Vaikka mä oon ravannu viime vuodet useaan otteeseen lapissa, en ollu ennen viime joulukuuta käyny siellä talviaikaan. Minä ja talvi, noh... Oon entinen taitoluistelija ja ulkojäilläkin tuli pienempänä käytyy ja oon myös innostunu aikanaan laskattelusta, mut teini-iän koittaessa kumpikin jäi. Siihen ei tosin liittyny mun ja talven suhde mitenkään. Luistelun lopetin siks kun seuraava askel olis ollu kilpaileminen, eikä se napannu mua yhtään. Laskettelu jäi muista syistä, en ees muista oikeestaan et miks. Joka talvi mä kyllä puhuin et olispa kiva mennä. No anyway, talvi ei viime vuosina oo napannu mua yhtään. Sillon on vaan pyöritelty peukkuja ja haaveiltu kaikenmaailman reissuista. Se stoppaa kalastuskauden ja varsinkin alkutalvi on jokseenkin masentava kun on niin pimeetä. Viime syksynä eräopaskoulutuksessa mietittiin mahdollisia harkkapaikkoja jouluntienoille. Osa läks harjottelemaan ja osa ei. Emmi puhui et haluis lähtee roadtripille pohjoiseen ottamaan selvää mahdollisuuksista jota lappi eräoppaille tarjoaa. Kuka lähtee mukaan? Piia ilmottautui heti. Vielä olis yks paikka autossa tilaa. Hmm, mietin ehkä kaks sekkaa ja sanoin et haluun kans lähtee. Pitäähän sitä nyt joskus nähdä lappia valkoisena, talvisena ihmemaana. Se on kuitenkin aika monelle se syy miksi sinne matkataan. Jopa meidän opettajat oli vähän ihmeissään, et mäkin olin lähdössä. Olin kertonu kaikille, et talvi ei kuulu lemppareihin.
Reissulle mulle ei ollut oikein odotuksia. Ei ennakkoluuloja, eikä reissuhypeä. Lähin avoimin mielin messiin. Roadtrippaaminen on aina kivaa. Emmin ja Piian kanssa oli mukavaa, kolme naista kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ajettiin ekana Rukalle. Jossain vaiheessa ajomatkalla puut alkoi muuttuu valkoiseksi. Piia ja Emmi fiilisteli sitä, mut mussa se ei oikein herättäny tunteita. Ajomatkan kohokohta oli ajaminen Pölkky Oy kyltin ohi. Se oli mulle ihan liikaa, hekottelin sille koko loppumatkan. Tais olla pientä väsymystä ilmassa. Perillä oltiin myöhään yöllä. Seuraavana aamuna heräiltiin rauhassa ja vasta sitten mullekkin alkoi selviimään talvinen kauneus. Arska pilkotti ujosti pilvien takaa ja värjäs tykkylumiset puut ja hangen auringonlaskun väreillä. Se oli aika kaunista. Kuusamossa treffailtiin luokkalaisia, lumikenkäiltiin ja lasketeltiin. Oli niin kivaa.
Viikon aikana käytiin myös pikanen stoppi Pyhällä ja loppuviikko vietettiin Ylläksellä Jussin mökillä. Ylläksellä oli tosi kivoja rinteitä. Mä olin niin fiilareissa, et olin päässy taas laskemaan vuosien tauon jälkeen. Ei mun kamat oo enää ihan tätä päivää, mut kyllä ne vielä onneks meni. Nyt tänä vuonna haluisin hankkia uudet vähän päivitetymmän vehkeet. Laskettelu ja koko reissu iski niin kovaa, et kun palasin kotiin, ostin heti lennot Kittilään muutaman kuukauden päähän. Ei reissuseuraa tai mitään kunnollista suunnitelmaa, halusin vaan takaisin.
Lappi on ollu mulle rakas paikka aina. Tai siis siitä lähtien kun kävin ekaa kertaa vaeltamassa kymmenen vuotta sitten. En kyllä arvannu et näin paljon pohjoisesta pitäisin myös talvella. Kun mä mietin tätä reissuu, mulla tulee onnellinen olo. Mulla oli siellä jotenkin tosi vapautunut olo. Loppukesästä tulleet elämänmuutokset oli viimeaikoina pistäny mieltä vähän matalaksi, mut mikä parempaa terapiaa kun puhdas pohjoinen ilma, kauniit maisemat, hyvä seura ja aktiviteetit. Oli jotenkin sellanen villi ja vapaa olo, kukaan ei odottanu mua himassa ja musta tuntu et voin tehdä mitä vaan haha. :D Olisin halunnu vielä jäädä muutamaks päiväksi ja katoin lentojakin jo valmiiksi, mut lähin sit kuitenkin likkojen kanssa samaan aikaan. Kiva oli viedä tää roadtrip yhessä loppuun. Sitäpaitsi, mieltä kutkutti jo himan eräs tapaaminen tulevalla viikolla. Oltiin sovittu Henen kanssa et nähään. Ei siis mitään treffejä, vaik kyl ne lopulta tais sit jotain sinne päin olla. Eipä olis arvannu et se päivä johti heti siihen, et ei voitu olla enää erossa yhtään. Kannatti käydä kaljalla. Viime joulukuu oli tunteiden täyteinen ja tää reissu oli ihan täydellinen siihen saumaan. Kiitos siitä kaikille mukana olleille, etenkin Emmille ja Piialle ja tietty varafaija Jussille. Voitaisiinko lähteä vielä uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti