Parga 2018: Illan valot

Meijän päivät Pargassa noudatteli melkein koko ajan samaa kaavaa. Mitään suunnitelmaa ei ollut, rytmi muodostui ihan ittestään. Aamulla/aamupäivästä lähettiin rannalle tai muuten puuhailemaan jotain ja sit alkuillasta hotellille siistiytymään ja kylille syömään. Alkuillat oli Pargassa ihan parasta antia. Laskeva aurinko teki kylästä vielä idyllisemmän näköisen. Muutkin tais noudattaa suunnilleen samaa kaavaa. Alkuillasta rannat alkoi pikkuhiljaa hiljentyää ja ihmiset katos johonkin. Myöhemmin illalla alkoi taas tapahtua.

Me oltiin useemmiten liikkeellä aikaisemmin illasta kun muut turret. Ravintolat alkoi täyttyä kunnolla vasta joskus ysin aikaan, silloin kun oli jo pimeetä. Silloin myös kylän kadut oli täynnä ihmisiä. Meijän mielestä paras aika oli jo aikasemmin, vielä kun ihanaa valoo riitti ja kulkeminenkin oli väljempää. Kertaakaan ei jouduttu mihkään ravintolaan jonottamaan, vaikka melkein joka päivä syötiinkin niissä kaikista suosituimmissa rafloissa, jotka oli ihan sataman tuntumassa. Monissa ravintoloissa tuli aina ennen ruokaa tai ruuan jälkeen jotain pientä extraa on the house. Yleensä jotain pientä suolaista purtavaa, mut pari kertaa tuli myös jälkkäriä tai sit joku pikkunen juoma. Sodiassa saatiin ouzoa. En oo kyl vieläkään oppinu sietää sitä... :D Muistan kun 15-vuotiaana maisteltiin sitä mun kaverin Tatjan kanssa. Hyh! Mut siis kiva tapa ravintoloilta. Silloin tuntu ihan hyvältä jättää tippiä. Kreikassa on sellanen tippauskulttuuri, et olis ihan hyvä jättää 5-10 pinnaa tippiä. Mielellään sen jättikin, kun oli noita extroja plus palvelu oli kyllä aina tosi hyvää, ystävällistä ja kaikinpuolin miellyttävää.

Ainoo pieni miinus ruokahommiin, et tälläsenä ruokavammasena oli vähän vaikeeta välillä selitellä et en voi syödä viljaa. Tuntuu et sitä ei oikein tajuttu. Kerran sain vaihdettuu souvlaki annokseen pitaleivän tilalle kasviksia, mut yleensä vastaus tuli vaan et laitetaan leivät lautasen sivuun ja anna leivät partnerilles. No eipä siitä sit muu auttanu. Muutenkin sai aina vähän jänskää et mitä pystyn syömään. Mä oon vuosien varrella onneks opetellu tosi ruokatietoiseks, tiiän suunnilleen mitä ruuat sisältää ja sellaset jutut mitä kantsii varoo. Kämmi kävi kuitenkin. Söin pariin otteeseen samaa hyvää safkaa, jonka kelasin olevan suurustettu maissijauholla, mut olikin vehnää. Seurauksista sain sit kärsii vielä loman jälkeenkin. Olin aika heikossa hapessa kun tultiin kotiin. :D Olis vaan pitäny olla tiukempi ja kysellä tarkemmin. Oon vaan niin huono tekee numeroo ittestäni.

Oli kyl ihanaa syödä ulkona. Loman jälkeen tuntuu aina hassulta tulla kotiin kun joutuu itte väsää kaiken. Syötiin aika paljon paikallisia ruokia. Pargassa oli tarjolla myös paljon Italialaisia ravintoloita. Parga on ollut joskus Venetsialaisten vallan alla, siinä syy italaialaisvaikutteille. Kerran käytiin yhessä Italialaisessa, jossa Hene söi pizzaa ja minä risottoo. Kreikkalaisesta safkasta mulla jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Moni on sitä hehkuttanut, mut musta se ei ollu mitenkään kovin erityistä. Yhtään huonoo ruokaa en syöny, kaikki oli jees mut ei jättäny kyl sen suurempia hehkutuksen tunteita. Lisäks tosi monissa annoksissa, varsinkin jos tilas lihaa, oli mukana ranskalaisia, joka mun mielestä vähän pilas sitä. Ranuista tulee mileen jotkut huoltsikkaruuat. :D Erityismaininta fetalle ja tsatsikille. Niillä olisin voinu elää koko viikon!

Parga 2018: Krioneri beach & pikkusaari

Valtoksella vietetyn päivän jälkeen lähettiin seuraavana aamuna samoille mestoille missä vietettiin  myös meidän eka päivä Pargassa eli suuntana päärantsu. Pargassa on kaks päärantaa, Krioneri ja Piso Krioneri. Suurempi niistä on Krioneri, mut kumpikin aika pieniä rantoja. Krioneri jatkuu suoraan satamasta ja vierellä kulkee käppäilykatu. Krionerin ja Piso Krionerin erottaa pieni kukkula, joten suoraan rantoja pitkin ei pääse vaihtamaan biitsiä. Välimatkan kävelee parissa minuutissa. Kumpikin rannoista on karhean hiekan ja pikkukivien sekoitusta. Krionerin edustalla on pikkunen saari. Matalan veden aikaan sinne pääsee kuulemma kahlaten, mut me kun tehtiin sinne pieni retki niin pakkasin kameran vedenkestävään reppuun ja sitten uitiin yli. Satamasta olis jollain paatillakin päässy jos ei viitti itteään kastella.

Saarella on pikkunen symppiksen näkönen kappeli ja korkeuttakin löytyy paikoitellen sen verran et on kiva käydä kattomassa maisemia Pargaan suntaan ja kauniin sinisenä aaltoilevaa Joonianmerta. Krionerin ja saaren välillä pääs ihan kivasti snorklaamaanki. Ihan kauheesti noilla rannoilla ei oo nähtävää, mut silti on ihan kiva snorklata kun vesi on niin överikirkasta. En oo koskaan uinu noin kirkkaassa vedessä. Ihan ku Norjassa joella. On niin siisti fiilis kun vesi on läpeensä niin kirkasta, et vaikka alla on useita metrejä vettä, näkyy pohja ihan selvästi.

Ylläoleva kuva Krionerista kylän puolelta. Rannalla oli arvatenkin aika paljon porukkaa koko ajan. Ihan aamusta oli väljempää ja tietty myös illalla. Aina kuitenkin oman pyyhkeensä sai johonki kohtaan levitettyy. Aurinkotuoleja olis kans voinu vuokraa, mut ei koettu sitä tarpeelliseks. Piso Krioneri on ton kuvassa näkyvän kukkulan takana. Kumpikin ranta oli ihan hollilla, joten nälän yllättäessä piti vaan ottaa pari askelta vieressä olevalle käppäilykadulle, tai sit muutama askel lisää niin pääs kylän muille kujille. Meidän hotellilta käveli rantaan viidessä minuutissa.

Yks reissun hittijutuista syömingeistä oli frozen yoghurt. Mä en oo mikään kovin suuri jäden ystävä, mut jugurttijätski uppoo kyllä. :D Käytiin useampana päivänä hakemassa annokset Chillboxista. Sieltä sai valita muutamasta eri mausta ja sit kerätä hilppeet itte päälle. Mä luotin naturelliin, Hene joka on muutenki kova jätskin ystävä, tykästyi vanilijaan. Välillä tehtiin niin et käytiin ensihätään hoitamassa nälkää noilla bokseilla, sit hotellille huuhtelee merivedet pois ja sen jälkeen syömään jotain oikeeta ruokaa. Ei se väärin oo! Ihanaa olla aikuinen hahah...

Parga 2018: Valtos & Venetsialainen linnoitus

Koko kesä on ollu tosi reissujentäyteinen. Kalastuksen perässä muutamat ja parit tripit ihan muutenkin. Kirsikkana kakun päällä odotti vielä yks reissu heinä/elokuun vaihteessa, jolloin Henellä oli kesäloma. Jo reissua suunnitelessa täyty pitää mielessä sellanen seikka, et se on pahinta sesonkia monessa kohteessa. Mä oon tunnetusti ihan liekeissä aina kaikkien reissusuunnittelujen kanssa, joten ku Henen lomapäivät oli varmistettu, aloin tuumasta toimeen. Hene luotti mun taitoihin kasata muutamia eri vaihtiksia, joista sit mietittiin yhessä kiinnostavin. Mä oon aina valmis lähtee Aasiaan, mut tällä kertaa tiet vei välimerelle. Ihan uutta aluetta mulle. Vaikka olin suunnittelun kans suht ajoissa liikkeellä, oli toi reissun toteuttamisajankohta niin keskellä sesonkia, et potentiaaliset majoitusvaihtikset alkoi aika nopeesti loppumaan. Lopulta meillä oli kaks eri vaihtista Kreikasta, joista kumpikin ihan rehellisiä pakettimatkoja. Minä... pakettimatkalla, kyllä. Myös se oli ihan uusi aluevaltaus. Sopiva setti löyty Tjäreborgilta ja voiton vei pieni ja idyllinen Parga, joka sijaitsee manner-Kreikan länsirannikolla.

Maanantaina 30.7 lähettiin Thomas Cookilla kohti Prevezaa. Sieltä oli bussikuljetus Pargaan. Välimatka on jotain reilun 60 kilsaa. Oli niin hassuu, et joku kerto mihin bussiin pitää hyppää ja se bussikin vei suoraan hotellille. Omatoimimatkailijalle ihan uusi kokemus... :D Mikäs siinä, muita matkanjärjestäjan palveluja me ei sit käytettykään, kuljetus oli ainoo. Oltiin perillä vasta illalla myöhään. Käytiin lähimmässä kaupassa ostaa vettä ja painuttiin nukkumaan. Seuraavana aamuna herättiin aikaisin ja lähettiin tutkimaan Pargan pieniä "päärantoja". Eka päivä meni pitkään jatkuneen väsymyksen takia vähän sumussa, eikä mulla ollu ees kameraa messissä. Niistä rannoista lisää myöhemmin. Heti Pargasta tuli kiva fiilis. Nappivalinta reissulle. Ihana kylä, sopivan kokoinen, ihanaa kirkasta vettä, mukavia ihmisiä ja kivoja ravintoloita hyvillä paikoilla.

Pargassa on monta kivaa erikokoista biitsiä. Tokana päivänä lähettiin päärannoilta veke, mut kuitenkin aika lähellä olevalle Valtos beachille. Sinne pääs kävelemään vanhan Pargan läpi, joka on rakentunu kukkulalle. Pargassa on paljon korkeuseroja, joten ihan huonokuntoisimmille ei vältsii paras valinta. Tosin esimerkiks rannoille pääsee keskustasta taxiveneillä. Käppäillen sinne meni ehkä kymmenisen minuuttia.

Valtos on pitkä ranta, jonka kupeessa on hotelleja, mut ei ihan kauheesti muuta. Paljon biitsituoleja ja aurinkovarjoja. Rannan reunoilta löyty väljempää tilaa, mutta kaikkialla toki suhteellisen paljon porukkaa koska sesonki. Ranta muodostui pääasiassa pienistä kivistä. Vesi oli ihanan kirkasta. Vesiaktiviteetteja olis löytyny monenmoista rannan keskiosasta. Me fiilisteltiin rantaa ja vettä ihan vaan hengaamalla.

Rantahengailun jälkeen käytiin lounaalla läheisessä tavernassa, josta oli kivat näkymät rannalle.

Pargassa ei ihan kauheesti oo nähtävyyksiä, joka ei kyl meitä mitenkään vaivannut, koska reissun pääpointti oli viettää vaan rentoo biitsilaiffii. Yks nähtävyys käytiin kuitenkin kattomassa, kun se oli ihan lähellä. Ihan vanhan Pargan kyljessä kukkulan päällä sijaitseva Venetsialainen linnoitus. Sieltä oli siistit näkymät kylään. Kiva oli päästä pikkusen reippailemaankin. Vastapainoa rannalla makoiluun.

Koska maisemia on siistii tarkkailla korkeelta, päätettiin kiivetä linnoitukselle uudestaan illalla kattomaan kylään syttyneitä valoja. Samalla reissulla käytiin syömässä näköalaraflassa. Niitä Pargassa riitti. Jännää oli et hintaerot ravintoloissa oli pieniä, sijainnista riippumatta. Muuten hintataso oli hieman alhaisempi kun Suomessa. Allaolevat souvlaki annokset makso noin kympin ja puoliliktraa kannu punaviiniä 5 euroo.

Vaikka Parga oli pieni ja tähän aikaan suurin osa kylässä kulkevista ihmisistä oli turisteja, ei väenpaljous ahdistanu. Se jopa vähän yllätti, koska mä oon tehny suurimman osan reissuistani johonkin "jämäaikaan", jolloin on hiljaisempaa. Positiivinen ylläri oli myös se, et iso osa turisteista oli myös Kreikkalaisia. Meijän toinen reissuvaihtis olis ollu Santorini ja veikkaan et siellä tungos olis ollu paljon karmeempaa. Santorinillekin on joskus päästävä, mut mieluumin johonkin toiseen ajankohtaa. Parga oli nappivalinta, ei voi muuta kun hehkuttaa!