Pitkien yöunien jälkeen oli kiva herätä taas kirkkaaseen aamuun. Seuraavaksi tiedossa oli välipäivän viettoa. Keli sille oli mitä mainioin. Aamu alkoi omilla puuhasteluilla, jonka jälkeen keräännyttiin yhteen. Geri piti oppituntia hätämajoitteista ja Piialla oli aiheena lumiturvallisuus. Lumivyöryt on pelottanu mua lapsesta asti. Tällä reissulla nähtiin muutamat vyöryt. Vastarinteillä. Ekaks kuulu jyrinää, sit alettiin seuraa mistä ääni kuuluu. Vyöryjä oli ihan mielenkiintoista seurata kaukaa, mut ajatus alle jäämisestä kuumotteli silti. Piian esitelmä oli hyvä. Sen loppuun saatiin ettiä "ruumista" piipparin ja sondin avulla. Kauheeta ajatella et olis siellä lumen alla odottelemassa et joku tulee auttaa.
Välipäivän muuhun ohjelmaan kuului ihan vaan lepäilyä ja auringosta nauttimista. Osa porukasta lähti tekee rinteeseen lumiluolaa, jossa halukkaat pääs nukkumaan. Ite skippasin sen koska halusin varmasti hyvät yöunet. Ei sillä et luolassa ei nukkuis hyvin, mut siellä on herättävä tietyn väliajoin tarkistamaan et on happea. Mä olin ollu muutenkin päivällä vähän huonossa kuosissa. Ei oo reissua, joka ei pistäis pakkia sekasin... :D Sama probleema taas. Täyty yrittää parhaansa mukaan levätä. Päikkärit teltassa ja illalla taas aikasin nukkuu.
Ekojen päivien jälkeen meillä ei ollu enää sulaa jokea vieressä, josta olis saanu vettä. Kaikki vesi piti sulattaa lumesta. Se oli aina oma operaationsa tohottaa iltasin vedet seuraavalle päivälle. Mulla ja Timolla oli kummallakin mukana viiden litran kanisterit plus parit juomapullot, joten sulatettavaa riitti. Oli kyllä hyvä veto ottaa ne kanisterit mukaan. Ei jouduttu ihan niin usein sulattaa vettä kun muut, joilla oli vain juomapulloja mukana. Muutenkin oli hyvä että oli niin paljon vettä. Mä juon kotioloissakin useemman litran päivässä, eräreissuilla se kulutus on vielä korkeempi. Sillon hellepäivänä tuli juotua muistaakseni kaikki varastot, eli se reilu viis litraa.
Meillä meinas välipäivänä käydä Timon kans vähän pahempi äksidentti. Bensakeitin oli päällä teltassa (joka on siis ihan normikäytäntö näillä reissuilla), keitinlaatikossa oli kaks keittimeen liitettävää bensaputelia. Toinen oli vähän niinku varalla, koska se oli siellä jo valmiiksi kun otettiin laatikko lainaan lähtiessä. Yhtäkkiä toinen puteleista ruikkas bensat hienosti kaaressa Timon naamalle ja sytty siinä samalla tuleen. Mä makoilin puoliunessa siinä vieressä ja ihmettelin kun Timo alkaa kiroomaan. Ku avasin silmät, oli koko keitinlaatikko isoissa liekeissä. Laatikko nopeesti kiinni, tuli tyrehtyi siinä. Timpalla oli onneks nopee reagointi. Oli aika lähellä et ei leimahtanut teltta tuleen. Huh. Onneks tilanteesta selviydyttiin vaan säikähdyksellä, teltta ei palanut, eikä Timo saanu mitään haavereita. Toinen pulloista oli ollu viallinen ja siks edellinen sitä lainannu porukka oli sen jättäny täytenä laatikkoon. Ihan kiva. :D Meidän porukka sai sen sitten päivän aikana korjattua.
Tortaina aamulla matka jatkui taas. Tällä kertaa kelikin oli vähän erilainen. Arska ei enää paistanu ja se oli ihan kivaa vaihtelua, vaikka aurinko onkin ihana asia. Koko porukka olis halunnu kokee kunnon whiteout kelin, mut ihan siihen ei päästy. Pikkuhiljaa lähdettiin kulkemaan alaspäin. Edelleen oltiin kuitenkin reippaasti puurajan yläpuolella ja maisemat pysyi siisteinä.
Torstai illan leiripaikka oli hieno. Siellä kuului kolmen päivän hiljaiselon jälkeen puhelinkin. Tää ei kyl siis ollu se syy miks paikka oli hieno. :D Vaikka kotipuoleen oli koko ajan ikävä, tekee välillä ihan hyvää olla kaiken yhteyden ulkopuolella. Voi keskittyy vaan siihen mitä ympärillä tapahtuu. Tälläsillä vähän pidemmillä erämaavaelluksilla vaipuu sellaseen omaan pieneen eräkuplaan, jolloin hetkeks unohtaa kaiken muun. Keskittyy vaan siihen mitä on tekemässä. Hiihtäessä/kävellessä ajatukset laukkaa villisti, mut kun aletaan laittaa leiriä pystyyn, ollaan vaan siinä hetkessä. Sen takia mä tykkään tälläsillä reissuilla noudattaa rytmiä. Vaikka hollääminen on kans kivaa, tuntuu musta silti hyvältä rakentaa reissuille sellanen "oma arki". Silloin unohtaa sen perus arjen, jonka kanssa puljaa suurimman osan vuodesta.
Kaksi viimeistä päivää oli aika tylsiä. Tokavikana päivänä, eli perjantaina, laskeuduttiin reippaasti alaspäin. Taakse jäi hienot maisemat ja kulkeminen tapahtui leveetä kelkkauraa pitkin joka vei suoraan Nikkaluoktaan. Torstain kohokohta oli piipahtaminen Kebnekaise Fjällstationilla. Siellä on hotelli, ravintola ja kauppa. Käytiin lounalla. Oli aika magee mesta ja ruoka ihan hemmetin hyvää. Pysähdys aiheutti kyl vähän ristiriitaiset fiilikset. Teki oikeesti hyvää saada kunnon tuoretta ruokaa ja nähä paikka, mut samalla se eräkupla puhkesi. Sen jälkeen ajatukset alkoi olla jo kovasti vaan siinä, et koska ollaan perillä. Tylsähköt maisemat, iso kelkkaura, jota pitkin kulki tietysti myös paljon kelkkoja, muita ihmisiä. Blääääh. Vika yö vietettiin jo aika lähellä Nikkistä. La aamuna hiihdettiin vikat kilsat takaisin autoille.
Nikkaluoktaan päästessä oli aika rähjäinen ja likainen olo. :D Onneks takas Leville tultaessa päästiin lämmittää saunaa heti kun kamat oli purettu. Levin kämpällä oli vielä yhteisesti purkua, saunomista ja reissun lopettajaiset illanistujaisten merkeissä. Mä, Piia ja Geri jouduttiin sanoo vähän aikasemmin heipat porukalle kun me oltiin lentämässä vielä samana iltana takaisin etelään. Kun viikon hengaa siinä eräkuplassa saman porukan kanssa, on siitä vaikee irtautua. Mulla on ollu aina sama homma. Mä kiinnyn helposti ihmisiin. Muistan jo ripariuralta tän saman haikeuden. Samaa on jatkunu myös kalareissujen päätteeksi. Vaikka on ihanaa mennä kotiin ja nähdä rakkaat ihmiset, tuntuu silti haikeelta lähtee.
Nyt tää porukka saa osallistua ominpäin jollekkin toiselle
Ankarat Avotunturit reissulle osaksi retkikuntaa. Mua ainakin kiinnostaisi kovasti. Tällä reissulla ei päästy kokee kovia pakkasia, joka tietty oli onni, mutta kyllä sekin pitäis kokea. Ei myöskään päästy pystyttää telttaa kovassa tuulessa, eikä nähny kunnon whiteout keliä. Varsinkin toi whiteout keli oli monelle sellanen juttu mikä olis ollu mielenkiintoista nähdä. Seuraavaan kertaan. Nyt olosuhteet oli kyllä just sopivat ainakin tälläselle ensikertalaiselle. Lämpö ei mua haitannut yhtään!
Ihan mahtava reissu, kiitos siitä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti