Meitä oli yhteensä 13 henkeä tässä retkikunnassa. Kymmenen henkee meijän luokalta, kouluttaja Antti, apureina Inu ja Outi. Porukka oltiin jatettu telttapareihin. Parit hoiti keskenään nukkumisjärjestelyt, ruuan, sekä päiväkohtaisen suunnistuksen. Päävastuu siitä oli silti Antilla. Matkaan päästiin lähtee joskus iltapäivästä. Eka päivä oli helppo. Toki hieman jännitti, et miten suksi luistaa kun en oo pahemmin lajiin perehtyny. Hiihtäminen osottautu oikein kivaksi tavaksi liikkua. Eka päivä edettiin Vistasjokea pitkin, jonka päälle illalla tehtiin leiri. Jo ekana iltana nukutti hyvin. Aamulla pirteenä ylös. Aamupalan väsäys ja leiri pakettiin. Matka jatku edelleen jokea pitkin.
Olin myös hieman jännittäny mahollista kylmyyttä. Vilukissana oli kiva seurata sääennusteita jotka näytti pahimmillaan melkein - 30 astetta... Reissun lähentyessä ennusteet alkoi sitten mennä lämpimämpään suuntaan ja kääntyikin ihan toiseen ääripäähän. Maanantaina oli niin lämmin, että jotkut porukasta alkoi voida huonosti. Itteeni tää ei haitannu, olin jopa tyytyväinen siihen et oli niin lämmin. Mä vaan niin nautin lämmöstä. Toki välillä mustakin tuntu vähän tukalalta kun arska porotti kirkkaalta taivaalta ja hiihtäminen tietty lisäs sitä kuumuutta. Onneks joki oli jo joistain kohdista sen verran sula, et saatiin täytettyä vesivarastoja pitkin päivää. Vaeltaessa veden tarve on korkee, nyt varsinkin.
Päivät eteni legeittäin. Yksi legi oli aina 50min. Niiden välissä 10min tauko. Tosin lämpiminä päivinä oli pakko pitää taukoja vähän enemmän. Mulla pysähteleminen tuntuu aina jotenkin henkisesti rankalta kun tuntuu et matka ei etene. Itte tykkäisin painaa menemään vähän pidempiä pätkiä kun 25min. Legit siis puolitettiin, että saatiin pidettyä hengähdystauko. Olisin ite pärjänny vähemmillä tauoilla, mut toki on otettava huomioon olosuhteet ja muutkin kanssavaeltajat. Päiviin sisällytettiin myös noin 45min lounastauko, joka hoidettiin valmiilla eväillä. Keittimiä ei kaivettu esiin ollenkaan. Osa porukasta oli kuivannu ja valmistellu aamusella ittelleen valmiiks vaikka mitä ihania safkoja. Minä laiskana likkana tyydyin "lisää vain kuuma vesi" tyyppisiin valmispussiratkaisuihin. Ne on ihan ok, mut olishan se järkevampää ja halvempaa ite väsätä vastaavat.
Maanantai, eli eka kokonainen päivä päättyi pieneen nousuun, jolloin alettiin pikkuhiljaa ohittamaan puuraja. Maisemat oli ollu siistejä tähänkin asti, mut nyt fiilis nous entisestään. Korkeet tunturit ja vuoret on niin mun juttu. Enemmän kun metsä, vaikka sielläkin olostani nautin. Oltiin aika myöhään leirissä pysähtelyiden takia. Se tarkotti sitä, et sai ihan hyvällä omallatunnolle mennä heti ruuan jälkeen nukkumaan. Mun ja Timon teltta oli melkein aina ekana pystytettynä, ruuat valmiina ja tyypit nukkumassa. Musta tuntu ihanalta nukahtaa aikasin. Myös tiistaiaamu valkeni aurinkoisessa kelissä. Joka aamuisen yhteisen venyttelysession jälkeen jätettiin leiripaikka ja lähettiin nousemaan entistä korkeemmalle. Tää päivä oli melkein kokonaan nousua. Ai että mä nautin. Oli kiva tuntee ahkion paino perässä ja kattoa kun maisemat muuttuu koko ajan jylhemmiksi. En muuten tiiä onko mulla joku tiedostamaton fetissi, kun nautin tollasista ahkion valjaista, jotka on kiristelly kroppaa vasten. Sama homma on rinkan remmien kanssa. :D Siitä tulee jotenki turvallinen olo ja samalla vahva kun jaksaa kantaa rinkkaa/vetää ahkiota.
Ylläoleva kuva on yks mun lemppareista koko reissulta. Tää oli ihan ehdoton juttu, jota oltiin suunniteltu jo ennen reissuu. Oltiin just noustu reissun rankin pätkä ja pitämässä pientä taukoa sen jälkeen. Katteltiin ympärille ja päätettiin et nyt on pienen kuvaussession aika. Inulle kamera kouraan, muikkeleilta paidat veke ja poseeraamaan. Vitsi että meil oli hauskaa! Sopivasti vielä sattu niin hieno kelikin kun oltiin siistissä kuvausspotissa. Vilvottelun jälkeen oli taas hyvä jatkaa matkaa. Vähän sen jälkeen tultiin meidän reitin korkeimmalle kohdalle, reiluun tonniin. Korkeella keli ei ollu enää ihan niin tukala, joten päästiin taas etenemään normaaleilla legipituuksilla.
Alkuillasta oltiin taas perillä sovitussa leiripaikassa. Se oli upee mesta. Siellä sielu lepäs. Vähän oltiin jo korkeimmasta kohdasta laskettu alaspäin, mut edelleen korkeus tais olla jotain 800-900m tienoilla. Nyt en tarkalleen muista.
Tohon aikaan vuodesta alkaa olla jo ihanan valosaa iltasin. Myös auringonnousu on aikaisin. Mä en itseasiassa kertaakaan nähny reissun aikana pimeetä, kun olin aina nukkumassa jo ysin kympin välillä. Silloin oli vielä ihan valoisaa. Aamulla herätyskello soi 6.30 ja arska jo nousemassa. Tässä leirissä vietettiin kaksi yötä, koska seuraava päivä eli keskiviikko oli huilipäivä. Ti-ke välisen yön vedin sellaset rapsakat 11h unet, kun ei tarvinnut herätä niin aikaisin kuin yleensä. Ai että teki hyvää, olisin voinu nukkuu vieläkin pidempään. Raikkaassa kelissä nukkuu niin hyvin. Teltassa mulla on yleensä probleemia raajojen puutumisien kanssa, mut tällä kertaa ongelma ei ollu ihan niin paha koska mulla oli Timolta lainassa poron talja. Se teki teltasta kivan kodikkaan, sekä pehmens vähä nukkumista. Anyway kädet oli tunnottomat aamulla, mut oli nukkuminen silti mukavampaa. Ainoo miinus tossa taljassa oli noi karvat. Niitä löytyy vieläkin mun kaikista tavaoista ja pitkin huushollii. :D
Seuraavassa postauksessa välipäivän meiningit ja koko loppureissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti