Kesäloma nro 3: Viikko Kreetalla likkain kanssa

Kesä oli kyl aikamoista juoksuu paikasta toiseen. Vajaa viikko Norjasta paluun jälkeen oli vuorossa tyttöreissu Kreetalle. Vielä viime vuonna en ollu käyny Kreikassa koskaan, mut nyt vuoden sisään tää oli kolmas kerta... Viivin, Pinjan ja mamin kanssa reissuu suunnitellessa, oli pari vaihtista mihin mennä ja enemmistö oli sitä mieltä et Kreeta on seuraava kohde. Mulle olis yks reissu Kreikkaan kesän aikana jo riittäny, mut enpä pistäny vastaan. Lähettiin Kreetalle kesäkuun viimeinen päivä. Otettiin valmis paketti Apollomatkojen kautta. Finskin lennot Heraklioniin, majoitus Máliassa (n. 30km Heraklionista itään). Pinja ja mami oli pari vuotta sitten kaksin Kreetalla, mut sillon eri paikassa. Ne lens Haniaan. Edellisenä vuonna mukana oli Viivi ja silloin porukka oli Dubrovnikissa. Mä olisin jo viime vuonna tahtonu mukaan, mut mun on hirveen vaikee järkätä keskelle kesää mitään "ylimääräisiä" reissuja, kun kalastusreissut on ykkösjuttu. Nyt halusin änkee tän reissun väkisin aikatauluun. En oo piiiiitkään aikaan ollu matkalla omien sisaruksien kanssa. Nyt oli aika ja oli se kaiken kiirehdinnän arvoista. Viikon agendana oli nauttia auringosta ja rentoilla. Kameraakaan en pitäny läheskään joka päivä mukana. Vaikka ei ehkä tän postauksen kuva-ähkystä uskois.

Me ei oltu ihan hirveesti otettu ennen lähtöö selvää, et mihin ollaan tulossa. Oltiin katottu vaan mahdollisia retkikohteita, mut itse Máliasta meillä ei ollu kauheesti tietoa. Se vain, että on ranta vieressä ja et se on nuorison suosiossa. Sitä se todellakin oli. Siis aivan järkyttävä brittiteinien biletysmesta! Aamupäivisin kylän pääkadulla sai kulkee suht rauhassa, mut mitä pidemmälle iltaa mentiin, sitä karmeemmaks homma muuttu. Eikä siis teineissä tai biletyksessä sinänsä mitään vikaa, mut ne teinit oli oikeesti varmaan kaikki alaikäsiä ja kauheessa jurrissa joka päivä. Jopa Pinja, meistä nuorin, tuns ittensä siellä vanhaks. Pääkatu oli rakennettu täyteen klubeja ja erilaisia rafloja. Niistä sai fish&chipsiä ja kaikkee muuta mikä brittiteineille maistuu. Tää kuulostaa nyt ihan todella agstiselta kukkahattutädin valittelulta, mut oikeesti meitä vaan huvitti. Se meininki oli ihan suoraan ku jostain Geordie Shoresta, mut jengi vaan nuorempaa. Pukeutuminen huvitti myös. Biksut, korkkarit, korut ja sata kiloo meikkii on ihan ok look illalle. Toinen kova oli lähes koko persuksen paljastavat minit farkkushortsit.

Löydettiin me Máliasta myös rauhallisempi alue, jossa oli oikeesti hyviä ravintoloita. Siellä oltiin iltaisin. Päivisin lähettiin yleensä kattelemaan saarta muuten. Máliasta ei ollu kovin pitkä (n. 30km) matka esimerkiksi Ágios Nikólaukseen. Sinne pääs jokusella eurolla kätevästi bussilla.

Yks päivä vietettiin Ágios Nikólauksessa. Käytiin markkinoilla ja shoppailtiin pieniä tuliaisia kaupungilta. Kreetalta saa ihan törkeen hyviä oliiviöljyjä. Kaikki muut reissuporukasta tykkää shoppailla, mut mulle se oli aika pakkopullaa. :D Ostin mäkin kuitenkin muutaman pönikän öljyä kotiin. Samalla reissulla käytiin myös rannalla. Katottiin kartasta kivoimman näkönen biitsi ja mentiin sinne. Voulisma beach oli Ágios Nikólauksesta vielä vähän eteenpäin ja todellakin käymisen arvoinen paikka. Ranta oli tosi kaunis. Googlettamalla selvisi, et se tosiaan on rankattukin Heraklionin itäisen alueen kauneimmaksi rannaksi. Niin me arveltiinkin kun ilmakuvia kattoi. Rannan kupeessa oli pieni baari ja rannalta pysty vuokraamaan suppilautaa ja harrastaa muitakin vesiaktiviteetteja. Voulismalla käytiin toisenkin kerran lomaviikon loppupuolella. 

Ilta-auringon aikaan lähettiin takaisin Ágios Nikólaukseen. Haluttiin käydä siellä syömässä Málian sijaan. Löydettiin ihana mezeravintola tosi kivalla näköalalla. Sieltä oli siistiä kattoa laskevaa aurinkoa. Ruokakin oli tosi hyvää. Ihan 6/5 päivä!

Yhtenä päivänä otettiin bussi Hersonissokseen. Se on yks Heraklionin alueen suosituista lomakohteista. Pinja meni shoppailemaan, minä, Viivi ja mami mentiin kattomaan akvaariota ja matelijoiden rescue centeriä. Se oli kiva paikka. Käytiin myös yhessä jätskillä (nammm, chillboxin jugujädee...) ja syömässä. Juuri tossa järjestyksessä. Myös rannalla käytiin hetken aikaa oleilemassa.

Viikon aikana otettiin myös yksi päivä järjestetylle reissulle. Ostettiin paikalliselta palveluntarjoojalta reissu Chrissi islandille. Se on pieni, asumaton, n. 5 km² saari Kreetan eteläpuolella. Sijaitsee siis Libyanmerellä. Mentiin ensin bussikyydillä Íerapetraan, josta lautalla Chrissille. Kuvista päätellen se näytti tosi kauniilta. Vaaleeta hiekkaa ja kirkasta vettä. Sitä se olikin, mut meillä kävi vähän huono tuuri kun oli tosi kova tuuli. Meri pauhas saaren hienoimmalla rannalla niin kovaa, et ei viittiny kauheesti edes uida. Myöskään rannalla makoilu ei ollu helppoo, kun kaikki kamatkaan ei meinannu pysyy paikallaan. Tyynellä kelillä olis varmaan ollu upee mesta ja snorklaaminenkin olis onnistunu.

Viikkohan vierähti taas nopeella vauhdilla. Ihan viimeisenä päivänä hengailtiin vaan Máliassa ja loppuaika poolilla, ennen kentälle lähtöä. Käytiin kattomassa vanhaa Máliaa, jossa oli just ne kivoimmat raflat mistä mainitsin aikaisemmin. Siellä ei vähäpukeiset känniset teinit hengannu. :D

Meillä oli kone lähdössä vasta alkuillasta ja huone piti luovuttaa jo klo 12. Onneks saatiin jättää laukut säilytykseen hotellille ja saatiin hengata myös altaalla ennen lähtöö. Sai ittensä freesiks ennen kentälle menoa. Mä odotin jo paluumatkaa, kun tiesin et Hene on tulossa hakemaan meitä. Paluumatka ei mennyt ihan ongelmitta. Hene oli viestittäny Suomesta, et nyt lähetään, kohta nähdään.  Katoin flightradarista, et sieltä Hene on tosiaan tulossa. Sit meni ehkä puol tuntii, kun puhelin soi. Hene soittaa, woot? Eihän se lennolta voi soitella. Hene kuulosti harmittuneelta kertoessaan, et koneeseen osu nousun aikana salama ja ne joutu kääntyy takas Helsinkiin. Kone meni tarkistettavaks ja siellä kovasti mietittiin, et pääseekö ne ollenkaan enää matkaan, löytyykö tähän hätään korvaavaa konetta ja paukkuuko miehistön työajat. Mikä parasta, meille ei tullu mistään mitään infoa, vaan joututtiin hyppäämään bussiin ja lähtee kentälle. Siellä sitten venttailtiin. Jossain vaiheessa tieto tavoitti myös Apollon, mut viestinsä Finskin ja Apollon välillä oli katkonaista. Tässä vaiheessa tieto oli se, että lento joudutaan mahdollisesti perumaan, vaikka asia ei ollu niin. Varakone oli löytyny ja lähtövalmistelu alkanut. Varovasti vinkkasin Apollon virkailijalle, et kyllä me täältä päästään pois... :D Iltalento vaihtui yölennoksi, mut päästiin ainakin lopulta lähtemään Heraklionista. Ihana oli nähdä Hene heti ja kivaa, et mami, Viivi ja Pinjakin pääs olee Henen kyydissä. Hene oli vielä erikseen pyytäny ennen vuorolistan julkasua tätä lentoo itelleen, joten olis ollu harmi jos miehistöö olis menny vaihtoon työaikojen paukkuessa. Kaikki hyvin ja hatunnosto miehistölle joka jaksoi varautumatta yölennon.

Oli kiva viikko! Kotona ei taas Kreetan jälkeen kerenny kauaa olemaan, kun seuraavan reissun lähtöpäivä alkoi lähestyä. Kesäloma nro 4. Siitä en kirjoita omaa postaustaan, kun pidin lomaa myös kuvaamisesta ja keskityin vaan kalastamiseen. Kirjoitin puhelimella otetuilla kuvilla koristellun postauksen toisen blogin puolelle. TÄSSÄ linkki. Se oli kesän viimeinen reissu. Pakko myöntää, et enempää ei olis edes jaksanu. Huhhuh.