Siellä, täällä ja tuolla / vuosi 2018

Viime vuoden loppupuolella kun aattelin tulevaa vuotta, mietin et siitä tulee mun vuosi. Oon omillani, teen just niitä juttuja mitä haluun ja meen paikkoihin mihin haluun. Ja niin oon tehny, tosin kaikki ei menny ihan suunnitellusti kun vuosi alkoi heti jännissä merkeissä. Hene kaskummaa tupsahti elämään ja toi suunnitelmiin tietenkin pienen lisän. :D Vaikka tapahtu ihania asioita ja elämä on muuttunu vaan hyvään suuntaan, on tässä ollu paljon stressiä ja murheitakin. Niistä kirjottelin postauksessa, jossa avasin eräopaskoulutuksen tilannetta. Onneks pikkuhiljaa tuntuu siltä, et pääkopan mylläkkä alkaa asteittain seljetä ja kroppakin toipuu. Kaikesta noista ikävistä jutuista huolimatta on aika siisti fiilis siitä mitä kaikkee on tullukkaan tänä vuonna tehtyy. Paljon reissuja, uusia paikkoja ja hienoja kokemuksia. Ne onkin ollu niitä vuoden kohokohtia, jotka on kaiken mylläkän keskellä jääny parhaiten mieleen. Mä vaan niin rakastan matkustamista. Aattelin koota reissuja ja fiiliksiä tässä vähän yhteen.

Risteily Tukholmaan

Vuoden ensimmäinen reissu tehtiin Henen kanssa yhessä Tukholmaan tammikuussa. Eka yhteinen ulkomaanmatka, jiihaaa! On se aina jotenkin jännittävä ja siisti hetki kun lähtee ekaa kertaa yhdessä jonnekkin. Varsinkin ihmiselle joka saa isot kiksit matkustelusta. Noh, mitään sen suurempaa tässä ei oikeesti ollu. Henen kanssa on kivaa, ollaan me missä vain ja tekemässä mitä vaan. Jopa laivailu oli ihan jees, vaikka se ei todellakaan kuulu mun lemppareihin. Oikeestaan laivalla on musta aika kamalaa, mut silti tulee aina välillä laineilla keinuttuu. Syötiin ittemme buffassa aika tärviölle ja seuraavana päivänä kierreltiin maissa ilman sen suurempia suunnitelmia. Ihan perus Tukholman risteily siis. Paluumatkaä vietettiin laivan allasosastoa testaillen ja käytiin me jossain ravintolassa syömässäkin. Parin euron aleskumppa oli jees!

Pummiloma Levillä

Viime joulua edeltävästä pohjoisen reissusta jäi niin kova kipinä, et kun kotiuduin, olin jo ostamassa lentoja uudelleen samoille suunnille. Helmikuun loppupuolella lensin yksikseni Kittilään. Bunkkasin viikon verran vanhan kaverin Ralen ja sen kämppiksen luona Könkäällä ja kävin Levillä laskettelemassa. Rale ja Gabi teki duunia ja liikkui aika paljon omia aikojaan, joten mä keksin puuhaa itekseni. Oli aika puhdistavaa olla yksin, lasketella ja nauttia muutenkin talvisesta lapista. Koko ajan oli kyllä myös ikävä kotiin. Ei mulla pitäny olla tossa vaiheessa vielä ketään jota ikävöidä, mut toisin kävi. :D Lopulta päätin lentää jo aikasemmin kotiin. Alkuun mun piti viettää Levillä 10 päivää, mut viikko olikin sit ihan sopiva setti. Blogia kirjottelin reissusta suoraan. Kaikki Levi aiheiset postaukset löytyy TÄÄLTÄ. Klik! Reissun kohokohtia oli G2 rinteen vallotus ja Kätkätunturin rumikenkäreissu. Levin mustin kisarinne tuntui alkuun ihan saavuttamattomalta idikseltä, mut yhtäkkii mä vaan päätin et sinne on mentävä. Sitten menin uudestaan. Kätkätunturilla taas oli kivat näkymät ja yksin tehty reippailu keskellä tunturiluontoa oli jees. Nautin niin kovaa kaikesta ympäröivästä lumisesta kauneudesta ja hyvästä sykkeestä joka nousi aina kun kapus lumikengät jalassa korkeemmalle tunturiin. Päivän lopetin Pannukakkutalon pannariin ja se kruunas koko homman. Niin kiva reissu, vaikka ikävä tuntuikin välillä raastavalta!

