Nyt kun tää talvi on ollu ihan oikeesti talvi täällä etelässäkin, on mua vaivannut koko ajan kauhee lasketteluhimo. Se on alkanu kyl jo hieman muuttuu kalastuskuumeeksikin, kun pakkaset väistyi ja lumet alko sulaa... Kalastuskautta saa vielä kuitenkin hetken venttailla, joten täytyy siis lääkitä laskuhinkua. Henellä oli listaan merkitty yöpyvä lento Ivaloon, jossa olis sen verran aikaa, et ehtii vähän nautiskelee lappimaisemasta. Kun lista viime kuun lopulla julkaistiin, aateltiin heti et mähän voisin lähteä mukaan. Viime viikolla pakkasin laskuromppeeni ja lähdin katsomaan millaisia on Saariselän rinteet. Menin sinne jo aikaisemmalla lennolla, Hene oli tulossa vasta myöhemmin illalla. En oo ikinä käyny Saariselällä laskemassa. Oon ollu niissä maisemissa vain kesäisin. Kauniilta siellä näytti talvellakin. Vähän harmitti, et rinteet oli päivän aikana menny aika huonoon kuntoon, ihan sellaseks pehmoseks. En oikein siinä mössössä saanu laskuhimoani tyynnytettyä, mut muuten ei kyllä voinu valittaa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja illalla arskan laskiessa oli ihan tajuttoman kaunista. Auringonlaskun värit on vaan niin parasta.
Vaikka laskettelupaikkana Saariselkä oli mulle ennestään tuntematon, on ne hoodit muuten tuttuja ja hyvinkin rakkaita. Sieltä mä sain sen ensimmäisen kunnon kipinän kaikkeen luonnossa liikkumiseen. Elokuussa 2008 kävin ekaa kertaa valtamassa noilla seuduilla, Urho Kekkosen kansallispuistossa. Se oli ensimmäinen kerta muutenkin kun kävin lapsuuden autoreissujen jälkeen lapissa. Se lyhyt viisi päivää erämaassa ripariporukan apuohjaajana teki ihmeitä. Siitä ei ollu enää paluuta, ne maisemat ja se luonnossa olemisen ilo vei mennessään. Lappiin kaipaa aina uudestaan ja uudestaan. UKK:lla oon käyny vaeltamassa neljä kertaa. Oli ihanaa kattoa maisemia rinteiden päältä ja miettiä, et tuolla sitä tullu tarvottua satoja kilometrejä yhteensä niiden reissujen aikana. Bongasin Nattaset. Niille tuli varsikin ekalla reissulla hihiteltyä, kun ne näyttää ihan tisseiltä. Maisemien kattelu sai mut unohtaa ärsytyksen rinteiden kunnosta. Tuli kaipuu erämaahan, niille samoille paikoille josta kaikki alkoi silloin alkoi. Myös talvivaeltaminen niillä seuduilla olis joskus siistii päästä kokemaan.
Kun tulin pois laskettelemasta, oli mulla aika pitkä venaaminen siihen et Hene saapuu kans Saariselälle. Aika meni kuitenkin nopeesti kun olin omassa Lappikuplassani. Kävin Kuukkelissa syömässä poronkäristystä ja loppuajan hengailin hotellin aulassa. Mulla oli jotenkin jännä fiilis siitä, et Hene oli kans tulossa pohjoiseen samaan aikaan. Viimeisimmät lapin reissut on ollu sellasta mun omaa aikaa, jonka oon viettäny kalassa tai rinteessä. Se tuntu kivalta, et rakkaalle ihmiselle sai "esitellä" itselle tärkeen ja rakkaan paikan.
Hene oli sen verran myöhään perillä, et painettiin heti päät tyyniin kun päästiin huoneeseen. Seuraavana aamuna lähettiin aamupalan jälkeen muun miehistön kanssa Kaunispään huipuille kattelee maisemia ja nauttii kivasta aurinkoisesta säästä. Ulkona oli sopivan kirpsakka reilun kahenkybän pakkaskeli. Se kyl siitä lauhtui reiluun kymmeneen pakkasasteeseen kun päivä meni pitemmälle.
Kaunispäällä käytiin munkeilla, jonka jälkeen osa porukasta laski pulkilla sieltä alas. Pulkkamäki näytti hauskalta ja vähä harmitti, et ei Henen kans vuokrattu hotlalta pulkkia. :D Noh, kiva sieltä oli kävellenkin tulla alas. Lumimaisemat on kyllä ihan vieny mun sydämmen.
Pulkkamäen jälkeen porukka jakaantui. Me lähettiin Henen kans tutustuu talvireitteihin. Valittiin nopsakka ihan keskustasta lähtevä Aurorapolku, joka kulkee kuitenkin UKK:lla. Se ei ollut kun parisen kilsaa ja sen pääs menemään ilman lumikenkiä tai suksia. Mua olis ihan kauheesti himottanu ottaa jostain lumikengät vuokralle ja mennä joku vähän pidempikin reitti, mut rakas mieheni ei omista mitään vähänkään eräkelpoisia kenkiä, joten se haave piti nyt kuopata. :D Aurorapolulla oli tosi moderni taukotupa, jossa käytiin hetki istuskelemassa.
Hene taiteili lumeen oman pärstänsä, eiks ookkin kuin kaksi marjaa. Reippailujen jälkeen maistui porobursa! Syömisten jälkeen pitkin jo mennä takaisin hotelille, vaihtaa toppavaatteet siistimpiin vaatteisiin ja valmistella lähtöä kotia kohti.
Myöhemmin illalla tultiin kotiin. Koko matkan oli ihan pilvetöntä. Oli hauskaa bongailla Suomen kaupunkeja ja laskettelukeskuksia korkeuksista. Keskukset erottu tosi hyvin. Vaikka oon aina ollu ihan hyvä maantiedossa, oon jotenkin aivan surkee bongaamaan lentokoneesta yhtään mitään. :D Varsinkin aina mitä lähemmäksi tullaan pääkaupunkiseutua, hukun ihan kokonaan kartalta. Mennessä onnistuin bongaamaan Oulun, Hailuodon, Tornionjoen yms, mut sit yleensä aina paluumatkoilla lähestyttäessä pääkaupunkiseutua, hukun kartalta ihan kokonaan...
Tää olis taas ihana pieni irtiotto. Mä en voi sanoin kuvailla sitä, kuinka hyvä fiilis mulla tulee pohjoisesta luonnosta. Sinne liittyy paljon erilaisia muistoja. Ulkona oleminen on vaan parasta. Mä tuun aina iloseks siitä kun pääsee ulkoilemaan johonkin kivaan paikkaan. Se on mulle tosi tärkeetä. Ihanaa oli vielä päästä fiilistelee lumimaisemia, vaikka odotankin jo kovasti kevättä. Enää ei oo oikeestaan sellasta superinhokki vuodenaikaa. Kalastuksen myötä syksyt on muuttunu mieleisiksi ja nyt tässä vuoden sisään tehtyjen talvisten pohjoisen reissujen myötä talvikin on ottanu paikan mun sydämmestä. Oli mikä vuodenaika tahansa, on Suomen luonto ihan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti