikka. Käytiin myös yhessä jätskillä (nammm, chillboxin jugujädee...) ja syömässä. Juuri tossa järjestyksessä. Myös rannalla käytiin hetken aikaa oleilemassa.

Viikon aikana otettiin myös yksi päivä järjestetylle reissulle. Ostettiin paikalliselta palveluntarjoojalta reissu Chrissi islandille. Se on pieni, asumaton, n. 5 km² saari Kreetan eteläpuolella. Sijaitsee siis Libyanmerellä. Mentiin ensin bussikyydillä Íerapetraan, josta lautalla Chrissille. Kuvista päätellen se näytti tosi kauniilta. Vaaleeta hiekkaa ja kirkasta vettä. Sitä se olikin, mut meillä kävi vähän huono tuuri kun oli tosi kova tuuli. Meri pauhas saaren hienoimmalla rannalla niin kovaa, et ei viittiny kauheesti edes uida. Myöskään rannalla makoilu ei ollu helppoo, kun kaikki kamatkaan ei meinannu pysyy paikallaan. Tyynellä kelillä olis varmaan ollu upee mesta ja snorklaaminenkin olis onnistunu.

Viikkohan vierähti taas nopeella vauhdilla. Ihan viimeisenä päivänä hengailtiin vaan Máliassa ja loppuaika poolilla, ennen kentälle lähtöä. Käytiin kattomassa vanhaa Máliaa, jossa oli just ne kivoimmat raflat mistä mainitsin aikaisemmin. Siellä ei vähäpukeiset känniset teinit hengannu. :D

Meillä oli kone lähdössä vasta alkuillasta ja huone piti luovuttaa jo klo 12. Onneks saatiin jättää laukut säilytykseen hotellille ja saatiin hengata myös altaalla ennen lähtöö. Sai ittensä freesiks ennen kentälle menoa. Mä odotin jo paluumatkaa, kun tiesin et Hene on tulossa hakemaan meitä. Paluumatka ei mennyt ihan ongelmitta. Hene oli viestittäny Suomesta, et nyt lähetään, kohta nähdään.  Katoin flightradarista, et sieltä Hene on tosiaan tulossa. Sit meni ehkä puol tuntii, kun puhelin soi. Hene soittaa, woot? Eihän se lennolta voi soitella. Hene kuulosti harmittuneelta kertoessaan, et koneeseen osu nousun aikana salama ja ne joutu kääntyy takas Helsinkiin. Kone meni tarkistettavaks ja siellä kovasti mietittiin, et pääseekö ne ollenkaan enää matkaan, löytyykö tähän hätään korvaavaa konetta ja paukkuuko miehistön työajat. Mikä parasta, meille ei tullu mistään mitään infoa, vaan joututtiin hyppäämään bussiin ja lähtee kentälle. Siellä sitten venttailtiin. Jossain vaiheessa tieto tavoitti myös Apollon, mut viestinsä Finskin ja Apollon välillä oli katkonaista. Tässä vaiheessa tieto oli se, että lento joudutaan mahdollisesti perumaan, vaikka asia ei ollu niin. Varakone oli löytyny ja lähtövalmistelu alkanut. Varovasti vinkkasin Apollon virkailijalle, et kyllä me täältä päästään pois... :D Iltalento vaihtui yölennoksi, mut päästiin ainakin lopulta lähtemään Heraklionista. Ihana oli nähdä Hene heti ja kivaa, et mami, Viivi ja Pinjakin pääs olee Henen kyydissä. Hene oli vielä erikseen pyytäny ennen vuorolistan julkasua tätä lentoo itelleen, joten olis ollu harmi jos miehistöö olis menny vaihtoon työaikojen paukkuessa. Kaikki hyvin ja hatunnosto miehistölle joka jaksoi varautumatta yölennon.

Oli kiva viikko! Kotona ei taas Kreetan jälkeen kerenny kauaa olemaan, kun seuraavan reissun lähtöpäivä alkoi lähestyä. Kesäloma nro 4. Siitä en kirjoita omaa postaustaan, kun pidin lomaa myös kuvaamisesta ja keskityin vaan kalastamiseen. Kirjoitin puhelimella otetuilla kuvilla koristellun postauksen toisen blogin puolelle. TÄSSÄ linkki. Se oli kesän viimeinen reissu. Pakko myöntää, et enempää ei olis edes jaksanu. Huhhuh.

Kesäloma nro 2: Norja

Eipä mennyt kauaakaan kun Skiathoksen reissun jälkeen oli taas lähdön aika. Noin viikkoa ennen juhannusta paineltiin Juuson ja Rolfin kanssa pohjoiseen lohilomalle. Vaikka vietän vuodesta useemman viikon pois himasta kalareissujen takia ja näin on ollu koko mun ja Henen seurustelun ajan, ei se ikinä oo silti helppoa sanoo heippoja lähtiessä. Mua stressaa ja ahdistaa jokainen lähtö aina yhtä paljon. Ahdistus onneks häviää heti kun tien päälle pääsee, mut itse lähtötilanne ja sitä edeltävät päivät on usein aika kauheita. Sen takia en kuitenkaan koskaan jättäny menemättä johonkin, vaan pakottanu itteni lähtee, oli fiilis mikä tahansa. Kyllä se kuitenkin kannattaa. Paljon jäis siistejä juttuja kokematta jos niin tekis.

Mä rakastan Norjaa. Oon kertonu varmaan sata kertaa, mut se on oikeesti ihan ykköskohde mulle. Maailmassa on monta upeeta mestaa johon on siistiä mennä, mut naapurimaa Norjalle on kuitenkin aina joku spesiaalilokero mun sydämesta. Norjaan palaaminen vuosi toisensa jälkeen saa jotenkin kotoisan olon. Sieltä on muistoja pitkästä ajalta. Toivoisin, et joskus voisin viedä myös Henen sinne. Norjassa kun on paljon muutakin kun pelkkää kalastusta. Ihan jo ne kaikki siistit maisemat on syy miks sinne kannattaa lähtee.

Meidän lohiloma oli henkisesti (jälleen) aika rankka. Paljon tuli pohdittua elämää ja itseään. Toisen blogin puolella (linkki) kerroin tarkempaa rapsaa reissusta ja vähän myös siitä henkisestä puolesta. Oltiin vähän reilu viikko reissussa, juhannuksen yli. Pienimuotoisesti tuli juhlistettua sitäkin. Oli hassua kun kaverit postas tosi kesäisiä kuvia Etelä-Suomesta. Todella harvinaista herkkua se. Henekin oli viettämässä jussia kavereiden mökillä. Ei olla vielä yhtäkään juhannusta vietetty yhessä. Mä oon ollu vain kalassa. Valintoja, valintoja. Vaikeita sellasia. Ehkä ensi vuonna?

Kesäloma nro1: Viimeinen päivä Skiathoksella

Viimesiä viedään! Myös viimeinen päivä meni vielä nautiskellen mönkkärikyydistä. Käytiin hengailemassa yhellä ihan pikkuruisella biitsillä, nimi tais olla Nikotrsara tai jotain sinne päin. Se löytyy saaren koillisosasta. Sinne pääsy oli kunnon seikkailu kun tie oli aika jyrkkä ja rosoinen. Parasta! Rannalla oli meidän lisäksi kaks ihmistä. Bongattiin biitsi muutama päivä aikaisemmin sillä Lalarian paattireissulla. Pieni ranta pilkotti kahden kiviröykkiön välistä. Kövin pitkään ei rannalla köllitty, kun haluttiin vielä kierrellä saarta muutenkin.

Ajeltiin ihan siksakkia, välillä saaren keskellä, välillä taas lähempänä rantoja. Koitettiin löytää ihan oma biitsi missä hengailla ja löydettiinkin, mut niihin pääsy oli mahdotonta. :D Siisteimmän näköset rannat kun oli saavutettavissa vain veneellä. Oltiin kartasta bongattu ne etukäteen, mut ei tajuttu et tieltä niille oli mahdotonta päästä, edessä vain suuri pudotus. Se turhautti hetkellisesti, varsinkin kun oltiin ajettu aika paljon ja bensamittari heitteli välillä miten sattua. Tuli pieni jännitys, et päästäänkö enää pois syrjäisiltä paikoilta. Päästiin ja kaikki oli taas hyvin. Ei enää lähetty yrittää rannoille vaan nautiskeltiin Skiathoksesta muuten. Saaren keskelle jäätiin kahvittelemaan ja kattomaan maisemia.

Alkuillasta palautettiin hyvin palvellut kulkupeli, käytiin freesautumassa kämpillä ja lähettiin syömään. Oltiin katottu vikan illan rafla jo etukäteen, Scuna. Se oli rantakadulla, jossa oli paljon muitakin ravintoloita ja baareja. Satuttiin hyvään aikaan liikkeelle, Scuna tarjosi ennen seiskaa tuleville asiakkaille pullon viiniä ruuan kylkeen. Sehän kelpas. Ruoka oli hyvää ja maisematkin kohdallaan.

Seuraavana aamuna pakattiin laukut ja käveltiin lentokentälle. Lentokenttä ja Skiathos Town on ihan lähekkäin. Matkaa on vain reilu kilometri, joten se meni ihan iisisti kävellen. Soijaa kyllä pukkas ihan kiitettävästi aina kun aurinko alkoi porottaa selkään. Sellainen oli Skiathoksen reissu. Oltiin hyvään aikaan liikkeellä, just ennen sesonkia. Saari oli hieno, mönkkärillä kulkeminen siistiä ja seura parasta.  Henen kanssa reissaaminen tuntuu kesäisin harvinaiselta herkulta, kun ite oon kalareissuilla yleensä useemman kerran kesässä...

Nyt on kesän eka reissu saatu muisteltua blogiin. Toivottavasti näistä sillisalaattipostaukista saa edes jonkin verran selkoa. Oon vähän jäljessä näiden reissujen avaamisen kanssa, mut mikäs siinä fiilistellessä kesää kun talvi kolkuttelee jo ovella. Palataan!

Kesäloma nro1: Mönkkäröinti Skiathoksella jatkuu

Mönkkäriä tuli ikävä välipäivän aikana, joten pitihän se vielä vikoiks päiviks ottaa. Nyt oli aika lähtee tutustumaan paremmin Kastron alueeseen. Ajettiin Skiathos Townista saaren poikki pohjoisimpaan kärkeen. Jo ite ajomatka oli siisti homma. Oli korkeuseroja, kivoja maisemia, ihana metsän tuoksu ja kaikkee siistii. Kastrossa oli hienot maisemat. Just kaikkee sitä mistä mä pidän ihan hullusti. Vuorimaisemaa, vehreetä luontoa ja vettä. Taas oli tippa linssissä. Pohjoiskärjestä kumpaankin suuntaan, koilliseen ja luoteeseen, maisemat oli tosi hienoja. Paljon hienompia mun mielestä kun missään muualla saarella. Mestat oli myös selkeesti koskemattomampia. Ei täysin koskemattomia, koska palveluita löytyi lähes kaikkialta, mut saavutettavuus vaikeampaa joten isot massat puuttu kokonaan. Kastrossa oli tietenkin porukkaa, kun se on yks Skiathoksen suosituimmista nähvävyyksistä. Oli kyllä hieno paikka. Rannalle ei tällä kertaa menty ollenkaan, kun siellä oltiin jo käyty.

Kastrosta lähettiin tutkimaan luoteisrantoja. Ajettiin hieman hankalia vuoristoteitä keskellä mettää ja lopulta laskeuduttiin Kechria beachille. Ei mitään asiaa noille teille ilman netivetoa. Kechria oli hieno, siinä oli jotain maagista. Tuli vähän mieleen Jurassic Park. :D Vaikka ranta oli aika syrjäinen, oli sielläkin pieni rafla. Vielä tosi tyylikäs ja idyllinen. Vieressä oli toinenkin vähän isompi ranta, Ligaries. Siellä ei käyty, muutakun ajamalla ohi lähtiessä. Hengailtiin Kechria beachilla jonkin aikaa ja fiilisteltiin jännää syrjäistä tunnelmaa.

Matka jatkui taas metsäisille vuoristoteille. Seuraavaks oltiin katottu kartasta Mikros Aselinos beach. Se näytti kivalta ilmakuvista. Jälleen kerran, matka sinne oli jo itsessään ihan sairaan siisti. Mä nautin niin jokaisella solullani Henen kyydissä istumisesta ja niistä kaikista hienoista maisemista. Mietin vaan kuinka onnellinen oon, et saan tehdä asioita mistä pidän. Ja vielä rakkaan ihmisen kanssa. Mikros Aselinos oli hieno. Ihan pikkuruinen ranta, niinkuin nimikin jo ehkä kertoo. Mönkkäri jätettiin tien viereen parkkiin ja laskeuduttiin mettäpolkua pitkin rannalle.

Mikros Aselinos oli mun mielestä Skiathoksen kivoin ranta. No okei, ehkä Lalaria oli kuitenkin kaikista paras, mut näistä maitse saavutettavista sitten tää. Siellä oli ihmisen hyvä olla. Pienen ajomatkan päässä on myös isompi Aselinos beach ja sielläkin käytiin nopeesti kääntymässä. Ei jääty sinne kuitenkaan oleskelemaan, kun se ei näyttänyt oikein miltään näiden muiden rantojen jälkeen. Se oli todellakin iso. Ja tylsä! Rannalta jäi kuitenkin yksi hauska muisto. Seurailtiin kun koira ja possu juoksenteli pitkin tavernan pihaa ja leikki toistensa kanssa. :D Harmi et siitä ei tullu kuvaa. Illaksi köröteltiin taas takaisin Skiathos Towniin. Nyt oltiin ajattu melkein koko saari ympäri. Ei ihan kirjaimellisesti, mutta käytiin rantoja jokaiselta ilmansuunnalta. Skiathos on todella hyvä kohde just tälläseen tutkimiseen. Just sopivan kokoinen.