Rennosti Tallinnassa

Kun Levin reissu oli hieman lyhkäsempi piti alunperin piti, oli mulla vielä muutama päivä sen jälkeen vapaata. Vastapainona yksin poukkoimiselle päätettiin pitää pikainen pariskuntaloma Tallinnassa heti perään. Se teki hyvää sen ikävöimisen jälkeen. Valittiin Booking.comista kiva hotelli ja siihen päälle ihan perus reittimatkat laivalla. Sopivilla alennuksilla tuli ihan samanhintaiseksi kun et jos olis ottanu suoraan jonkun paketin. Valittiin vähän spessumpi hotlahuone, jossa oli oma poreamme. Rentoiltiin ihan huolella. Ei ollu kiire altaasta veke ku ulkonakin oli ihan älytön pakkanen. Kylpytuokion jälkeen oli ihanaa käpertyy vierekkäin huoneen isoon pehmeeseen sänkyyn ja nukahtaa. Seuraavana päivänä kierreltiin vanhankaupungin alueella ennen kun oli taas noustava laivaan ja lähettävä kotia kohti. Tallinnassa on aina kiva käydä.

Kalastusta Gotlannissa

Maaliskuun lopulla pakkasin perhovapani ja suuntasin Gotlantiin kalareissulle. Oon ollu Geellä useemman kerran aikasemminkin, aina sunnilleen samoihin aikoihin muutaman kaverin kanssa. Tällä kertaa reissuseurua oli paljon isompi, meitä oli yli kymmenen. Kyseessä oli Kotkan perhokalastajien matka, jonka mä olin porukalle järkkäilly. Kalastus ei menny ihan nappiin kun kevät oli niin pahasti myöhässä. Yöpakkaset jäädytti rantoja, eikä kaloja tullu kun pari hassuu koko porukalle. Saarella on silti aina kiva käydä. Se on yksi mun lemppareista paikoista, jossa voi kalastaa. Gotlannista löytyy kattavampi postaus toisen blogin puolelta. TÄSSÄ linkki. Mulla on taas ihan kauhee meritaimen/Gotlanti kuume. Kaikki tulevan vuoden kalareissut on auki. Pakko on yrittää ujuttaa G johonkin väliin.

Kebnekaisen ankarat avotunturit

Gotlannin reissun jälkeen ei menny kun pari hassua viikkoa kun oli aika taas lähtee. Tässä vaiheessa tahti alkoi tuntua jo ehkä vähän rajulta. :D Tai ei siinä muuten mitään, mut tuntui semi raskaalta koko ajan sanoo rakkaalle puolisolle heipat, taas mä meen. Meidän luokan porukkaa lähti Ankarat Avotunturit reissulle kiertämään Kebnekaisea. Kun reissusta tuli koululle ekat infot, mä melkein vannoin et en varmasti lähde mukaan. Jotenkin kummasti olikin lopulta ilmottautumisviestit laitettu mun telttaparin, Timon kanssa ja sit sitä mentiinkin. Reissu oli ihan saakelin siisti. Kelit ei ollu ihan sitä mitä yleensä, koska kokoajan oltiin plussan puolella ja arska paistoi kirkkaalta taivaalta melkein koko viikon. En valittanut, vaikka ihan oikeeta kuvaa ankarista olosuhteista ei tullutkaan. Maisemat oli ihan saakelin hienot ja hiihtäminen ahkion kanssa siistiä. Viikko meni nopsaan vaikka jälleen oli ikävä Henee, joka oli ollu kotona hieman paniikissa kun muhun ei saanu muutamaan päivään mitään yhteyttä. Voi raukka... Tulipahan kerrankin oltuu ihan täysin pimennossa kaikesta. Ensimmäinen talvivaellus, mut ei varmasti viimeinen. Onneks lähdin, vaikka alkuun aattelinkin et ei todellakaan. Kyllä kannatti. Kebnen postaukset TÄMÄN linkin alla.

Synttärit Wienissä

Kebnen jälkeen oli huima kuukauden tauko ennen seuraavaa reissua. Teki hyvää huilia hetki. :D Niin kovalla tahdilla oli puskettu reissuja toisensa perään koko kevät. Kesäkuun alussa suunnattiin Henen, Rikun ja Saanan kanssa Wieniin. Pitkästä aikaa päästiin Henen kans yhdessä reissuun ja vielä pari kaveriakin mukana. Vietettiin kiva kolmen yön kaupunkiloma. Samalla tuli juhlittua mun 28vee synttäritkin. Ei me kyl oikeestaan mitenkään erityisemmin juhlittu, mut kiva et synttäripäivä osui just reissuun. Keli Wienissä oli ihana. Niin lämmintä koko ajan! Reissusta tuli höpöteltyä blogiin neljän postauksen verran. Ne löytyypi TÄÄLTÄ. Kiva ja nätti kaupunki. Eka kerta siellä.

Juhannus vuonoilla

Juhannusta tuli vietettyä tänä vuonna hieman erilailla kun yleensä. Mökkijuhannus on todella jees, mut niin on myös kalastusjuhannus. Minä, Juuso ja Miikka lähettiin Finnmarkiin koluamaan vuonoja. Reissu oli mitä mahtavin. Juhannuksen juhliminen tosin unohtui lähes kokonaan, mut eipä se ollu reissun tarkoituskaan. Nukuttiin pakettiautossa, kalastettiin vuorovesien mukaan ja fiilisteltiin pohjoisen vaihtuvia kelejä ja yöntöntä yötä. Reissu oli tosi lyhyt, oltiin vaan muutama päivä kohteessa. Onhan se ajomatka vähän hc, mut kahdessa päivässä unohtui niin hyvin kaikki ulkomaailma, et aika tuntui paljon pidemmältä. Onnistunut kalareissu kaikinpuolin. Mä niin fiilaan noita vuonomaisemia. Finnmarkissa ne ei oo niin jylhiä kun vähän etelämmässä, mut karuus tekee maisemista siistejä. Pohjoisen luonto on niin erilaista.

Budapesti x 2

Juhannuksen jälkeen, kesäkuun lopulla pääsin ekaa kertaa olee Henen kyydissä. Käytiin piipahtamassa Budapestissä. Kaksi kertaa parin viikon sisään. :D Budapest oli ihan uus mesta mulle, en ollu koskaan aikasemmin käyny. Tykkäsin kovasti ja mietinki et miks ei oo oikeestaan tullu koskaan edes mieleen et siellä vois käydä. No, nyt on käyty ja tulee varmasti mentyy vielä uudestaankin. Kylpylät ei kovilla kesähelteillä niin napannu, joten ne on esim vielä kokematta. Ehkä ne pitää käydä tsekkaamassa viileillä tai jopa talvisilla keleillä. Kuin tunnelmallista! Oli jännää olla ekaa kertaa Henen kans samalla lennolla. Tuttu ääni siellä kuulutteli nokalta ja se sai hymyn huulille. Ilmailu on muutenkin niin kiinnostava ala, et on siistii päästä näkemään lentäjän hommia vähän lähempää ja oppia aina jotain uutta. On myös niin kivaa kattoo miten Hene nauttii omasta työstään. Eipä ihme, onhan se lentäminen aika siistiä ja kovasti Hene tekikin sen eteen töitä et on siinä pisteessä missä nyt. Ei ollu mikään maailman nopein prosessi se. Mielenkiintoista on ollu seurata vierestä jo pidemmän aikaa miten homma on edennyt. Vaikka ollaan seurusteltu vielä suhteellisen lyhkänen aika, on meillä muuten yhteistä historiaa takana jo pidempään.

Lohiloma Norjassa

Heinäkuun puolessa välissä oli taas aika lähtee Norjaan. Lohijoet odotti. Lähettiin ensin Juuson kanssa matkaan kaksin ja myöhemmin seuraan liittyi Timi. Sama matka on kuljettu monta kertaa aikaisemminkin ja pelkäsin et se alkais puuduttaa pahasti, mut se menikin ihan suht iisisti. Nauraa räkätettiin idiooteille poroille ja fiilisteltiin pohjoisen valoisaa yötä. Kalastusolosuhteet ei ollu parhaimmasta päästä. Tällä kertaa oli taas mun vuoro vetää nollat. Se harmitti aika paljon, mut sellasta se lohenkalastus on. Olihan mulla tossa pari edellistä vuotta ihan kovia, ainakin mun mittapuulla. Vaikka nollareissut on ihan perussettiä välillä, olin loppureissusta niin turhautunu kaikkiin karkuutuksiin, et päätin lähtee jo päivää aikasemmin veke. :D Siis what, mä karkuutin saman aamupäivän aikana kolme kalaa. Sillon riitti hahah... Jälkikäteet on tullu naureskeltuu drama queenin eleitä, mut minkäs sille mahtaa. Lohenkalastus aiheuttaa suuria tunteita. Aina ja ikuisesti.

Ihana loma Pargassa

Parga, voi ihana Parga... Aika nopeesti lohilomailun jälkeen oli aika taas vaihtaa maisemaa. Henen kesäloma osui tänä vuonna elokuun alkuun. Lähettiin viettämään sitä Kreikkaan. Parga oli ihana paikka ja koko reissu ihan mahtava. Kaunis kylä, kuuma keli, virkistävä super kirkas vesi ja paras seura. Meil oli niin kivaa, se oli kunnon honeymoon loma. Hyvää vastapainoa taas edellisen viikon lohilomailulle äijäporukassa. En ollu koskaan aikasemmin käyny Kreikassa. Oon vähän jopa vältellyt sitä jostain syystä, mut se teki kyllä vaikutuksen. Tuskin jää viimeiseksi kerraksi. Vaikka mieli halajaa useimmiset mahollisimman kauas, on siistiä et hienoja paikkoja löytyy paljon lähempääkin. Oltiin reissussa viikko. Kuvia tuli otettua siihen malliin, et reissu ansaitsi useemman postauksen. Ne löytyy kaikki TÄMÄN linkin alta.

Lämpöterapiaa Lissabonissa

Ekojen kertojen lista sai taas jatkoa lokakuussa kun pääsin lähtemään Henen mukaan Portugaliin pariksi yöksi. Lissabon oli mukavan oloinen ja kaunis kaupunki, jonne tulee varmasti palattua vielä uudestaankin paremmalla ajalla. Henen töiden mukana kun lähtee johonkin, ne on aina tälläsiä lyhkäsiä pyrähdyksiä. Mulle ne on sellasia teasereita, jotka pakottaa lähtee uudestaan. Meillä Suomessa kelit oli jo viileet ja syksyiset, mut Lissabonissa lämpötila kohosi vielä tohonkin aikaan kolmeenkybään. Ihan parasta. Mä rakastan lämpöä ja valoa. Pienikin annos keskellä syysmasista tekee niin hyvää. Tai ei siihen mitään masistakaan tarvii, aurinko tekee milloin tahansa hyvää. Käytiin akvaariossa pällistelemässä meren ihmeitä ja sitten käppäiltiin kaupungissa melkein parinkymmenen kilsan edestä!

Ekaa kertaa Dubaissa

Marraskuun loppupuolella Henellä oli lento Dubaihin ja arvatenkin tilaisuuden tarjouduttua lähdin mukaan. Myöskään Dubaissa ei olla kumpikaan käyty ennen. Jännä paikka. Hieno, överi, kiinnostava, ristiriitainen. Arabiemiraatit tarvitsee vielä uuden mahdollisuuden, että pystyy muodostamaan laajemman mielipiteen. Oltiin Dubaissa vaan pari päivää ja ne meni lähinnä auringosta nauttimiseen. Vaikka tykkäänkin käydä kattelee aina paikkoja, välillä pitää vaan ottaa iisisti ja olla säntäilemättä. Hotellin pooli ja kaikista lähin ranta vei tällä kertaa voiton. Takaisin tultiin pienen rusketuksen kera. Henen väritys tosin muistutti naamasta enemmän rapua. Se tais vähän ukkelia nolottaa, mut onneks paluulentoon mennessä Henekin näytti ihmisen väriseltä, eikä tarvinnu ukkelin olla nolona matkustajien edessä hahah...

Sellainen oli vuosi 2018.

Tän vuoden teema on selvästi ollu pikaiset reissut. :D Onhan tuolla muutama pidempikin, mut suurin osa on ollu pieniä pyrähdyksiä. Niistä saa kiittää Heneä. Musta on niin siistiä, et jotenkin sattumalta oon ajatunut tälläseen tilanteeseen et pääsin edes pikaisesti näkemään erilaisia paikkoja rakkaan puolison kanssa yhessä. Myös Hene pitää siitä, että saa mut mukaan työkeikoille. Jostain tälläsestä on aina tullu haaveiltua. Ei tosin lentäjästä puolisona vaan ihan vaan siitä et pääsee reissaamaan näin paljon. En mä osannu tälläsestä haaveilla, et se tapahtuisi just tälläsessä muodossa. Olin jotenkin kelannu et se tarvii tehdä varmaan yksin. Ei kukaan pysy perässä. :D Ja vaikka tässä nyt ylistänkin Henee, niin kyllä suurin osa on ihan omaa ansiota, et pääsee elää niinku nyt. Mä oon pelannu korttini niin et se on mahdollista. Mulla ei oikein ikinä oo ollu mitään mieltymyksiä luoda esimerkiks uraa. Ei oo kutsumusta oikein mihinkään. Tää on se juttu, johon mä haluun elämässä panostaa. Kokemukset, jota reissaamista saa on mulle paras juttu mihin rahansa voi sijoittaa. Mulla on aika pienet tulot, mut ne riittää just kun vaan osaa toimia oikein. Siitä lähtien kun oon alkanu palkkaa saada, on siitä iso osa mennyt matkustamiseen. Tällä hetkellä tää tuntuu hyvältä tavalta elää, joten aijon siitä nauttia. Koskaan kun ei tiedä mitä elämässä tulee tapahtumaan. Summa summarun, siisti vuosi takana ja eiköhän seuraavasta tuu vielä parempi! Niin se tuppaa yleensä meneemään. Ainakin mulla. Menneisiin aikoihin ei voi palata, joten sit on parempi tehdä seuraavasta vuodesta aina hitusen parempi kun edellinen. :) Tsemppiä kaikille vuoteen 2019!

Pikkujoulut idässä

Nyt tulee postaukseen vähän erilaiset kuvat kun yleensä. Mulla on lähes aina kamera mukana kaikkialla, mut nyt se on lainassa, joten täytyy tyytyä puhelimella otettuihin kuviin. Oltiin alkuviikko Henen kanssa käymässä Joensuussa. Suunnattiin itään jo myöhään su iltana. Maanantaina heräiltiin rauhassa Rikun ja Saanan luota. Joensuussa oli paljon enemmän lunta kuin meillä. Nyt tosin täälläkin on ihan kivasti valkoista mönjää maassa, mut vielä alkuviikosta asia oli toisin. Lähettiin viettämään maanantaipäivää pikkujouluhengessä ja nauttimaan lumisesta maisemasta Kolille. Mä oon tietääkseni käyny Kolilla vain kerran. Joskus todella kauan sitten jonkun sukulointireissun yhteydessä. Mä olin ihan innoissani koko matkan, kun ympärillä näkyi lunta. Jätettiin auto parkkiin ja lähettiin reippailemaan Kolin huipulle.

Oli niiiiiiiin hienon näköstä kaikkialla! Mua huvittaa tää oma suhtautuminen talveen. Vielä viime joulukuussa lähin pohjoisen reissulle ihan tietämättömänä kaikesta talvisesta kauneudesta. "En tykkää kauheesti talvesta" meiningillä... Mitäs nyt. Tuolla mä painelin mettässä ihan riemuidioottina fiilistelemässä kaikkee. Tykkylumi on niin kaunista. Oli kaikinpuolin niin ihanaa olla ulkona ja kattella maisemia.

Just tälläsiä hetkiä luonnolla mä tarviin toimiakseni. Ne on mulle polttoainetta. Tuo energiaa. Ihanaa et nykyisin sen energian saa myös talven aktiviteeteista, eikä pelkästään muista vuodenajoista. Talvi oli ennen mulle sellanen tyhjä ajanjakso, jolloin vaan odottelin kevättä alkavaks. Perhokalastusta kuin ei oikein voi talvella harrastaa. :D Syksyllä taas tuli pelättyä et milloin alkaa pakastua. No osittain asiat on edelleen ihan samalla jamalla, mut kyllä tää uudelleen muodostettu suhde talveen vähän lievittää noita tuntemuksia.

Tää lumifiilistely oli hyvää ensimakua parin viikon päästä koittavaan reissuun. Lähetään muutamien viime vuoden luokkalaisten kanssa Ylläkselle laskettelee. Ai että, kauhee leskettelukuume. On uudet sukset ja monotkin odottamassa. Kolilla ei vielä ollu rinteet auki. Käytiin käppäilemässä lyhkänen huippujen kierros. Mä olisin halunnu olla ulkona vaikka pidempääkin, mut meillä oli vielä muitakin pikkujoulujuttuja tiedossa. Reippailujen jälkeen mentiin Koli Relax spahan rentoilemaan. Haluttiin mennä sinnekkin vielä valoisan aikaan, et sieltäkin käsin vois vielä ihastella ympärilläolevia maisemia. Tähän aikaan vuodesta päivä ei oo kovin pitkä missään. :D

Kolin spa oli ihana. Tosi pieni ja tunnelmallinen. Sisällä muutama pikkunen allas, erilaisia saunoja ja suihkuja. Ulkona pari paljua. Hintaan kuului oman valinnan mukaan skumppa, puna tai valkoviini ja Lumenen tuotteita. Lisäks tarjolla oli glögiä ja pipareita. Rentoiltiin useempi tunti, jonka jälkeen käytin vielä syömässä Kolin hotellin ravintolassa. Ihan mahtava päivä ja aika täydellinen pikkujoulusetti!

Eräopaskoulutus - Mikä meni vikaan?

Tää on vähä jännä aihe ja oon ollu vähän kahdenvaiheilla et avaanko asiaa ollenkaan. Osa porukasta tietää mitä tällä "uralla" tapahtui, mut jotkut mun muita blogeja seuranneet varmaan miettii miks oon ollu niin hiljaa eräopasaiheesta. Avataan tilannetta nyt sit täälläkin kun tekee mieli siitä kirjottaa. Alkuvuodesta 2017 hain pitkän harkinnan jälkeen eräopaskoulutukseen Kiljavan opistoon. Koulutus oli pyöriny mielessä jo useamman vuoden ja hakemuskin oli muutamaan kertaan aikasemmin täytetty, mut en koskaan sitä lähettäny. Pari vuotta sitten tuli kuitenki sellanen fiilis et nyt on saatava jotain uutta tähän elämään ja pistin hakemuksen vetämään. Sitten jännäiltiinki pitkä pätkä miten käy. Haastattelu oli vasta myöhemmin keväällä ja pian sen jälkeen tuli tulokset. Olin inessä! Mitä ihmettä, niin siistiä. Sit alkoi odotus koulun alkuun. Koulutus alkoi elokuun lopulla 2017. Mua jännitti ihan pirusti. Millasia ihmisiä siellä on vastassa, onko kaikki kauheen kokeneita, pärjäänkö mä, osaanko mitään? Jännitys vaihtui innostukseksi aika nopeesti kun pääs tutustumaan uusiin ihmisiin.

Koulu lähti rullaamaan kivasti, mut samaan aikaan tapahtui muutoksia muussa elämässä. Erottiin Juuson kanssa ja muutettiin erilleen aika nopeesti sen jälkeen. Vaikka ero oli ehkä jollain mittapuulla helppo, ei mikään ero koskaan ihan iisi oo. Pitkä taival yhessä (reilu 6 vuotta) tosi tiivisti ja yhtäkkia ollaanki ihan uuden edessä. Erilleen lähtämisen jälkeen ekojen viikkojen fiilis koulussa oli aika jännä. Noi erohommat pyöri mielessä, mut fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä. Koulu antoi muuta ajateltavaa ja pisti mut menee eteenpäin vähän sillain ravihevosen tavoin, katse vain eteenpäin. Musta tulee eräopas ja tää on siistii. Ainoo vähän nihkee homma oli se, et huomasin itestäni jo aikasemmin tiedetyn asian, mut jonka olin yrittäny unohtaa ja korjata. Mä vihaan luokassa istumista. Vaikka oltiin paljon myös mettässä, oli ne pienetkin luokassa opiskellut ajat aika hanurista. Mulla ei vaan pysy pää mukana. Toinen asia mikä mua vähän tylsästytti oli se, et pitkään tuntui siltä et en oppinu oikeestaan mitään uutta. Aiheina oli esim pakkaamista eräreissuille ja miten niillä toimitaan. Ne asiat oli mulle ennestään jo kovinkin tuttuja. En antanu kuitenkaan asian sen kummemmin haitata. Olipahan ainakin helppoa. No ihan kaikkee en kuitenkaa osannu. Kompassin käyttö on ollu mulle aina vähän mysteeri ja se alkoi luonnistuu kyllä paremmin kun sai jeesiä. :D Ja tietty kartanlukemisessa on aina hyvä kehittyy.

Loppuvuotta kohti kun mentiin, mulla iski pienoinen romahdus. Tai ei ihan pienikään. Yhtäkkiä tuntui et taittohommien, kouluretkien ja muiden töiden yhdistäminen olikin aika vaikeeta. Taittoo haittas se et kouluretket vei aikaa pois kotitoimistolta. Iski stressi. Lisäks tuli joku jälkimasis kaikista erohommista. Olis kannattanu ehkä vähän pysähtyy, eikä vaan puksuttaa eteenpäin raviheppana. Tähän vielä päälle et oma rakas harrastus, stressiä lievittävä sellanen, eli perhokalastus oli jääny kiireiden takia todella vähälle. Olin ihan sekasin koko likka. Koitin saada hommia tehtyy aina kun kerkesin. Välillä jätin reissuja väliin, kun oli pakko puskee lehtihommaa ja käydä vähän kerryttämässä palkkaa kentälläkin. Joulukuussa tuntu et olin ihan pohjalla. Lehti oli saatu painoon, mut stressitila ei helpottanu. Vähän ennen joulua meillä alkoi koulusta "harkkavapaat". Lähettiin likkaporukalla kattomaan pohjoisen talvea. Ihana reissu, joka paransi fiilistäkin. Sen jälkeen alkoi taas elämässä tapahtua. Hene hyppäs kuvioihin yksien viattomien illanistujaisten jälkeen. Siitä ei ollu enää paluuta, meistä tuli erottamattomat. En ollu todellakaan ajatellu et alkaisin seurustelee niin nopeesti. Suunnitelmissa oli kattella sinkkuaikaa jonkun verran. Mut oon sellanen et en vaan voi pistää vastaan jos joku asia tuntuu siltä et se on oikein. Tää oli. Joulunaika ja uudenvuoden vaihde oli aika jännää ja kivaa aikaa.

