Oodi Norjalle - muistelua vuosien takaa

Maailma on täynnä siistejä paikkoja. Paljon erilaisia, eri fiiliksiin ja tarpeisiin sopivia. Niitä on ihan mahdotonta laittaa mihinkään paremmuus järjestykseen. Yhden lempparin voin kyllä ihan heittämällä nimetä, se yltää mun omaan top kolmoseen. Tarkempaa sijoittelua en sille osaa sanoo, mut kuitenkin. Se on Norja. Maa josta löytyy vaikka mitä. Tulee aina lämmin fiilis kun sinne palaa, vähän sama kun Gotlannin kanssa. Aina ei tarvii lähtee maailman toiselle laidalle löytääkseen hienoja paikkoja kun niitä löytyy ihan täältä kotoisasta skandinaviasta. Tänäkin kesänä on tullut käytyä jo pariin otteeseen ihastelemassa Norjan maisemia. Postauksen kuvat on otettu Finnmarkin ja Nordlandin alueella tänä ja viime kesänä. Vaikka mun omat Norjan reissut pitää sisällään lähinnä kalastusta, haluisin pitkästä aikaa myös ihan "normilomalle" niihin maisemiin. En kyllä tiedä miten malttaisin... Norjassa on aika paljon hyviä lohijokia nääs. Ehkä joku yhdistelmäloma olis jepa!

Mä oon käyny Norjassa ekan kerran perheen kanssa kun olin lapsi. Lapsena ei osaa ihan samalla tavalla arvostaa kaikkee ympärillä olevaa, mut jo silloin Norja on tehny muhun jonkinlaisen vaikutuksen, koska edelleen muistan paljon tapahtumia ja maisemia niiltä reissuilta. Arvostus on ehkä vähän väärä sana, se kuulostaa jotenki välinpitämättömältä. Mut siis lapsena sitä ei vaan ajattele samalla tavalla kun vähän vanhempana. Kulkee vaan porukan mukana ja puuhailee omia juttuja. Tehtiin silloin pari reissua eripuolille Norjaa, pohjoiseen ja etelään. Muistan Lofoottien kreisit maisemat ja hienot vuonot, kirkkaan kylmän veden ja eriväriset merisiilit pohjassa. Mä olin silloin aika huono nukkumaan autossa, joten ku muu sisarusporukka veteli hirsiä ja autossa oli hiljaista, mä tuijottelin vuoria. Tai merta, josta toivoin bongaavani valaita. Etelästä muistan Bergenin kalatorin, joka oli täynnä hassun näkösiä merikaloja. Muistan et käytiin Oslossa, jossa jätski oli kallista. Mieleen on jäänyt myös kaikki hassut majoitukset missä oltiin. Kaikennäkösiä randomeita hökkeleitä. Ei meillä ollu mitään varauksia minnekkään. Joissain oli keittiö, joissain kokkailtiin trangialla. Se marinolin haju muistuttaa mua edelleen noista reissuista. Autossa kuunneltiin pääsääntoisesti kasetilta Abbaa. Edelleenkin kun Abbaa kuuntelee, tulee mieleen se autossa istuminen ja Norjan upeet maisemat. Vaik ei ehkä mun muusta musamausta uskois (hevi ja rokkilikka), fanitan edelleen Abbaa. Ehkä osittain just noitten reissujen takia.

Lapsuuden reissujen jälkeen meni monta vuotta seuraavaan Norjan reissuun. Alotin rakkaan perhokalastus harrastuksen entisen poikaystävän opastamana vuonna 2012. Hurahdin täysin. Alkuun harrastus painottuin tänne kotikulmille, mut jossain vaiheessa alettiin Juuson kanssa suunnittelee reissuja muuallekin. Juuso oli kuitenkin käyny kalassa muuallakin, esimerkiks Norjassa. Meijän eka yhteinen pidempi pohjoisen reissu toteutettiin kesällä 2014. Oltiin silloin kolme viikkoa reissussa mun ukin vanhalla pakettiautolla. Kierreltiin eri paikkoja ja silloin pääsin taas pitkästä aikaa käymään Norjassakin. Se fiilis oli jotain ihan kreisiä ku ajettiin Karigasniemellä sillan yli Norjan puolelle Finnmarkiin ja ne maisemat alko muuttuu. Mul oli kokomatkan naama kiinni auton ikkunassa ja siitä hehkutuksesta ei meinannu tulla loppua. Kaikki ne lapsuuden muistot alko vyöryy mieleen. En voinu muutaku rakastuu niihin maisemiin uudestaan. Siitä lähtien on pitäny päästä Norjaan joka kesä. 

Reissuilta on paljon hyviä muistoja. Ja mikä parasta... Niitä muistoja voi tehdä lisää edelleenkin. Vaikka Juuson kanssa päätettiin lähtee erilleen viime vuoden elokuussa, tehdään edelleen reissuja yhdessä. En vois olla onnellisempi siitä, että meillä on säilynyt välit kaikesta huolimatta. Juuson kanssa on hyvä olla reissun päällä, on turvallinen ja hyvä olo, vaikka elämä onkin eroomisen jälkeen muuttunut paljon. Onnellinen oon myös siitä, että tällänen yhdessä matkuselu on mahollista. Hene on ymmärtävainen, eikä mustasukkainen. Monelle se voi kuulostaa oudolta, mut meille se ei oo ja se on tärkeintä. Miksi hylätä tärkeä ihminen, kun ei erossa ollut draamailua ja edelleen tuntuu hyvältä hengata yhdessä.

Viimeisimmältä Norjan reissulta palasin pari päivää sitten. Taas oli itkussa paikoittain pidättelemistä, kun maisemat oli niin hienoja. Mä oon ihan tunnehörhö ja voin ihan helposti alkaa pillittää jos joku asia tuntuu vaikuttavalta. Mun heikkoja kohtia on tunturit, vuoret ja kirkas vesi, varsinkin merivesi. Niitä kaikkia Norjasta löytyy. Oli taas haikeeta jättää se kaikki taakse, vaikka kotiinpalaaminenkin tuntui ihan hyvältä. Kerkesin olla reissussa viikon. Ensiks oltiin Juuson kanssa kaksin, myöhemmin seuraan liittyi meidän kaveri Timi. Pojat jäi vielä toiseksi viikoksi, mä lensin maanantaina kotiin. Kalareissujen jälkeen mua vaivaa aina reissukrapula. On tyhjä olo. Reissudarran lievitys alkoi heti. Viivi, Pinja ja Nasse tuli hakemaan mua kentältä, josta mentiin suoraan likkojen kanssa leffaan. Käytiin kattomassa uusin Mamma Mia. Oli outo fiilis lopettaa Norjan reissu Abban tahdissa. Kuinkas sattuikaan. Taas oli herkkiksellä itkussa pidättelemistä... :D Norja, oot paras.

Toisen blogin puolelle tulee kalastusjuttuja taas kunhan kerkeen vähän palautua. Kovin kauaa ei pääse kotona huilaa, kun jo muutaman päivän päästä on lähtö uuteen reissuun. Kreikan löhöloma, täältä tullaan! Tulee varmasti ihan tarpeeseen sekin.