perjantai 20. maaliskuuta 2020

Voihan kevät, voihan korona

Kaikkee sitä pääseeki/joutuu oman elämänsä aika näkemään. Aika kreisi tilanne nyt. Eka koko virusta vähäteltiin ja sanottiin, et tuskin rantautuu Suomeen ollenkaan mut toisin kävi. Nyt on kaikki ihan pulassa. Tästä tulikin vähän erilainen kevät mitä suunniteltu. Kaikenlaisesta uupumuksesta pikkuhiljaa ylipäässeenä, olin ajatellu et tästä tulee hieno vuosi. Hyvää mieltä, hienoja reissuja, häät, muutto uuteen kotiin... Vuosi jää kyllä historiaan, mutta ei ihan niin miten alunperin piti. Hurjaa. Tilanteelle ei todellakaan mahda mitään, mutta tottakai se harmittaa. Ihan ekana peruutukseen meni mun ja jätkien Tanskan taimenreissu. Oltiin jo niin intopiukeena lähössä. Sit koronatilanne alkoi menee pahempaan suuntaan ja maat alkoi pistää rajoja kiinni. Tanska oli yksi niistä. Se siitä reissusta. Turvallisuus ennen kaikkee, mutta kyllähän se nyt harmittaa.


Tilanne alkoi menee entistä pahempaan ja seuraavaksi hittiä otti meidän häät. Ne piti olla ens kuun puolessa välissä. Onneks saatiin iisisti siirrettyä myöhempään. Nyt meitä juhlitaan sitten marraskuussa. Rahallista tappiota ei onneks tullu ollenkaan, koska moni taho on tilanteen kanssa ymmärtäväinen ja tulee vastaan. Henkinen takaisku oli tottakai kova, oltiinhan me suunniteltu häitä jo vuoden päivät melkein. Mutta. Meillä on toisemme, ollaan terveitä (toivottavasti pysytäänkin), eikä tässä oo tapahtunu mitään dramaattista. Ei oo tullu eroa tai jotain muuta traagista, joka olis peruuttanu häät. Ne vaan siirtyy. Sitäpaitsi "karataan" vihille jo ennen sitä, jos vaan tilanne sallii. Juhlat vain siirtyy. Myöskään kesälle ei uskalla suunnitella vielä mitään. Meidän piti lähtee häämatkalle Norjaan, mutta saa nähdä miten sen kanssa käy. Sen näkee sitten vasta lähempänä. Myös kalapoitsujen kanssa piti ottaa sama suunta ennen sitä ja sekin on nyt jäissä. Epätietoisuus on turhauttavaa ja ahdistavaa, mut samassa veneessä ollaan kaikki. Jotenkin täytyy vaan yrittää diilailla asian kanssa, olla toiveikas ja noudattaa annettuja määräyksiä.


Omalla kohdalla en ite virusta pelkää, mutta lähipiirissä on riskiryhmäläisiä ja vanhempia ihmisiä, joiden terveys mietityttää. En kyllä silti omallekkaan kohdalle sitä toivo. Pientä ressiä aiheuttaa myös tän tilanteen vaikutus kaikkeen muuhun. Meillä kummallakin Henen kanssa leipä tulee ilmailualalta. Nyt kun melkein minnekkään ei lennetä, näkyy se meillä heti. Henellä tulee ens kuun alusta kuukausi lomautusta. Näin ainakin alkuun. Onneks liitolta/työttömyyskassasta tulee korvausta. Meillä lentokonesiivouksessa lomautettiin kaikki seuraavaks kolmeks kuukaudeks ens kuun alusta lähtien. Toki jos tilanne paranee, aletaan porukkaa kutsuu takas töihin. Mulla tää tarkoittaa sitä, et en saa rahaa mitään. Oon ollu kentällä duunissa reilun 9 vuotta, mut melkein aina 0h-sopparilla. Mua ei siis virallisesti pysty lomauttaa, mut töitä ei vaan ole. Lisäks mulla on oma miniyritys, joka ei ota hittiä tilanteesta, mut sieltäkään ei tuu tuloja säännöllisesti. Oon siis tyhjän päällä ja se vähän jännittää. Onneks on säästöjä, mut katotaan kuin kauan ne riittää kun ei oo tilanteen kestosta varmuutta. Ei ilmailu on ainoo mihin tää kolahtaa. Tosi moni ala on ihan pulassa nyt. Pienet firmat on kusessa, hoitoalalla työtä riittää vähän liiankin kanssa. Noin esimerkkinä.


Me ostettiin uus asunto tän kuun alussa. Meidän pitää muuttaa nykyisestä osoitteesta ulos ens kuun loppuun mennessä. Nyt on ainakin aikaa tehdä muuttoa. Pientä jännitystä tilanteeseen tuo kuitenkin se, et päästään uuteen pahimmassa tilanteessa vasta toukokuun lopussa. Ollaan siis kodittomia kuukauden verran. Ens kuussa muutetaan meidän koko omaisuus johokin varastoon ja sitten odotellaan, joska uuteen kämppään pääsis edes vähän aikasemmin aloittamaan remppaa. Jänniä aikoja, ei voi muuta sanoa. Yllättävän tyynenä tässä kuitenkin ollaan oltu, vaikka hysteriaan olis helppo lähtee mukaan. Kyllä kaikki vielä järjestyy. Päivä kerrallaan eteenpäin. Koittakaa kaikki pysytellä terveinä. Onneks mennään kevättä kohti. Se on mun lemppari vuodenaika ja tuo hyvää fiilistä, vaikka olis vaikeeta.

Kuvat on meijän viimekuisesta Kuusamon reissulta. Siitä lisää myöhemmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti