Rentoilua Tallinnassa

Kun olin kotiutunu lapin reissulta, ei menny kun pari päivää niin oltiin taas menossa. Tällä kertaa suuntana Tallinna. Taas laivailua tiedossa. Onneks Viroon pääsee kahdessa tunnissa. Herätys oli kukonlaulun aikaan, Tallinkin paatti lähti jo 7.30. Se oli kaikista halvin lähtö. Tallinnaan saa eri laivayhtiöiltä ihan hyviä hotellipaketteja, mut me päätettiin Henen kans kasata paketti ihan itte. Tallinkilta reittimatkat ja booking.comin kautta valittiin hotelli. Sen suurempaa agendaa meil ei ollu, kun et lähettiin viettää sellanen rento miniloma. Mä olin just edellisenä iltana käyny hankkimassa uuden linssin kameraan. Se oli kiva saada heti testaukseen. Laajis on aika jepa! Sillä on hauska leikkii.

Perillä oltiin niin aikaisin, et oikein mitkään mestat ei ollu vielä auki. Pörrättiin hetki vanhassakaupungissa ja käytiin kaupassa hakee eväitä hotellille. Tallinnassa oli aika kylmä. Oltiin aivan jäässä kun lähettiin käppäilee hotellille, joka sijaitsi vanhankaupungin takana.

Oltiin bongattu netistä sellanen kun Kreuzwald Hotel Tallinn. Bookingilla oli hyvä tarjous vähän paremmasta huoneesta. Se oli paljon isompi kun mun kämppä. Siihen tosin ei ihan hirveesti vaadita. :D Huoneessa oli ihan hullun mukava iso sänky ja oma poreamme. Sinne oli aika kiva mennä lämmittelee ulkona jäätymisen jälkeen. En oo ikinä ollu niin isossa huoneessa missään hotlassa. Mikäs siellä hengaillessa.

Väsykin iski jossain vaiheessa. Oli aika jees vaan nukahtaa kun ei ollu mitään valvollisuuksia mihinkään suuntaan. Mä oon aika huono nukkuu päikkäreitä, mut joskus ne on ihan paikallaan. Päikkäreitten jälkeen jaksettiin vielä roudaantuu viereiseen Kristiinen kauppakeskukseen. Se oli noin puolen kilsan päässä hotellilta. Käytiin siellä syömässä ja sit taas jatkamaan unia. Aamulla ihan pirtsakkana brekulle alakertaan.

Huone piti luovuttaa klo 12. Lähettiin käppäilee takas vanhankaupungin suuntaan. Käytiin kaffella ja tehtiin muutamat ostokset.

Paatti takas Helsinkiin lähti klo 16.30. Tallinnan laivalla on välillä vaikee löytää hengailupaikkaa jos ei haluu baarissa notkuu, mut nyt laiva oli sen verran tyhjillään et löydettiin sopiva mesta hengaamiseen. Soffalla meni pari tuntia mukavasti.

Yleensä kun lähtee johonkin ulkomaille, ei tuu paljoo hengattua hotellilla, mut tällä kertaa se oli ihan tarkoitus. Musta tuntuu niin hyvältä vähän päästä hengähtää ja lepäilee. Lapin hermoloma tuli just hyvään saumaan ja tää vielä siihen perään. Kiva tuntee ittensä pitkästä aikaa pirteeks. Mukava minireissu. Hotelli oli kokonaisuudessaan jees, hyvä palvelu, kiva siisti huone ja monipuolinen hyvä aamiainen. Enemmän olis ehkä tullu hengattua ulkona, jos ei olis ollu niin pirun kylmä. Nyt on talvi, joten minkäs teet!

Loppufiilikset

Niin se vierähti viikko lapissa ja taas ollaan kotona. Niin kun oon jo aikasemmin maininnu, säiden puolesta reissu osui ihan superiin kohtaan. Kylmää oli, mut aurinko paisto melkein koko viikon. Ihan pientä pilvee oli jossain vaiheessa. Oli ihanaa kerätä arskasta voimaa. Muutenkin tää reissu oli sellanen rentoilureissu. Tai vähän sellanen hermoloma. Syksy oli jokseenkin stressaava ja samalla kaavalla jatkettiin myös alkuvuodesta. Ulkona oleminen teki niin hyvää. Oli ihanaa päästä laskee ja puhdistaa vähän pääkoppaa. Tää oli eka kerta kun olin missään reissussa kokonaan yksin. Sekin oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Ralella ja Gabilla oli omat juttunsa, vaikka jätkien luona majailinkin.  Mä oon aika sosiaalinen ollu aina, mut vuosien varrella nykysin myös vähän erokoitunut. Yksin hengaaminen ei enää aiheuta enää kauheeta tuskaa, vaan on ihan mukavaa. Yksin hengaillessa on puolensa. Voi uppoutuu ihan omaan maailmaansa ja havainnoida ympärillä tapahtuvia asioita ihan erilailla. Toisaalta. On musta kyllä siistiä et pääsee jakamaan kokemuksia jonkun kanssa. "Happiness is only real when shared." - Christopher McCandless.

Viikon kohokohtia oli ihan ehdottomasti Levi Black rinteen laskeminen ja Kätkätunturin huiputus lumikengillä. Mulla oli niin siisti fiilis, kun laskin sen G2 rinteen. Jännitti, mut tein sen ja vielä pariin otteeseen koska oli niin mageeta. Kätkätunturilla oli hienoo olla yksin siellä huipulla. Yks mainittavan arvoinen juttu oli kyl myös viimeisen päivän kylpylöinti Levi Spassa. Menin sinne tappamaan aikaa ennen lennon lähtöö. Muuten ihan perus kylpylähommaa, mut siistiä oli olla ulkoporealtaassa, lämpimässä vedessä, pakkasessa auringon laskiessa. Siihen oli hyvä lopettaa reissu. Rasmukselle ja Gabrielille todella iso kiitos huolenpidosta. Sain loisia jätkien luona Könkäällä, sain laskettelukamat, hissilippu mukaanlukien, järjestymään ja välillä autoakin käyttää. Ei olis paremmin voinu asiat olla. Kiitos. Aluperin mun piti olla reissussa vähän pidempään, mut olikin "vain" viikon. Tykkään tehdä suunnitelmia ja mennä niitten mukaan, mut välillä on myös ihan hyvä fiilis kun niitä muuttaa lennosta. Viikkon hermoloma oli tähän väliin just sopiva. Sen jälkeen oli ihana tulla takaisin kotiin. Hyvä reissu! Lappi on niin mun paikka.

Rinnehuuma

Kyllä tällä viikolla on lomalaisia hellitty säiden puolesta ihan huolella. Aurinko paistaa ja ulkona on jo pikkusen keväinen fiilis. Mäkin oon viettäny pari viimeistä päivää taas rinteessä. Eilen ei ollu paljoo porukkaa. Lauantai, mut niinsanottu vaihtopäivä. Etelästä tulleet lomailijat on lähdössä veke ja  uus porukka saapumassa. Gondolille ei ollu jonoa, eikä myöskään etelärinteissä niin kauheeta tungosta kun yleensä. Yhden nousun istuin isossa tuolihississä yksikseni. Etelärinteet ei kyllä ittelle oikein anna mitään, vähän turhan loivia mun makuun vaikka onkin kyllä mukavan pitkiä. Mä oon porränny pari päivää ettien uusia kivoja rinteitä. Toki käyny myös niissä hyviksi havaituissa. Mä oon ihan rinnehuumassa.

Eilen oli aika kylmä keli. Aamulla herätessä mittari näytti yli kolmeekymmentä, mut siitä se onneks sit vähän lauhtui päivää kohden. Päivälläkin oli parisenkymmentä pakkasta. Täällä se kylmyys ei kyllä tunnu niin pahalta kun etelässä. Täällä pakkanen on kuivempi. Siitä ei kyl pääse mihkään, et naama jäätyy ihan täysin vaikka sitä yrittäiski peitellä. Muuten oon kyllä pysyny ihan lämpimänä, vaikka oonki yleensä aika vilukissa. Kyllähän sitä lämpimänä pysyy kun puuhaa jotain koko ajan.  Hissimatkat saattaa tehä kovalla pakkasella vähän tiukkaa.

Eilisellä laskupäivällä oli siisti lopetus. Mä oon koko viikon kattellu gondolihissillä ylös mentäessa viereistä Levi Black G.2 rinnettä. Se on maailmancupin kisarinne ja ihan hiton stydi. Rinne lähtee suht mukavasti ylhäältä, mut loppuosa jyrkkenee ihan hullusti. Sen keskijyrkkyys on 52 prossaa. Ihan hyvä pudotus. Mun teki mieli mennä testaamaan se, mut sen verran hurjalta se näytti et meinas mennä pupu pöksyyn. Eilen kun mulla ei ollu enää paljoo aikaa, aattelin et helvetti soikoon, nyt mä meen. Vähän puntti tutis kun tulin siihen jyrkänteen kohtaan, mut sit mä tein sen! Vitsi et oli hyvä fiilis. Ja eikun uudestaan. Siihen oli hyvä lopettaa päivä. Mä oon aina ollu vähän nössö haastaa itteeni, mut jostain on tullu ihan uudenlaista virtaa tällein vähän aikuisemmalla iällä. Mä en oo ihan niin pelkuri enää. Oli kyllä niin siistii.