Fiilis nous ryminällä ja stressikin helpotti hetkeksi. Odotin kauheesti et koulu taas jatkuis, pääsis tekee kivoja juttuja ja näkee luokkalaisia. Kun se stressi helpottu hetkeks, tulin kipeeks. Ihan kunnolla. Siinä vaiheessa kun muut alotti vuoden 2018 iloisella mielellä koulussa, mä makasin sängyssä. Eka viikko meni siis täysin sänkypotilaana ja sen johosta putosin jostain ihan kärryiltä. Pikkuhiljaa olis koulussa alkanut myös ne aiheet, johon olisin tarvinnu enemmän jeesiä, joita olin odottnu koko koulutuksen ajan. Stressi tuli takas ja sitä lisäsi entistään et taas oli se tilanne et kaikki muutkin hommat painoi päälle. Muutto Kallioon, lehtitaitto, ne perkuleen retket jne. Aikalailla samat jutut siis mitkä syksylläkin. Tulin taas kipeeks. Tällä kertaa vielä pahemmin. Ihan puskista tuli kauhee kipu ja kuume. Munuaistulehdus, jesss. Taas jäin jutuista enemmän paitsi, eikä lehtihommatkaan edistynyt kun olin niin kipee. Arvatekin se oli vielä stressaavampaa. Tuntuu et koko viime talvi meni ihan sumussa. En muista ihan kauheesti asioita siltä ajalta. Kun olin tervehtyny, menin takas kouluun. Se ei kuitenkaan tuntunu enää hyvältä. Mua ahdisti kaikki. Tulevat näytöt ja niihin liittyvät paperityöt ja muut valmistelut tuntu jotenkin ylitsepääsemättömiltä. Tuntu myös et olin jotenkin pudonnut porukasta, muut valmisteli näyttöjä ja odotti innolla valmistumista. Mä olin siinä omassa ahdistuskuplassa, vaikka se ei varmaan näkyny ees ulospäin. Oli ihan kauhee olo kun menin kouluun, joten helpompaa oli jättää päiviä välistä ja mennä töihin. Lopputalvi/alkukevät oli koulussa aika löysää aikaa. Muut sai näyttöjä tehtyä, mä en mitään. Se ahdistus/stressikupla ei ottanu laantuakseen. Mulla on aina ollu hyvä paineensietokyky, enkä stressaannu ihan hirveen helposti, mut sit kun mennään tietyn pisteen yli, lävähtää koko homma ihan käsiin. Tässä kävi juurikin niin. 

Mun oli pakko alkaa jotenkin purkamaan tilannetta ja miettii asioiden tärkeysjärjestystä. Punnitsin päässäni paljon erilaisia juttuja, jostain oli luovuttava että fiilis helpottuis. Lopulta tulin siihen tulokseen, et se jokin olis koulu. Päätös ei ollu todellakaan helppo ja ajoittain oli ihan kauhee luuseriolo. Intoa täynnä mä lähin silloin opiskelee, mut monien tapahtumien kautta olinkin nyt sit tässä. Kaikki ne elämänmuutokset yhdistettynä paineeseen valmistumisesta, sekä työt aiheutti kauheen sekamelskan pään sisällä. Tää aika oli mulle huono, mut minkäs teet. En mä silloin hakiessa osannu ennustaa, et tässä näin kävis. En oo vieläkään ihan täysin toipunu siitä stressryöpystä ja nyt tuntuu et pienikin stressi laittaa mielen ja koko kropan ihan sekasin. Sitä tässä on nyt sit edelleen koitetaan korjailla. Onneks Hene on ollu tosi ymmärtäväinen koko ajan. Ei oo painostanu mua mihkään suuntaan ja ollu vaan tukena. Ei varmaan oo Henellekkään ollu helppoo kattoo paniikkikohtauksia saavaa ja pohjamudissa henkisesti pyörivää avopuolisoa vierestä. Neutraali tuki ja turva on ollu tässä tilanteessa ihan parasta.

Tavallaan mua harmittaa, et tässä kävi näin. Toisaalta taas ei. Koulun aikana oli välillä sellasia juttuja, jotka tuntui vähän kyseenalaisilta ja soti omaa suhtautumista luontoa vastaan. Se kaupallistaminen ei menny ihan mun kaaliin ja on ehkä ihan hyvä jatkaa omaa luontoharrastusta omassa rauhassa. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. En kuitenkaan poissulje sitä vaihtista, et vielä suorittaisin tutkinnon joskus loppuun, jos se vaan on mahdollista. Olishan se kiva pystyy sanomaan olevasa virallisesti eräopas, nyt oon vain puolikas. Oman elämäni eräopas.