Mä oon oikeesti niin iloinen, et päätin lähtee uudestaan tän harrastuksen pariin pitkän tauon jälkeen. Ulkona oleminen, kiva tekeminen, maisemat, vauhti, aurinko... Mitä muuta sitä ihminen tartteekaan. Mulle ne tuo ainakin ihan törkeen hyvän olon ja siistin fiiliksen. Musta on siistiä tehä kaikkee tällästä. En osais kuvitella elämää sohvaperunana. Aktiivinen elämäntapa on niin jees.

Korkeella on hyvä olla

Laskettelu on aika kivaa, tiiättekös. Suksi luistaa ja kelit hellii. Eilen paineltiin samaa matkaa porukalla mäkeen. Noustiin yhessä Gontsalla ylös, mut sit Rale ja Gabi lähti temppuilemaan omille teilleen ja mä lähin ettimään väljempiä rinteitä. Jännää et täällä on osittain tosi paljon porukkaa, mut sit taas joissain rinteissä ei melkein ketään. Mä oon löytäny omat lempparini koillisrinteistä. Ne on pitkiä ja sopivan jyrkkiä. Eikä siellä oo jostain syystä ihan kauheesti lössiä. Niitä on ollu kiva laskee. Se vauhdin hurma on jotain niin siistiä. En mä ees mikään superi hurjapää varmaan oo, mut tykkään siitä että on ainakin sellanen fiilis et menis lujaa. :D Mun on kyl pakko hankkia omat laskukamat ens kaudelle. Tai onhan mulla periaatteessa ihan hyvät kamat himassa, mut ne ei vaan oikein ole enää tätä päivää. Tarvis vähän päivittää.

Parin päivän rinteitten tutkiskelu vei voimia sen verran et päätin tänää skippaa laskettelun kokonaan. Tai olisin mä salee jaksanu, mut päätin vaa et haluun tehä muutakin. Jäbät kyllä lähti taas rinteeseen rymyämään. Yhtämatkaa lähettiin Könkäältä Leville.

Mä nappasin kämpiltä lainaan lumikengät ja lähin haikkailee ittekseni. Lähin huiputtaa Kätkätuntia. Se on ihan Levitunturin lähellä. Kätkätunturi on ihan skidisti matalampi ku Levi. Alkumatkasta oli jonkin verran muitakin siellä pyörimässä, mut suurimman osan ajasta pääsin kulkee ihan omassa yksinäisyydessä ilman et näin ketään. Oli aika siisti fiilis päästä huipulle kun sielläki sai olla ihan ittekseen. Aurinkokin tuli just soppelisti näyttäytymään. Huipulla vedin paksumman takin niskaan ja kaivoin repusta termarin. Jäin hetkeks ylös istuskelee jonkun lumikökkäreen suojaan tuulelta ja kattelee maisemia. Tunturissa on ihmisen hyvä olla. Mitä korkeemmalla, sen paremmalta se tuntuu.

Mä olin vähän huonosti varustautunu eväiden kannalta tähän haikkiin. En mä oikein ollu kattonu et kuinka pitkä matka huipulle tulee, kun en mä ees ollu varma koko reitistä. Mulla oli mukana vaan termarillinen vihreetä teetä ja yks banaani. Ups. Yleensä mä oon sellanen et huolehdin kunnolla eväistä, koska mulla on aina nälkä. Ihme ja kumma, ei nälkä ees tuntunu mitenkään pahalta koko reissulla, mut kun pääsin takas kylille, olin kyllä aivan poikki. Reilu kymmenen kilsaa oli tullu talsittuu tunturissa. Ihan järkky nälkä kun pääsin perille. Suorinta tietä Pannukakkutaloon... Oulun Pannaritalo on tullu tutuks useesti pohjoiseen ajettaessa (tai takasin) ja nyt huomasin et täälläkin on. Eihän tällänen lettumonsteri pysty sellasta vastustaa. Lähti koko touhu vielä ihan lapasesta. Aattelin et maistan kerrankin suolaisen pannukakun. Otin pienen pannarin savuporolla, pekonilla ja aurajuustolla. Talvihaikkailu vei mehut sen verran hyvin et jäi vielä nälkä. Tilasin toisenkin. Tällä kertaa lempparin eli makeen pannarin mustikoilla ja valkosuklaalla. Heheh, pannariöverit. Mut eipä tullu edes ähkyä. Tarpeeseen meni siis.

Tää päivä oli kyllä kiva. Oli siistii olla yksikseen siel tunturissa. Kun on rinteessa, ajatukset on vaan siinä tekemisessä, mut kun haikkailee, pystyy kelailee kaikkee muutakin. Myös se on omalla tavallaan kivaa olla sellasessa omassa kuplassa ja pohtia ties mitä. Musta on myös siistii aina päästä johonkin korkeelle. En tiiä mikä siinä on, mut oon aina tykänny kattella maisemia korkeelta. Oli se sit luonto tunturien tai vuorien huipulta, kaupunkin valot pilvenpiirtäjästä tai maisemat lentokoneesta. Siinä on vaan jotain niin siistiä. Korkeella on hyvä olla.